Ikäviä kokemuksia, ettei mies ja nainen voi olla ystäviä, mikäli kyseessä on sinkut. :(
Ne miespuoliset ystävät, joita minulla on, ovat parisuhteessa. Muutama ystävyyssuhde kun on sinkkumiesten kanssa ollut, niin ne ovat päättyneet siihen, että miehet ovat ihastuneet ja yrittäneet muuttaa platonisen suhteen vähintään fyysiselle tasolle, jos ei jopa seurusteluksi asti.
Miksi he tekevät sen, kun olen kuitenkin tuonut ilmi haluttomuuteni minkäänlaiseen syvempään kanssakäymiseen? Inhottaa kun menettää ystäviä tällä tavalla. Vaikka sitten olisikin tunteita, niin jos toinen on tehnyt selväksi että ystävyyttä enemmän tässä ei ole eikä tule olemaan, miksi ei pitäisi niitä halujansa ja tunteitansa omana tietona?
Ne miespuoliset ystävät, joita minulla on, ovat parisuhteessa. Muutama ystävyyssuhde kun on sinkkumiesten kanssa ollut, niin ne ovat päättyneet siihen, että miehet ovat ihastuneet ja yrittäneet muuttaa platonisen suhteen vähintään fyysiselle tasolle, jos ei jopa seurusteluksi asti.
Miksi he tekevät sen, kun olen kuitenkin tuonut ilmi haluttomuuteni minkäänlaiseen syvempään kanssakäymiseen? Inhottaa kun menettää ystäviä tällä tavalla. Vaikka sitten olisikin tunteita, niin jos toinen on tehnyt selväksi että ystävyyttä enemmän tässä ei ole eikä tule olemaan, miksi ei pitäisi niitä halujansa ja tunteitansa omana tietona?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Noinhan se varmaankin yleensä on. Seuraavalla kerralla olet viisaampi ja tiedät että homma ei toimi.
"jos toinen on tehnyt selväksi että ystävyyttä enemmän tässä ei ole eikä tule olemaan "
Miten ne ystävyyssuhteet sinkkumiehiin on alkaneet?
Jos he ovat osoittaneet haluavansa ystävyyttä enemmän, niin miksi sinä lopulta edes haluaisit pitää heidät ystävinä? Ne miehet ei vain ole ymmärtäneet, että ystävät ei koskaan muutu rakastajiksi.
samoja ongelmia...Ja se on ahdistavaa, todella ahdistavaa...
voisiko kuitenkin olla niin, että annat miehen
ymmärtää, että hitaan etenemisen jälkeen
olet kuitenkin valmis vaikka parisuhteeseen?
Se nyt välttämättä mikään ihme jos on kaksi sinkkua, mies ja nainen, ystävinä aloittavat ja jossain vaiheessa toinen kiinnostuu toisesta muutenkin kuin pelkkänä ystävänä.
Kyseessä todellakin on kaksi eri sukupuolta ja molemmilla määrätynlainen kiinnostus ja halu toista sukupuolta kohtaan joten ei mikään ihme jos alkaa kiinnostus jossain vaiheessa lisääntyyn. Ystävyyssuhteessa kuitenkin toiseen pääsee tutustumaan ihan erinlailla ja silloin saattaa paljastua sellaisia asioita mitä alkavassa suhteessa ei heti edes näykkään.
Minullekkin näin on käynyt et kiinnostus toista kohtaan on kasvanut mut en sitä mitenkään julki tuo koska tiedän et kyseinen nainen ei ole sillä tavalla minusta kiinnostunut, joten jatkamme ystävinä hamaan tulevaisuuteen asti.
Ystävyys vastakkaisen sukupuolen kanssa on mielestäni mahdollista ainoastaan silloin, kun tämä nk. 'seksipuoli' on käsitelty avoimesti - eli molemmat ovat kertoneet mahdolliset 'tunteensa' ja 'halunsa'. Ystävyys vastakkaisen sukupuolen kanssa ei eroa muusta ystävydestä - siinä on osattava olla rehellinen ja avoin, ja myös hyväksyttävä toisen tunteet, vaikkei niistä olikaan kiinnostunut.
Minulla on miespuolisia ystäviä. Näiden miesten kanssa ihastuminen ja fyysiset tuntemukset olen käynyt läpi. Siksi voimmekin olla aidosti ystäviä; mikään ei häiritse ystävyyttämme.
Kokeile, se kannattaa!
Minun käy sääliksi ihmisiä, jotka eivät pysty platoniseen ystävyyteen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Te menetätte paljon elämässänne. Ehkä joihinkin sitten sopii vanha viisaus, että jotkut miehet pystyvät platoniseen ystävyyteen vain ruman naisen kanssa. Tosin oman kokemukseni mukaan tämä pätee myös moniin naisiin.
Minulla on useita naispuolisia ystäviä. Jotkut ovat entisiä heilojani, toiset eivät. Yhteistä näille kaikille kuitenkin on, että he ovat mielenkiintoisia personia, mutta heidän kanssaan ei vain ole kipinää. Toisekseen erilaisten ihmisten kanssa on mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia, mutta ei tulisi pieneen mieleenkään viritellä suhdetta. En voisi kuvitella tulevani heidän kanssaan päivääkään juttuun samankaton alla.
Esimerkiksi joku voi olla mustasukkainen, siivousfriikki, viherpipertäjä tai muuten mahdoton asuinkumppani, mutta muuten valloittava persoona. Onko tämä teistä muista mahdotonta?
Ihmisiä kun on erilaisia, toisille sukupuolisuus on tärkeämpää ja merkittävämpi asia omassa identiteetissään ja ihan jokapäiväisessä elämässä.
http://www.transtukipiste.fi/
Tuossa olisi (ei ehkä kovin vakavasti otettava) testi, jolla voi testata sukupuolensa. Tuloksena tulee
-mies
-nainen
-androgyyni
-sukupuolineutraali
Voisi ihan kuvitella, että tuollaiselle sukupuolineutraalille ihmiselle ystävyys vastakkaisen sukupuolen kanssa on helpompaa, koska sukupuoli ei heille ole ihmisessä niin merkitsevä asia, kuin sitten sen toisen ääripään ihmisille.
Koiraspisteet 16, naaraspisteet -12. Minun pitäisi mukamas kehittää feminiinistä puoltani, koska maskuliinisuus ja feminiinisyys eivät olet tasa-painossa.
Minusta ne ovat hyvin tasapainossa. Minä arvostan miehen ja naisen välistä eroa ja inhoan tasapäistämistä. Silti minulla on paljon naispuolisia ystäviä, joita en vonkaa sänkyyn. En vongannut edes sinkkuna ollessani.
Mutta ei tämä mun teoriaani vielä kaatanut... Tosiasia kuitenkin kun on, että toisille se ystävyys on helpompaa kuin toisille. (Toisaalta myös täysin sukupuolesta riippumattakin...)
Itselleni on ollut hiukan vaikeaa olla ystävänä miehen kanssa, johon on ollut vahvoja tunteita. Siis sellaisena ystävänä, jolle voisi kertoa kaikkia asioitaan, mutta sellaisina vähän etäisempinä kavereina menee kyllä.
Sinä varmaan nappaat ne femiinisyyspojot vaimoltasi ja näin olet tasapainossa. :)
Palaanpa taas tutkijankammiooni tekemään empiirisiä tutkimuksia aiheesta...
Vaimo teki samaisen testin ja hän oli ruudukon keskellä, täydellinen sukupuoleton androgyyni. Ehkä minä sitten olen varastanut hänen naaraspisteensä.
Minusta hän on kyllä korostetun naisellinen niin ulkonäöltään kuin käytökseltäänkin. Merkillistä kerrassaan...
Testin luotettavuudesta voidaan tietysti esittää arvioita...
Mutta tätä myös vähän ajattelin, että pariskunnillakin pitäisi sellainen tasapaino löytyä, eli jos mies on vahvasti miehinen, niin naisen tulisi olla naisellinen. Ja jollekin sukupuolineutraalille voisi olla sopiva joku samansorttinen. Nämä on kyllä asioita, jotka tulevat selvitettyä jo ihan sen kummemmin erikseen miettimättä, kun vakka kantensa valitsee.
Tähän taisi tyssätä lupaavasti alkanut parisuhdetieteilijän urani...
Tämähän oli peräti mielenkiintoista. Minusta oli mainio oivallus, että imen vaimoni naaraspisteet. Toisekseen allekirjoitan ajatuksesi siitä että vahvasti miesmäinen ja naisellinen täydentävät toisiaan ja androgyynit tekevät saman toisilleen.
Testi vain ei aivan kaikilta osiltaan vastannut minun tuntemustani vaimoni naisellisuudesta. Anyway, kiitos linkistä, se aiheutti kotona mielenkiintoisen keskustelun.
maskuliiniset -24, feminiiniset 4, pitäisi kuulema kehittää maskuliinisia piirteitä ;)
mutta kun olen nainen...
Pitäiskö tän sinkun nyt löytää mies taloon...
paikkaansa. Luin jostakin joskus "miehisyyttä" käsittelevän artikkelin jossa muistaakseni kysyttiin, että oletko "mies" vai "ihminen". Eli kokeeko asiat kokonaisuutena vai jotenkin sukupuolirajoitteisesti.
Minullakin on miespuolisia kavereita - arvostan ja pidän miesten tavasta olla kavereita.
Mutta osassa näistä kaverisuhteista on jossakin vaiheessa selvitetty, voisiko olla muutakin. Siispä ihan keskustellen - ei siitä pidä loukkaantua, että sinkkuihmisen mieleen voi sellaista tulla. Eikä siitä, että jompikumpi ihastuu henkilöön, jonka kanssa on paljon tekemisissä. Mikäli kenenkään kiinnostus ei ole ollut aivan valtavan suurta, ovat kaverisuhteet voineet jatkua asian selvityksen jälkeenkin.
Sellaiset "kaverisuhteet", missä toinen osapuoli on ollut miltei pakkomielteisen kiinnostunut ja päällekäyvä, ovat kaikki vähitellen kuolleet pois. Ehkäpä sinun tilanteesi ovat olleet tämänkaltaisia? Kaikkien kanssa ei voi olla edes neutraaleja tuttavia, kun intressit ovat voimakkaasti erisuuruiset eikä toisen "EI":tä kunnioiteta.
PS. Itse olen tuon nettitestin mukaan androgyyni, jossa on paljon sekä naista että miestä. En kuitenkaan koe olevani yhtään jätkämäisempi tai toisaalta korostetusti naisellisempi miesten seurassa. Vain oma itseni, rentoutuva. Kenties olen tyyppitapaus ihmisestä, joka ei osaa eikä ymmärrä rajoittua oman sukupuolen supinoihin.
kunnossa.
Ehdotukset tai flirttailut ovat jääneet kysymysten ja toiveiden tasolle.
Ei ne miehet välttämättä mitään syvällisempää olisi halunneetkaan. Kunhan seksiä sais.
Olisit onnellinen. Olet saanut pitää pääsi ja sinä olet ilmeisesti mukava tai mukiinmenevän oloinen muuten, kun sinua halutaan.
Mistäs sitten ruikuttaisit, jos miehet eivät ehdottelisikaan.
Seksi on kivaa. Minun mielestä kivaa naisten kanssa. Jopa ystävien.
On samanlaisia kokemuksia, paitsi, että olen mies. Pari kertaa on käynyt niin, että ystävä nainen on alkanut lähennellä ja sitten, kun itse olen vastannut tähän, niin tulee vain ilmoitus, ettei suhde voi jatkua.
Kysyn syytä, niin en kuulemma osaa olla ystävä! XD
Siis mitä hemmettiä? Sitten samaan hengenvetoon kuulemma en ymmärtänyt, kuinka naista kohdellaan...
Samalla saan syytöksen huonosta kyvystä sukupuolisuhteeseen ja ystävyyteen.
Tietääköhän tuolloin nainen, että mitä hän haluaa?
Se on vähän, kuin shakkimatti.
Ystävyys vastakkaisen sukupuolen kanssa ei taidakaan ihan aina olla kovin yksinkertaista. Pari miespuolista ystävääni, joita en osaisi kuvitellakaan muina kuin ystävinä, ovat ryhtyneet lähes päällekäyvän varmoina ilmaisemaan kiinnostusta kuultuaan, että suhteeni jatkuminen on hyvin epävarmaa. Ikävä kyllä sellainen tuntuu näissä olosuhteissa enemmän hämmentävältä kuin mieluiselta.. Ja onhan joskus aikoinaan käynyt niinkin, että ihastuin itse miespuoliseen ystävääni, mikä taas ei sopinut hänelle..
Pallien paine laittaa miehen toimimaan. Evoluutiota voit syyttää tästä. Kokeilepas ystävystyä jo seurusteleviin miehiin. Omat kokemukseni kertovat kyllä ikävää kieltään siitä, että sinkkunaisilla on taipumus ihastua mieheen joka seurustelee. Tämä pätee jopa älykkääseen rumilukseen, perkules vieköön. Syytetäänkö taas evoluutiota?
Joo, pari tällasta kokemusta löytyy itseltäni, jossa itse kiinnostuin. Näissä tapauksissa neideissä oli jotain viehättävää, ja miehenä tietenkin runkkaillessa mietin miltä hekin näyttäisivät pylly pystyssä nelinkontin yms. Seuraavaksi sitten utelemaan josko sitä sais. No ei saanu. Toisen kanssa tosin vähän nakuiltiin, mut siihen sekin jäi. Nää nyt on vaan tällasii juttuja. Jos olis ollut hyvä flaksi niin tytöt olis kiinnostuneet, mut ei ollut. Toisaalta vaikka pikkuflirtit omalta puoleltani ovat sittemminkin jatkuneet, se on nimenomaan avoin keskustelu asioista joka on mahdollistanut ystävyyden jatkumisen. Olennaista on ettei mies jatka ystävyyttä kipristellen ja salaa ihaillen, vaan avoimesti naista välillä kehuskellen ja harmittomalla pikkuflirtillä muistaen. Hyväksyen kuitenkin samalla tosiasiat. Naisen tehtävä taas on hyväksyä olevansa haluttu. Tässä siis kaava jolla ystävyyssuhde voi jatkua tykästymisen jälkeenkin.
On hieno piirre meillä ihmisillä että saamme kokea erilaisia tunteita. On onnistumista, ihastumista, rakastumista, iloa ja jne...
Minusta tämä on rikkaus että erilaiset tunteet on yleensä ihmisille luotu. Toki jokainen varmaan toivoo että saisi nauttia enemmän näistä onnellisista tunteista.
Mutta valitettavasti kaikkia, myös ikäviä tunteita joutuu joskus läpi käymään.
Ei varmaan ole helppoa mitään tunteita loputtomasti pitää sisällään ja itsekseen niitä mielessään hautoa. Kait se ihastuminenkin tähän kuuluu.
Eikös se ole ihan normalia jos vapaat ihmiset viettävät aikaa yhdessä, niin tunteet sattavat nousta jommalla kummalla pintaan. Tietysti jos niille ei löydy vastakaikua niin se hieman tilannetta mutkistaa.
Ei ole vielä semoista nappia keksitty millä tunteet vois kääntää pois päältä.
Kyllähän se pahalle tuntuu ystävä menettää tunteiden takia, niin paljon kun kaikkea on kerennyt yhdessä kokemaan. Jäljelle jää lähinnä haikeuden tunne. Toki kyllähän ne tunteet ajan myötä laantuu ja muuttaa muotoaan.
Tässäpä sinulle M.... mietteitä!
Joko liene meidän juttumme tämän asian tiimoilta loppuun käsitelty? Paljonhan sitä kerettiin niin iloa kuin surua yhdessä kokemaan...