Pienikokoisille naisille!

vuosi sinne tai tänne? 5 v on muutama. Sitten vanhemmiten. Phoh, mitäs luulet minun ajattelevan, kun 16-v tyttöset vaikuttavat aina eniten uteliailta/kiinnostuneilta suhteeni. Hienoa? Paitsi että olen 35 ja totisesti tuntisin itseni pedofiiliksi - jos nyt ylipäätään olisin vähääkään innostunut em. väestöstä.

No, laajemmin, idiootit saavat idiootin kohtelun. Minkäs sille.

Ikää mulla siis 22 vuotta.Olen myös 153cm pitkä ja hoikka. Mua luullaan usein 16-18 vuotiaaksi.

En jaksa enää ottaa sitä minään loukkauksena,ajattelen vaan että muutaman vuoden päästä sen voi ehkä ottaa jo kohteliaisuutena :)

Mielummin olen pieni ja siro kuin pitkä...

Olen itse jo aikuinen, 41v nainen. Mittaa 159cm ja aina ollut hoikka, siinä 50kg, nyt ehkä 53kg. Lapsia on kaksi ja hauskinta on joskus, kun ihmitään 'miten muka olet noiden äiti' :)
Eli ehkä meitä pieniä ja siroja naisia monesti luulaan nuoremmiksi mitä ollaan.
Toisaalta se on hauskaa, mutta toisaalta rasittavaa. Itse kun toimin aika tiukassa akateemisessa työmaailmassa, usein joutuu tavallaan todistamaan ammattitaitonsa niille 190cm ja 50 herrahankilöille. Mutta mitäs niistä, olkaamme iloisia pienestä koostamme ja nuorekkuudestamme.

Olen 24-vuotias ja 155 cm. Yleensä luullaan kolmikymppiseksi ja itse asiassa kerran kyselivät papereita nuorempana, koska epäilivät että yritin esittää nuorempaa kuin olinkaan. Aina on pidetty paljon vanhempana kuin olenkaan, eikä kukaan paria poikkeusta mukaan lukien kukaan ole kysynyt ikinä papereita. :-D (En pukeudu nuorekkaasti, ylipainoa on pari kiloa ja käytän paljon meikkiä.)

Joskus suu loksahtaa minultakin auki kun joku huudahtaa että "Mä luulin sua paljon vanhemmaks! Sähän oot ihan mun ikänen!" ;-D

olen kohta 22v 155cm pitkä ja painoa on noin 45 kg.

minua luullaan siinä 15-18-vuotiaaksi. baarissa ja alkossa kysytään aina paperit, mutta kaupoissa ei välttämättä. se on jotain 50/50.

kun minulle heitetään kommenttia "ootpa lyhyt" tai "ei uskois et oot 21v" ni mä yleensä naurahdan, mutta sisimmässäni tuntuu joskus pahalta, riippuu vähän kuka sen sanoo.

pukeudun ihan samalla tavalla kuin ikätoverini. meikkaan myös, en paljoa mutta sillain sopivasti.

joskus kun porukka heittää tollasia törkeyksiä, niin joskus vielä kilahtaa päässä :) Nainen-20, tarinasi on kuin minun eläästäni. harmittaa kun tullaan ilkeilemään.. en minäkään hauku lihavia tms.. ehkä ne on vaa kateellisia. mielestäni olen ihan kivan näköinen enkä haluaisi edes olla pidempi välttämättä.

Eipä tuo ihmetytä. Minä olen 36 ja papereita kysytään ravintoloissa :) En ole erityisen lyhyt, vaan yli 160 cm, mutta siro kylläkin. Kaipa se on enemmänkin muusta ulkonäöstä kiinni kuin pituudesta. Tiedä häntä, mutta hauskaa tuo on.

154, hoikka ja 31v. Vielä 2 vuotta sitten kysyttiin papereita kun osti alkosta/kaupasta viiniä tai siideriä. Nyt olen tainnut rupsahtaa kun enää ei kysellä...

Mutta työelämässä tämä pienuus/nuorelta näyttäminen kyllä heikentää uskottavuutta. Tuntuu että uusille kasvoille joutuu moninkertaisesti todistamaan pätevyytensä. Ne jotka mut jo tuntee, tietävätkin sitten kyllä että tiedot ja taidot ei ole koosta kiinni. Itse tykkään välillä vitsailla, että koska mulla ei ole mennyt niin paljon energiaa pituuskasvuun, niin on sitten henkiseen kapisiteettiin jäänyt enemmän.

Olen 17 vuotta.. Pituutta on kertynyt sellaiset 150 senttiä, enkä tästä enää kasva. Olen normaali painoinen. Silti minua yleensä luullaan vanhemmaksi mitä olen.. yleensä 18-25 väliltä. Ennemmin haluaisin itseäni luultavan nuoremmaksi.. Noista henkkarijutuistahan minun ei tarvitse vielä edes huolehtiakaan. Siis ihmiset yleensä "hyväksyvät" ikäni, mutta sitten alkaa tulla kommentteja siitä että "miten voit olla noin lyhyt?" Kyllä tuo pistää välillä aina kiehumaan :D

Itse oon nainen 22 v, 165 cm ja 47 kg. Mua luullaan usein n. 16-vuotiaaksi. En käytä meikkiä ja pukeudun melko teinimäisesti (farkut huppari) heh:) Justiinsa kävi vähän aikaa sitten niin, että istuskelin kauppakeskuksessa ja viereeni tuli tutkimushaasttelija. Hän kysyi olenko yli 16 v., jos niin osallistuisinko haastatteluun? Sanoin että olen jo päälle parikymppinen, tää hemmo alkoi nauramaan ja sanoi ettei ois ikinä uskonut "anteeksi"! Mua ei kyllä haittaa, että näytän tältä. Mulla on hirmu pienet rinnat ja se korostaa tienimäisyyttä ja rakennekkin kuin melkein anorektikolla, ei tietoisesti! Multa kysytään kaupassa sillon tällön paprut, baarissa ja alkossa AINA! Lisäksi vastikään Ruokamessuilla olin äitini kanssa ja siinä sitten äiskä maistoi viiniä ja ojensi mullekkin lasin, viiniedustaja tokas Onks tytööl tarppeeks ikkää;) Näitä sattuu...

Itse olen 38 v.ja lähes aina miut luullaan noin 10 v.nuoremmaksi. Olen pienikokoinen, 158 cm ja hoikka. Asiaan varmaan vaikuttaa myös se viihdyn farkuissa ja nuorekkaissa vaatteissa enkä pahemmin meikkaa. Kasvonikin ovat vähän "babyface" maiset.

Tähän viestiin en voi olla vastaamatta, koska muistan hyvin omakohtaisesti kokeneeni nuorena jopa 25 vuotiaana vastaavaa, että minua luultiin jopa 16 vuotiaaksi. Samoin 30 vuotiaana joskus ravintolassa kysyttiin papereita. Joskus harmitti tosissaan ainakin alle kolmekympppisenä. Tänä päivänä olen 43 vuotias kolmen lapsen äiti ja nyt nautin tavattomasti siitä, että moni erehtynyt iästäni ja luullut 30 vuotiaaksi. Parhaimmat naurut olen nauranut viime kesänä kun torikauppias huusi tyttärelleni ja minulle, että ostaisko siskokset hyviä markkinakarkkeja. Huom. tyttäreni on 17 vuotias ja minua melkein päätänsä pidempi. Itse olen 151cm pitkä ja 45kg. Ymmärrän kyllä tunteen miltä nuorena tuntuu jos luullaan lapseksi, mutta tosiasia on se, että on tosi epäkohteliasta arvuutella ja arvostella ihmisen ikää ja vielä toisten kuullen. Harvoin kukaan menee kellekkään varmaan sanomaan niinkään, että mites sä olet noin vanhan näkönen vaik olet vasta 20 jne. Olen itse sitä mieltä, että harvoin pystyy kenenkään ikää arvaamaan kuin jotakuinkin sinnepäin ja sillonkin voi aikuiselämässä arvailut mennä ihan pieleen. Uskon kuitenkin, että tulee vielä aika jolloin nautit kun muut erehtyvät sinua nuoremmaksi kuin oletkaan. Kun olet pieni, siro ja baby face kasvoinen voit kulkea vanhempanakin tyylikkäästi ja nuorekkaasti ja murrosikäiset lapsesikin nauttivat kun meidän äiti on niin nuori kaunis ja muodikas.

kuulostaa hyvin tutulle..ite oon 23v ja 157cm. Kaupassa töissä. Ihmiset kyselee että eikö koulut ole jo alkanu..Ottaa päähän. Eivät varmaan koskaan usko ikääni ja ottaa tosiaan päähän se: ai mä luulin että sä oot 13! Vaatteet tai lähinnä housut välillä hyvin hankala löytää, missä lahkeet ei tule 2metriä jäljessä..

Itse olen 149 cm pitkä (enkä enää kasva) ja muutenkin pieni ja siro. Olen 16 vuotias, pian 17. Minua luullaan lähes aina 12-15 vuotiaaksi.
Ennen tuo otti hirveästi kalloon, mutta nykyään siihen alkaa tottua. Mutta kyllä se silti monesti vähän loukkaa.

Vanhempana sen voi sitten ottaa kohteliaisuutena. *virn*

Minä olen 19, myöskin tosi nuorennäköinen monen mielestä, 14-vuotiaaksi on minuakin usein luultu, tosi noloa mielestäni, ja kiusallista.. Pahinta asiasta tekee se, että parivuotta nuorempi siskoni näyttää minua vanhemmalta! Onko nolompaa kun ihmiset luulevat aina, että minä olen pikkusisko, pikkusiskoani kohdellaan aikuisemmin, minua taas kuin lapsellisempaa pikkusiskoa, tosi inhottavaa..

Itse olen n. 160cm/43kg, siskoni taas paljon isokokoisempi, joskaan ei lihava, mutta siis paljon isokokoisempi, tällaisia olemme ihan luonnostaan.

Vaikka miten yrittäisi pukeutua aikuisemmin, saa aina kuulla juuri tuota "Häh!!? Säkö muka 19v.??? Ei voi olla totta!" , että inhoan tuota..

En voinut kuin nauraa näitä juttuja lukiessani. Aivan kuin omasta elämästäni olisitte kertoneet.

Nykyisin olen jo 34-vuotias, mutta ei tästä ole kuin nelisen vuotta kun menin museoon lasteni (3 kpl), mieheni ja appivanhempieni kanssa. Meille yritettiin myydä neljä lastenlippua ja kolme aikuisten lippua (ikäraja oli 18).

Appiukkoni meinasi tukehtua nauruun, eikä voinut olla huomauttamatta asiasta ystävällisesti lipunmyyjälle, joka oli kovin nolona.

Meidät oli kutsuttu häihin odottaessani toista lastani, olin silloin 25. Koska jalkani alkoivat turpoamaan kovasti jossain vaiheessa iltaa, istahdin aulan penkille ja nostin säärenikin penkille. Ohi käveli keski-ikäinen mies, joka karjaisi minulle, että "jalat alas penkiltä". Katsoin miestä suu auki, ja miehenikin tuli katsomaan että kuka siellä ärjyy.

Ohikulkeneen miehen huomatessa todella suuren vatsani hän tuli luokseni ja pyyteli häpeissään anteeksi. Oli kuulemma luullut minua 15-16 -vuotiaaksi...

Nykyisin minua luullaan usein varhaismurkkuikäisten lasteni vanhemmaksi sisareksi. Jopa lasten luokkatoverit luulivat minua aluksi heidän sisarekseen. Olimme muuttaneet uudelle paikkakunnalle, ja keskimmäinen lapseni oli unohtanut penaalin kotiin. Käväisin viemässä sen kouluun, ja muut lapset olivat kysyneet tyttäreltäni että olenko hänen vanhempi sisarensa.

Aluksi luulin, että se, että minua puhutellaan monissa tilanteissa "isona siskona", on tarkoitettu kohteliaisuudeksi. Sitten eräs äiti kertoi minulle, että hän ja moni muu äiti olivat kauan miettineet, että voinko minä todellakaan olla lasteni äiti, vain olenko se isosisko.

Pienehkö minäkin olen, 160-senttinen. Painoa noin 52, harrastan paljon urheilua. Käydessäni vanhempainilloissa tms. laitan aina silmälasit ja liituraitaa päälle näyttääkseni hieman vanhemmalta.

Onpas hassua miten muut kokevat negatiivisena iän aliarvioimisen!! Itse olen 152cm pitkä ja nuorempana minuakin harmitti kun ikää arvioitiin reippaasti alakanttiin. Nyt olen jo 23-vuotias, eikä enää papereita juurikaan kysellä... onkin jo alkanut harmittamaan, että enkö enää olekaan nuoren näköinen? Vanhuus kai tulossa... ;D Nykyään minut arvioidaan yleensä pari vuotta nuoremmaksi kuin mitä olen, johtunee ehkä siitä että muutama lisäkilo on päässyt lipsahtamaan teinivuosien jälkeen... ehkä siksi ei enää tapahdu kovin suuria aliarvioimisia. Joka tapauksessa minusta on hirveän mukavaa yleensä kun kysytään paperit tai luullaan nuoremmaksi. Tiedänpähän olevani nuorekas! :) Sen sijaan se on kyllä ärsyttävää, jos huomautellaan pituudesta "Ootpa sä lyhyt...". Itse kun olen kuitenkin 99%:sti yltänyt ottamaan itse kaiken mitä tarvitsenkin, myös ylähyllyiltä (esim. kaupassa). :) Onneksi törmään harvoin tuommoisiin huomauttelijoihin. Minkähän pituisena muut oikeastaan näkevät meidät? Pitävätkö jotenkin kääpiöinä? Tai pitävätkö miehet meidän lyhyyttämme miinuksena? Itse kun olen tottunut jo siihen että kaikki ovat pitempiä, niin en enää ajattele koko asiaa... ja myöskään kukaan ei ole koskaan tullut sanomaan minulle, että "voisin olla sun kans jos oisit pitempi" tms. Ois niin kiva tietää et miltä näytetään pitempien ihmisten silmissä. :)

ihanaa kun on muitakin.. itse en ole lyhyt 169cm, mutta tosi siro ja painoa n49 kiloa.. olen 24 ja useimmiten ehdotettu arvaus on siinä 15.. muutenhan asia on upee, mutta vaatteita ei löydy mitenkään.. varsinkin paidat on hupaisia kun xs:n kokoiseen kuuluisi silti löytyä d-kupin rintavarustus!

Täytän kesällä 20.. 155cm ja vaivaiset 39kg..Hyvin siro tyttö myös täällä siis..
15vuoden ikäisenä mua veikattiin aina 18-20 ikäiseksi.. nyt 5vuoden jälkeen, sama juttu.. ulkonäköni tai kokoni ei ole muuttunut mihinkään suuntaan 5vuoden aikana.. ehkä se on ihan hyvä juttu ettei muutu pahemmin jatkossakaan :D

Olin 21, kun eräs mieheni tuttava oli paheksunut miehelleni, että kuinka tämä kehtaa sellaisen 15-vuotiaan kanssa liikkua (oltiin alettu seurustella tuolloin). Sitten 23-vuotiaana tultiin täyspotissa kysymään papereita myös. Vielä 26-vuotiaana baarissa kysyttiin paperit, ja baarimikko kommentoi, että "No olet kyllä hyvin säilynyt!" Nyt olen 27 eikä ole vähään aikaan kukaan kysellyt, huolestuttaa, olenkohan nyt vanhentunut... :/ Nuorempana kyllä ärsytti tosi paljon, esim. tuo eka kertomani tapaus. Ja oon pienikokoinen 153/44.

Kääntäkää ongelma iloksenne! Ei haittaa mitään olla pieni ja näyttää nuorelta. Papereillahan voi tarvittaessa todistaa ikänsä, ja työelämässä uskottavuutta hankitaan työsuorituksilla, ei ulkonäöllä. Olen 157 cm ja 60 v ja on vain hauskaa kun tytötellään. Joskus tosin vähän noloa kun nelikymppiset miehet alkavat flirttailla ja pelkään miten tyrmistyvät jos kuulevat ikäni. Samanikäistä 185-senttistä miestäni on joskus luultu isäkseni, ja sekös naurattaa. Ei todellakaan kannata tehdä ongelmaa asiasta joka ei todellisuudessa haittaa ollenkaan.

Tää on jo vanha ketju, mutta mua mietityttää se, että olen kotoisin Tampereelta, missä suurin osa tuntuu olevan hujoppeja ja nyt taas asun Itä-suomessa, missä ihmiset on keskipituudeltaan selvästi lyhyempiä ja tämä munkaan lyhyys ei täällä idässä niin kovasti pistä silmään saatika herätä kommentointia kuin kotiseuduilla. Niin mistä päin Suomea te muut lyhkäset ootte kotoisin tai asutte nyt ja ootteko huomannut samaa ilmiötä eri kaupunkien välillä ihmisten pituuden suhteen kuin minä? Oon 153 cm.

Oon 17 ja mua luultiin kerran n. 9-10- vuotiaaksi. En kyllä tiiä miten ihmeessä se voi olla mahdollista! :(

Olisitte vain onnellisia että näytätte nuorilta. Aikuisen miehen mielestä nainen jolla on "ikuisesti" nuoren naisen kroppa, mutta on henkisesti jo kypsä oman ikäinen aikuinen on parasta mitä vaan voi löytää

Olen 22-vuotias 157cm ja painoa on 48kg. Minua luullaan usein 16-18-vuotiaaksi, välillä menee hermot totaalisesti, välillä olen vain tyytyväinen.

olen 12 vuotias ja 140 cm olen aika hoikka ja siro :)) joskus luullaan 6 vuotiaaksi. :DDD en voi muuta kuin nauraa :D

Tällä palstalla näyttää olevan lähinnä naisia, mutta tuodaan miesnäkökulmaakin kun kerran eksyin tänne. :)

Olen 170 cm ja aiemmin aina erittäin hoikka. Kun olin hieman alle 30 v., niin minua luultiin enintään 18-20 v. Silloin se harmitti ja sai joka kerta kaivaa K18-baariinkin paperit esiin, puhumattakaan kaljan ostamisesta kaupasta.

Nyt ikämittari alkaa kolkuttaa 40 v. ja painoa on tullut viimeisen 10 vuoden aikana lisää reilusti yli 30 kiloa. Kukaan ei kysy enää papereita. Ei edes USA:ssa, jossa alkoholin ostamisen ikäraja on 21 v. ja alkoholin ostamiseen liittyviä lakeja noudatetaan niin tiukasti, että kaupoissa ja ravintoloissa lukee usein "kysymme paperit kaikilta, jotka näyttävät alle 45-vuotiailta". Vielä 35-vuotiaana siellä kysyttiin minulta paprut aina, nyt ei koskaan.

Viimeiset vuodet ja lisäkilot ovat tuoneet siis valtavasti ikää kasvoille. Nyt harmittaa se, ettei kukaan pidä minua enää nuorena tai nuorekkaan näköisenä. Olen sentään vielä juuri ja juuri alle 40-vuotias. Olisin halunnut tämän tunteen silloin nuorempana, mutta nyt se on ikävää. Olenkin päättänyt alkaa laihduttamaan, josko saisi edes muutaman vuoden takaisin. ;)