Täällä tuntuu kirjoittavan moni vaimo ettei voi kestää miehensä kosketusta, voi olla että minunkin vaimoni ajattelee noin. Ei meillä ainakaan voi kehua liialla seksillä tai läheisyydellä.
Miksette sano suoraan, pelkäättekö mahdollista reaktiota?
Mielestäni olisi paljon parempi tietää syy, kuin miettiä syntyjä syviä kun jää kerta toisensa jälkeen nuolemaan näppejään. Kun kosketus tekee pahaa ollaan mielestäni pisteessä, josta paluuta ei ole ja miehellä on oikeus tietää se, että pääsee jatkamaan elämäänsä. Samoin vaimo saa uuden alun.
Ainoat jotka kärsii ovat lapset ja ne varmaan useimmat pitääkin yhdessä. Voihan sitä toki sopia kulissiliiton säännöt ja eikun antaa palaa.
Taitais olla parempi ku oltais jätetty keksimättä koko parisuhde ajattelu. Muuta ku pahaa mieltä roppakaupalla...
Miksette sano suoraan, pelkäättekö mahdollista reaktiota?
Mielestäni olisi paljon parempi tietää syy, kuin miettiä syntyjä syviä kun jää kerta toisensa jälkeen nuolemaan näppejään. Kun kosketus tekee pahaa ollaan mielestäni pisteessä, josta paluuta ei ole ja miehellä on oikeus tietää se, että pääsee jatkamaan elämäänsä. Samoin vaimo saa uuden alun.
Ainoat jotka kärsii ovat lapset ja ne varmaan useimmat pitääkin yhdessä. Voihan sitä toki sopia kulissiliiton säännöt ja eikun antaa palaa.
Taitais olla parempi ku oltais jätetty keksimättä koko parisuhde ajattelu. Muuta ku pahaa mieltä roppakaupalla...
Vastaukset 28
Vanhimmat
Se siinä kosketuksessa on vikana, ettei niitä saa muulloin kuin silloin, kun miehen palleja pakottaa. Miehet ei puhu eikä pussaa, mutta heti pitäisi olla valmiina seksiin, kun uros suvaitsee pyllystä taputtaa.
Tuo noin niin kuin kärjistäen. Miehet hyvät, jotta vaimonne nauttisi kanssanne myös seksistä, niin hänen tarvitsee saada tuntea olevansa teille tärkeä myös kaiken arkipäiväisen keskellä. Aivan itsenne vuoksi opetelkaa halaamaan ja hellimään vaimojanne vaikka vain vähänkin joka päivä, ilman taka-ajatusta seksistä. Kun vaimonne oppii luottamaan siihen, että te todella pidätte hänestä, niin kyllä sitä seksiäkin irtoaa.
Se nyt vain on taivaallisen tosiasia, että naiset tarvitsevat enemmän huomiota voidakseen nauttia seksistä. Jos haluatte sitä saada, niin ottakaa opiksenne ilman mitään muttia tai arvosteluja siitä, että naiset ovat kummallisia tai muuta vastaava. Se on vain tosiasia, joka teidän pitää oman itsenne vuoksi oppia hyväksymään ja toimimaan sen mukaisesti.
Aivan!!!
Itse opin tämän asian kantapään kautta.Ennen en oikein osannut ajatella miten se vaikuttaa naiseen kun ei osoita välittävänsä muuten kuin seksin merkeissä.
Nyt jälkeen päin kun asiaa miettii niin sehän on selvä juttu.Nykyään osoitan arjessakin välittäväni vaimostani mutta harjoitusta se vaati.Vaimoni myös sanoi että hänestä tuntui että en olisi pitänyt häntä naisena vaan jonain koti piikana.
Ylipäänkään? Miehesi kanssa? koskaan?
Oletko koskaan nauttinut?
Nautitko seksistä itseksesi, yksinään? onko haluja silloinkaan? siis edes milloinkaan?
minä vaan kysyn....
Joskus tuntuu ettei naisia haluta ollenkaan, ja sitten sille keksitään tekosyy, että se johtuu miehestä. Vaikka oikeempi apu olisi ehkä jokin lääkitys, tms...?
minkäänlaisesta kosketuksesta saatuaan lapsemme. Ei halauksia, ei suukotteluja. Hän aina epäili, että ne tarkoittivat seksiä.
Kyllähän ne sitä joskus tarkoittivatkin. Mutta yleensä olisin halunnut läheisyyttä ja rakkauttakin.
Hän muutti pois, kun nuorempi poikamme oli 11v. Jolloin hain meille avioeron. Erossa hän yritti viedä poikamme uuteen liittoonsa,mutta pidin heidät luonani oikeuden päätöksellä. Jälkeenpäin hän on kertonut, ettei hän koskaan rakastanutkaan minua. Ja kysymykseenni miksi, hän sanoi rakastaneensa. Hän sanoi, etten olisi mennyt naimisiin ja hän ei olisi saanut lapsia, jos olisi kertonut kertonut totuuden.
Kuinkahan moni nainen avioituu ilman rakkautta, vain päästäkseen naimisiin?
Kuinkahan moni teistä näytteli silloin "orkkunsa"?
Kuinkahan moni syyttää turhaan miestään, jos ovat kyllästyneet häneen ja saksuaalisuus on hävinnyt johtuen kaytön puutteesta?
Miksi väitätte miehen vonkaavan pillua, jos hän tarvitsee läheisyyttä.
Ehkäpä seuraava vaihe liitossanne on se, että syytätte "siippaanne" uskottomuudesta. Tai että "se tyyppi" lähti jonkun "kamalan vosun" matkaan. Onko se teidän päämääränne? AJATELKAA!!
-------Kyllä mieskin tarvitsee hellyyttä.-------
jos nainen sanoo erottuaan et ei ole koskaan rakastanutkaan.
En tiedä edes uskonko ollenkaan,uskon et on sanonut,mut voiko se olla mahdollista et joku haluaa niin paljon vaan naimisiin ja lapsia miehen kanssa jota ei rakasta??
Luulen et on rakastanut mut sanoo jotta sais itsensäkin vahvemmin uskomaan siihen ja viimeisetkin välityksen rippeet pois mielestä.
Tosittelee itselleen et teki oikean ratkaisun, sellaisia me naiset ollaan.
Jos tosiaan on totta niin vahinko on naisen joka ei tuntenut mitään,toivon että sinä nautit kuitenkin vuosista.
Alkuun n.5v. meillä oli melko mukavaa. Mutta kun vaimoni alkoi odottaa ensimmäistä poikaamme, hänen suhtautumisensa minuun muuttui. Hänestä tuli määräilevä ja kiukkuinen. Mikään ei ollut enää kyllin hyvää. Mitään lämpimiä tunteita ja sanoja ei enää ollut. Rakastelua oli enää harvoin. Toisen pojan jälkeen loppui erotiikkakin kokonaan. Lasten kasvaessa päätin, että kun nuorempi varttuu vähän itsenäisemmäksi, otan itse eron. Ajan kuluessa hänestä tuli aina vain kiukkuisemmpi ja kärsimättömämmämpi. Syitä löytyi aina. Hän jopa syytti minua uskottomuudesta.
Lopulta hänen pinnansa petti. Hän lähti eräänä päivänä kodistamme. Hän kertoi että hänellä on uusi "ihmissuhde".
Siitä sutten alkoi meidän eroprosessimme,joka myöskin on pitkä ja ikävä tarina.
En tosiaan nauttinut näistä avioliitovuosistani. Avioliiton jälkeiset vuodet ovat olleet oikein mukavia. Olen elänyt mukavien naisten kanssa. Olen saanut ja antanut rakkautta. Rakastelu on ollut hienoa.
Ehkä vielä jostain suhteesta tulee kestävä. Mutta pahalta näyttää. Minusta on tullut kriittisempi, kuin olin nuorena.
--------------aika näyttää.--------------
Alkuun n.5v. meillä oli melko mukavaa. Mutta kun vaimoni alkoi odottaa ensimmäistä poikaamme, hänen suhtautumisensa minuun muuttui. Hänestä tuli määräilevä ja kiukkuinen. Mikään ei ollut enää kyllin hyvää. Mitään lämpimiä tunteita ja sanoja ei enää ollut. Rakastelua oli enää harvoin. Toisen pojan jälkeen loppui erotiikkakin kokonaan. Lasten kasvaessa päätin, että kun nuorempi varttuu vähän itsenäisemmäksi, otan itse eron. Ajan kuluessa hänestä tuli aina vain kiukkuisemmpi ja kärsimättömämmämpi. Syitä löytyi aina. Hän jopa syytti minua uskottomuudesta.
Lopulta hänen pinnansa petti. Hän lähti eräänä päivänä kodistamme. Hän kertoi että hänellä on uusi "ihmissuhde".
Siitä sutten alkoi meidän eroprosessimme,joka myöskin on pitkä ja ikävä tarina.
En tosiaan nauttinut näistä avioliitovuosistani. Avioliiton jälkeiset vuodet ovat olleet oikein mukavia. Olen elänyt mukavien naisten kanssa. Olen saanut ja antanut rakkautta. Rakastelu on ollut hienoa.
Ehkä vielä jostain suhteesta tulee kestävä. Mutta pahalta näyttää. Minusta on tullut kriittisempi, kuin olin nuorena.
--------------aika näyttää.--------------
Ei luolamiesaikoina mitään kosketusta tarvittu.
Riitti kun kopautti nuijalla ja raahasi luolaan.
Sitten kun kyllästyi heitti ulos mastondonteilla ja muille pedoille.
Vaikeaksi homma tuntuu menevän nykyaikana!
Ei riitä, että tekee sitä kuuluisaa aitaa ja osoittaa naiselle kiintymyksensä.
Onhan noista luolamiesajoista jo jokunen tovi vierähtänyt ja ihminenkin ehtinyt yhteen sun toiseen; käynyt kuussa ja asunut jo kalustetuissa huoneissakin useamman vuosisadan :)
No, kai sitä alkukantaistakin on vielä tallella, mutta keinot on muuttuneet "hienostuneemmiksi". En tosin väitä, että lempeemmiksi; yhtä tylytystä ja henkistä nuijan kopautusta.
Mikä sitten avuksi? Menköön jokainen tykönsä ja miettiköön omia syitänsä elämänsä ja liittonsa vaikeuksiin. Kai siellä paljolti on myös sitä selvittämätöntä menneisyyttä ja älyttömiä toiveita toista kohtaan silloin, kun päätetään mennä yhteen. Odotetaan, että toisen pitäisi tehdä mut täydellisen onnelliseksi. Valitettavasti se vain ei mene noin :(
Voivoi. Hukkaan menee paljon hellyyttä ja haluja. Kun mies malttaisi hidastaa vähän, naisen halu ei nouse niin äkkiä.
Kokemuksesta tiedän, että kun minua lähestyy oikealla tavalla - koskettaa hellästi eikä kouri, suutelee ja hyväilee pitemmän kaavan mukaan - innostun seksistä aina.
Miksi se on niin usein suoraa toimintaa ? Heti vaan sisään ja jyystäminen alkaa. Miehelle kaiketi se on innostava heti, mutta se ei tunnu naisesta yhtään miltään.
allekirjoittaa edellisen viestin. Muuten ollaan ilmaa, mutta kun miehellä mieli tekee, niin silloin vasta tullaan hiplaamaan persauksista.
Missä ovat pikku suukot, halaukset, päänsilittelyt ja kehut niin kuin joskus suhteen alussa? Itsekäs oman tyydytyksen tavoittelu miehen puolelta aiheuttaa sen, että pelkkä kosketuskin jo suututtaa."Aha, nyt se on taas reikää vailla kun noin kopeloi, eipä huomannut koko viikolla mun olemassaoloa, korkeintaan marisi, jos ruoka ei ollut valmista."
Silloin alkaa sappi kiehua! Ja vielä lisäisin, että jos on koko viikon passannut muita perheenjäseniä, niin sitä toivoisi itsekin tulevansa joskus passatuksi. Turha oottaa valmista, jos ei itsekään sitä koskaan tee.
Vonkaaminen ja valitus siitä asiasta laittaa tilanteen entistä enemmän solmuun, alkaa jo oksettaa koko ruikutus!Miehen pitäisi olla mies, eikä yksi vonkuvista penskoista.
Sitten aletaan katsella vieraisiin pöytiin.Kyllä on tyhmyys huipussaan. Sillä laillahan se vaimo varmasti heltyy, kun uhkaillaan vieraissa käymisellä.Miten alhaalle mies voi mennä?
Uskokaa nyt jo viimeinkin, että avioliiton perusta ei ole seksissä, vaan toisen ihmisen huomioimisessa, kunnioittamisessa ja luottamuksessa. Unohtamatta tasa-arvoa kotitöiden ja lastenhoidon suhteen. Nämä asiat kun on kunnossa, niin voi toivoa sitä hellyyttäkin.
noin juuri ja kun sanot että eikö voi halia, tai pitää kainalossa ja lähellä , niin vastaus on tää...."eihän siitä miksikään tuu" ja jos "pääsee" sinne kainaloon niin se tapahtuu vaan kun kerjäät sitä...voi kun kaipaankaan läheisyyttä ilman takaa ajatuksia...
siitä se homma pitäis käynnistyä kun niitä muutaman kerran kouraisee ja sitten alapäähän heti,ja valmista pitäis olla.Viimeisetkin halut jos niitä sitä ennen on ollut häipyy tämmöisessä aloituksessa. Jos ääneen muuta haikailee mies tiuskasee ettätuollaista se sitten aina on.Kun ei ymmärretä että mistä se homma aloitetaan.
Miksi naisen pitäisi kostua tai saada seksuaalista kiihotusta.
Jumala on tehnyt naisesta äidin ja miehensä lasten kasvattajan.
Naisen tehtävä on saada aikaan kehityskelpoisia jälkeläisiä miehelleen ja saada miehen suku jatkumaan.
En ymmärrä tätä nykyajan menoa, jossa naiset työskentelevät kodin ulkopuolella. Harrastavat irtosuhteita, eivätkä vaali avioliittoa.
Tämä Sodoma ja Gomorra eivät tule päättymään vielä hyvin.
kumpa madollisimman moni aviomies lukisi tämän ketjun!!
Miehenä luin ketjun ja ihmettelen suuresti. Olen aina toiminut juuri niin kuin naiset näillä palstoilla haaveilevat, että miehen pitäisi toimia. Omassa liitossani seksi tosin alkoi toimia vasta kun tajusin toimia päin vastoin. Vaimoni ei nimittäin haluakaan lääppiä ja kiehnata. Hän haluaa vahvan miehen rajua seksiä ja se siitä. Kun siis unohdin rakkauden ja hellyyden, vaimo alkoi pitää seksistä enemmän. Olen hämmentynyt!
Nain varmaan erilaisen miehen, =) koska meillä ei tuollaisia ongelmia ole.
Jo kosiessaan mies sanoi että hän ei sitten paidan silittäjää hae eikä ruuanlaittajaa...
(totta on ollut, en ole ainuttakaan hänen paitaa 17 vuoteen silittänyt, ruokaa olen toki laittanut, mutta niin hänkin, ja hyvää ruokaa laittaakin) Itse jälkensä siivoaa, koskaan ei tarvitse huomautella esim meneppä parturiin tms. todella siisti "kovakauluksellinen" mies.
Kyselin että mihinkäs sitten puolisoa haet?, ja hän sanoi että seksiin, ja kaikkeen yhteiseen kivaan ja vakavaan yhdessä oloon, matkusteluun, teatteriin, vaikkapa vaan ulos kävelemään.....Juu-u, ja näin on ollut, ihana yhdessä kaikkea kivaa tehdä. Ollaan keksitty vaikka mitä. Perustettu yrityskin, rakennettu talo.Edellen matkustellaan ja käydään teattereissa, ja ravintoloissa. Lapsetkin on jo isoja.
Edelleen haluan häntä aivan hirveästi, Jos olemme jostain (työ) kumman syystä olleet kolmekin päivää erossa, tapaamisemme on kuin olisi "sähköä" ilmassa. Heti ensi hetkestä kun tulee ovesta, huomioi vain minut, Ottaa lähelleen, suutelee, kysyy kuinka menee, -> minä häneltä kyselen haluaako esim. syödä ensin? /tai käydä saunassa...? Lapset katoavat nurkkiin,= yläkertaan omiin juttuihinsa, koska tietävät että pyhitämme aika ajoin ajan vain toisillemme.
Ja seksi on ihanaa, hän ei K O S K A A N tule ennen minua, vaan rakastelumme on alkuun ihanaa toistemme härnäämistä,kunnes molemmat ovat niin kiihottuneita että saadessani pääseviä äännähdyksiä hän ei enää kestä vaan saa heti jälkeeni. Ja taidanpa olla onnen tyttö, koska mitään seisonta vaikeuksia ei ole koskaan ollut, hassua, olen sitä joskus ajatellutkin, kuinkakohan yleistä on omistaa AINA toimiva mies?
Näin meillä 17v aikana ja siis jatkuvassa avioliitossa.
Tosi hienoa, että jollakulla on noin upea liitto. Ehkä meilläkin on vielä toivoa, vaikka olemme kokeneet monenlaisia ongelmia - onhan liittomme 30 v...
Kukaan ei usko tuota sinun juttuasi, mutta taitavan tarinan kyllä väänsit - panee varmaan monen ajattelemaan.
Eiköhän tämäkin asia hoidu parhaiten sillä, että KAUNILLA JA RAKENTAVALLA tavalla kerrot miehellesi mitä SINÄ haluat; olemmehan me kaikki erilaisia.
Olen toista kertaa naimisissa ja puhumalla avoimesti tämä seksikin sujuu loistavasti. Molemmat tiedämme mitä toinen haluaa, ja jos just nyt ei oikein tiedä, niin sitten asiaa kysytään/puhutaan ääneen.
Eivät ne miehet osaa ajatuksiamme ja tarpeitamme lukea, vaikka niin toivommekin...
se oo mukavaa kun joka kerta pitää "opettaa" onhan tästä keskusteltu...mulla on TOSI hyvä mies ja kyllä se joskus kukilla yllättää en niitä kaipaa...mutta se kainaloon pääsy ilman mitään muuta olis niin ihanaa tai kyllä sinne pääsee mutta kun aina pitää kysyä että otatko mut kainaloosi koskaan ei juuri sanota että tuu tänne muutakun silloin kun on muu mielessä...
Mistäs sitten sitä seksiä etsisit eronneena miehenä?
Yllätys yllätys, sitä ei niin vaan vetelehdi nurkat täynnä...
Erosin vaimostani kun seksiä ei saanut kuin kaksikertaa kuukaudessa, nykyisin en saa sitäkään.
Kannattaisikin koettaa parantaa nykyistä parisuhdetta, yhteistä loma-aikaa suosittelen.
kukkia ja huomioimista. Hellyyttä yleensäkin
Helppo on nyt sanoa miten olis pitänyt tehdä....
Kaduttaa...
Erosin pitkästä 17-vuoden avioliitostani muutamia vuosia sitten. Avioliiton jälkeen en ole kokenut mitään ongelmia seksin suhteen: tavaraa on ollut tarjolla enemmän kuin tarpeeksi.
Minua hämmästyttää naisten varmuus siitä, että seksi olisi miehelle suurempi onni. Itsetyydytys on huonoa seksiä selvästi parempi vaihtoehto. Eikö arkikokemuskin osoita, että ainakin ruuhkavuosien (eli pienten lasten kausi) jälkeen nimenomaan naaraat ruinaa seksiä.
Olen vakuuttunut siitä, että hyvään suhteeseen kuuluu pienet pussailut ja muut huomiot joka päivä. Yhtä vakuuttunut olen siitä, että nainen joka niitä kärttää on jo muuttunut syyllistäväksi ja kylmäksi. Kannattaisiko siis katsoa peiliin? Sekä miesten että naisten.
Pitkässä parisuhteessa olen ja myönnän kuuluvani alkuperäisen kirjoittajan tarkoittamiin naisiin, jotka eivät aviomiehensä kosketusta halua. Olen tämän kyllä miehelle kertonutkin ja asiasta on keskusteltu, mietitty eroakin.
Mies vaan ei halua erota, vaikka varmasti hänellekin elämä jonkun toisen naisen kanssa olisi onnellisempaa.
Hirveän riitelyn tuloksena annoin sitten periksi, ja mukauduin osaani haluttomana vaimona. Lapsien vuoksi siis ollaan yhdessä.
Vanhempi lapsi on tarkkasilmäisenä huomannut ettei kaikki ole hyvin ja monesti kertonut että toivoo meidän pysyvän perheenä yhdessä. Ei seksi loppujen lopuksi ole se tärkein asia elämässä, ja sitä ilman voin ainakin minä elää. Mieskin saa elää, kun ei kerran muuta ratkaisua halua.
Joten sanoisin että enemmän lapset kärsivät riitaisesta avioerosta kuin "sopuisasta kämppäkaveriudesta".
Minä en kovasti nauttinut kosketuksista. Myönnän, että ajattelin samoin kuin tässä on joku jo aiemmin sanonutkin: koskee minuun kun haluaa seksiä. Asia ei ollut ihan niin, mutta niin sen koin. Lapsuudenkodissani koskeminen oli lyömistä tai tukistusta. Nyt kriisien jälkeen nautin ja tarvitsen kosketusta, ehkä jopa enemmän kuin läheisyydestä nauttiva mies. Niin kovasti koski hänen uskottomuutensa, vaikka syy olikin osaksi myös minun - en ymmärtänyt lainkaan hänen tarpeitaan (eikä hän minun pelkojani). Toisaalta: ei kaikki nauti kosketuksista ja hyvä, että pelisäännöt ovat selvät.
Kun ei seksi enää suju, puoliso on esim. sairas, josta syystä seksiä ei voi enää harrastaa. Mites sitten tehdään, jos toisella kovat halut ja toinen ei pysty.
Tällaistakin elämää on, ja silloin ei auta kuin tyytyä seksittömään liitton. Mutta ei se kivaa oo! Silloin voi se kosketuskin alkaa ärsyttää, kun tietää ettei se mihinkään johda vaikka itsellä olisikin haluja.
Miehellä on ajoittain erektio-ongelmia, muttei se väliltämme ole seksiä poistanut. Onhan sitä kädet ja suuseksi, paitsi jos on neliraaja-halvaus tms syy, jolloin kädet ovat pois pelistä. Ja kun taas onnistuu perinteisempikin seksi nautitaan siitä, mutta ei se ainoa ratkaisu ole.
Hei, meillä oltiin samassa tilanteessa vuosia, mutta nyt kun vaihdevuoteni ovat pääosin ohi on tilanne muuttunut. Mies oli muutamia vuosia parin eri naisen kanssa uskoton, mutta uskoakseni nyt olemme menossa parempaan suuntaan. Nyt tykkään hänen kosketuksestaan kovasti ja seksi on parempaa kuin koskaan. Suurin ongelma tällä hetkellä on, että minun on vähän vaikeaa luottaa näistä naisjutuista johtuen, mutta olen kyllä katsonut peiliin ja se masensi, syytä löytyy minustakin. Alan varovasti kuitenkin uskoa tulevaisuuteen, hyvää jatkoa sullekin. Oletko puhunut vaimosi kanssa tästä oikein tosi vakavasti? Niin että hän ymmärtää, kuinka tärkeästä asiasta on puhe?