Kannattaako kaveruutta jatkaa, kun kaveri on tällainen? Suunnilleen joka toinen kerta se myöhästyy sovituista tapaamisista vähintään vartilla, eikä syy ole läheskään aina luokkaa "myöhästyin bussista" tai "kani livahti häkistä eikä sitä voinut jättää ilman valvontaa sähköjohtojen keskelle". Usein siinä käy vähän tähän tapaan, että jos ollaan sovittu tapaamisesta vaikka seitsemäksi, olen paikalla ajoissa ja viittä yli kaveri soittaa ja kertoo että se on vasta matkalla ja se on paikalla muutaman minuutin päästä. No annas olla, odotan ja odotan, kunnes puolen tunnin päästä se lopulta tulee ja kertoo käyneensä vielä kaupassa tai poikenneensa moikkaamassa jotain tuttua matkan varrella. Se ei siis edes vaivaudu ilmoittamaan tästä uudesta myöhästymisestä, jolloin voisin itsekin tehdä jotain muuta kuin pyöritellä peukaloita odotellessa.
Mun on vaikea tajuta, mitä tän kaverin päässä liikkuu. Se kyllä tahtoo tavata mut usein ja se onkin melkein aina se, joka ehdottaa tapaamista. Se tarjoaa mulle apua vaikka missä ja käyttäytyy aina ystävällisesti, mutta se tapaamisaika... Kaveri ei vaan millään ymmärrä, että mulla todella on paljon parempaakin tekemistä kuin odottaa sitä. Mua on viime aikoina alkanut todella ottaa päähän, kuinka halpana se mun aikaa pitää, ja olen miettinyt paljon kaveruuden lopettamista tai ainakin tauolle pistämistä - ehkä se saisi kaverin tajuamaan, kuinka tärkeästä asiasta tässä on mulle kyse.
Mielipiteitä?
Mun on vaikea tajuta, mitä tän kaverin päässä liikkuu. Se kyllä tahtoo tavata mut usein ja se onkin melkein aina se, joka ehdottaa tapaamista. Se tarjoaa mulle apua vaikka missä ja käyttäytyy aina ystävällisesti, mutta se tapaamisaika... Kaveri ei vaan millään ymmärrä, että mulla todella on paljon parempaakin tekemistä kuin odottaa sitä. Mua on viime aikoina alkanut todella ottaa päähän, kuinka halpana se mun aikaa pitää, ja olen miettinyt paljon kaveruuden lopettamista tai ainakin tauolle pistämistä - ehkä se saisi kaverin tajuamaan, kuinka tärkeästä asiasta tässä on mulle kyse.
Mielipiteitä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
sovitte ajan seitsemäksi, niin menet puoli kahdeksan - näin helppoa se ongelmanratkaisu on.
Kaverini on työtön, sillä on aikaa vaikka millä mitalla ja odottelu ei tunnu häiritsevän sitä ollenkaan, joten sillä on vaan päinvastainen vaikutus, jos myöhästelen itsekin. Tällöin kaveri ihmettelee miksei se saisi myöhästellä, jos kerran mäkin olen aivan samanlainen...
toinen ei kuitenkaan muutu, täten säästät kuitenkin omaa aikaasi.
Miksi ihmeessä haluaisit katkaista kaveruuden heti, onko jotakin muitakin syitä kuin tuo myöhästely? Tarkoitan, että eikö ongelmista kannata ensin keskustella, jos ihmissuhde muuten toimii? Jos katkaiset välit tai pistät ns. jäähylle selittämättä mitään, ei kaverisi todennäköisesti edes ymmärrä, mitä on tehnyt väärin.
Näköjään se jäi mainitsematta, että ollaan me tästä asiasta juteltu. Olen tehnyt kaverilleni täysin selväksi, että olen kiireinen enkä todellakaan nauti turhasta odottelusta, mutta aina se vaan jatkaa myöhästelyä ja muuta... Jos nyt panisin kaveruuden poikki, kertoisin tietysti syyn ja ehdot sille, miten kaveruutta voitaisiin ehkä jatkaa. Näköjään kiltisti sanomisella ei ole mitään vaikutusta, joten mitä tässä pitäisi tehdä?
Kyllä on kummallista! Saman kaltaisia ongelma-tapauksia on mullakin kavereiden kanssa! Hieman eri tavalla, tosin, mutta muuten.
Kaverini häipyy mesestä jonnekin pitkäksi aikaa ilman että ilmoittaa mitään, ilmestyy takaisin kun ilmestyy eikä sano kuin yhden sanan ennen kuin katoaa. Joskus kun haluan puhua hänelle hän lähtee soittamaan jollekin toiselle kaverille, tai lenkille jonkun toisen kaverinsa kanssa. Olisi edes joskus mukava jutella sen kanssa ilman että kohta taas joku kaveri vie. Mutta vapaaehtoisesti se viettää aikaansa enemmän muiden kanssa. Kai pitäisi vaan antaa kaverin olla, vaihtaa piiriä ja lopettaa kaveruuden pelastamista.
Hirveästi pyytelee anteeksi aina omaa käyttäytymistään kun huomautan miten ärsyttävää sellainen katoileminen on. Lupailee ettei tee sellaista enää mutta tekee sen heti uudestaan. Sanoo ettei ole täydellinen ärtyneesti, en sellaista odottaisikaan, mutta voisi edes ilmoittaa lähtevänsä jonnekin.
Mutta se ei silti poistaisi sitä ongelmaa että jään aina yksin hänen kanssaan.
Puhuminen ei aina auta. Mun tapaus vaan todistaa sen. Eikä ne jäähytkään mitään auta. Kaverista ei oo kuulunu mitään.
Surkeaa olla naimisissa töiden ja harrastusten kanssa ilman seuraa tai ketään kelle puhua.
Mulla on myös yksi kaveri, jossa on samaa vikaa. En vaan pysty sanomaan sille miltä musta tuntuu, vaan sanon aina ettei se mitään vaikka olen joutunut odottamaan. Luulin pitkään sen olevan itsestäänselvää, että kaikki tajuaa kuinka rasittavaa sellainen jatkuva odottamaan joutuminen on, mutta olin kai sitten väärässä. Miten sen oikein pystyy kertomaan, että sellanen myöhästely oikeesti häiritsee? En tahdo loukata kaverini tunteita.
Mun mielestä ihan ensimmäiseksi kannattaa ärähtää sille sun kaverille tuosta asiasta. Kiukkuiseen sävyyn sanot, että jos joku tapaaminen sovitaan, niin paikalle tullaan myös ajoissa. Eikä käydä kaupassa ja kaverilla kun pitäisi olla jo paikan päällä. Sanot sille suoraan, että sillä on parempaakin tekemistä, kuin odotella sitä puoltatuntia jossain. Sanot sille, että sä annat sille vielä yhden mahdollisuuden olla aina ajoissa paikalla, jos jotain ollaan sovittu. Jos se ei hänelle käy, niin sitten kerrot, että olis varmaan parempi pistää tämä kaveruus jäihin hetkeksi aikaa.
Oisko toi myöhästeleminen luonteenpiirre? Ainakin mulle se on. En vaan osaa lähteä aina ajoissa. Mä oon aina viimetipassa joku paikassa, kaveritapaamisilla tai valtionvirastossa.
Tiedän, että se on ärsyttävä tapa, ja harmittaa itseäkin kun muut joutuu odottamaan. Mut musta se on mun luonteessa tuo asia, olen aina ollut tällänen. Siedän kavereissani heidän heikkouksiaan, ja katson että tää on mun heikkouksista yksi.
mieltä: itseään voi muuttaa. Etenkin jos ei pidä tuollaisesta piirteestä itsessään. Semmoinen muutos kaipaa vain aikaa. Ja parempi on lähteä aina aikaisemmin jos tietää ettei ehdi paikalle ajoissa.
Mutta, mielestäni myöhästyminen on vielä ihan okei, puoltuntia odotusta kyllä vetää pinnan kireelle, mutta otetaanpa nyt huomioon että myöhästelijä käy tekemässä jotain muita juttuja vaikka tietää että häntä odotetaan, esim. käy jonkun kaverinsa luona ilmoittamatta odottelijalle asiasta. Tiedän tollasen tyypin, olen olemassa sille kun hän niin haluaa. Semmonen loppu nyt omalta osaltani. Kannattaa, kun sanominen ei välttämättä tehoa (anteeksipyytelyjä, lupauksia yrittää olla myöhästelemättä yms paskaa), tulla odottelemaan kyseistä tyyppiä puoli tuntia myöhemmin, tai vaikka lähteä jonnekin, kirjastoon, kauppaan, minne vaan ja sitten ootella että kyseinen henkilö antaa kuulua itsestään. Ehkä tuommoinen vetää ihmisiä aina vain erilleen, tai sitten se tehoaa ongelmaan, riippuu tapauksesta, mutta kaverit ei ole olemassa jotta niillä voisi täyttää ylimääräisen ajan tai jotta kun kaipaa kuuntelijaa, hakee kaverinsa paikalle, pölisee paskaa tuntitolkulla kunnes olo on parempi ja heittää sen kaverin ulos kämpästään.
Luulisi että tuo on itsestäänselvää. Harmi että joillekin kaverit tulee kaiken muun jälkeen..
Ystäviini on aina myös kuulunut näitä iänikuisia myöhästelijöitä.
Tosin onneksi jotkut aikuistuessaan ymmärtävät, että se myöhästely on todella ikävää ja antaa heistä sellaisen kuvan, että eivät arvosta toista ja sen toisen aikaa. Eli ainakin omat ystäväni ovat oppineet saapumaan tapaamisiin täsmällisemmin.
Ja vinkkinä sille vastaajalle, joka kommentoi, että myöhästely on vain hänen luonteenpiirteensä, niin ihminen kyllä pystyy kehittämään itseään ja luonnettaan, jos vain haluaa... Ja elämässä voi tulla eteen tilanteita, joissa aikatauluista pidetään kiinni ja jos myöhästyt, niin menetät jotain (opiskelupaikan, matkan tai hyvän ystävän).