Onko yleistäkin, että naiset säilyttää exiensä ja entisten ihastuksien lähettämät tekstarit vielä vuosienkin jälkeen vaikka hän eläisi jo uudessa vakaassa suhteessa ?
Itse törmäsin asiaan nykyisen naiseni kanssa ja olin aluksi aika ihmeissäni, että mikä ihmeen tarve hänellä on niitä vielä säilytellä. Itse miehenä en näe tarvetta vaalia entisten naisteni viestejä, koska ne ajat ovat jo historiaa.
Onko sitten niin, että ihmiset tarvitsevat erilailla aikaa päästäkseen yli menneistä ajoista ? Harva sitä nyt valokuviakaan alkaa roviolla polttamaan heti suhteen päätyttyä....
Kertokaa mielipiteenne asiasta naiset :)
Itse törmäsin asiaan nykyisen naiseni kanssa ja olin aluksi aika ihmeissäni, että mikä ihmeen tarve hänellä on niitä vielä säilytellä. Itse miehenä en näe tarvetta vaalia entisten naisteni viestejä, koska ne ajat ovat jo historiaa.
Onko sitten niin, että ihmiset tarvitsevat erilailla aikaa päästäkseen yli menneistä ajoista ? Harva sitä nyt valokuviakaan alkaa roviolla polttamaan heti suhteen päätyttyä....
Kertokaa mielipiteenne asiasta naiset :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
,,,
muiden puolesta vastaamaan, mutta itse poistin niin tekstarit kuin sähköpostitkin, kun suhde päättyi. Kirjeitä tai valokuvia ei ollut, mutta luultavasti valokuvia en olisi raskinut tuhota vaan olisin säilönyt ne jonnekin "mappi ö:hön".
sen takia, että muistaisin kuinka ääliömäinen idiootti entinen oli...eli jos joskus alkaa haikailemaan häntä, käy lukeen viestit ja kas, äijä on taas kakkapää eikä haihattelu jatku enää pätkääkään... ;o) Nykyään tosin voisi jo poistaa kyseiset viestit kun ei enää kauheemmin ole haikaillut... :o)
Olen tehnyt tuota aika paljonkin. Seurustelin 16 vuotiaana ensimmäisen kerran ja erottuamme silytin niitä viestejä varmaan 2 vuotta :D sittemmin näin aikuisiälläkin olen säilyttänyt exiltä ne pari mukavinta viestiä ihan muistona vain. Ei ole tarkoittanut sitä tosiaankaan että olisin jotenkin haikaillut menneitä.
Nykyisessä suhteessani (olen nyt 23 vuotias) silytin puoli vuotta vietejä kahdelta muulta mieheltä mutta poistin ne sitten. Kaitpa se tavallaan on joku ylimenovaihe. Ja silti ihan alusta asti olin korviani myöten nykyiseeni rakastunut :)
Tuota on TODELLA vaikea selittää miksi niistä säilyttää.. kai sitä ei vain raaski poistaa söpöä viestiä ihan heti :) Älä panikoi, paitsi sitten jos niitä viestejä alkaa tulla UUSIA.
nuo kirjoitusvirheet.. olisi pitänyt lukea läpi ennenkuin lähetti *nolo*
Mulla jää viestejä kännykkään, sähköpostiin yms. Ei siksi, että mä haluaisin pitää niitä muistoina miehestä, vaan mulla on jotenki vaan sellanen luonne/tapa etten vaan tajua poistaa niitä. Mulla on aika harvakseltaan miesystäviä ollu, ja sit pitkästä aikaa kun tulee uus miesystävä niin en mä tajua ees ajatella, että mullahan on exän sähköpostiviestejä sähköpostissa ja sen viestejä puhelimissa. Sitä on vaan itse niin yli siitä exästä jo, etten ees tajua miten oudolta se näyttää kyl tosiaan jos niitä viestejä osuukin sen uuden miehen silmiin :( En oikein osaa selittää, sekevaa, mut toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Oon aika homespää muutenkin luonteeltani.
että on säilyttänyt?
Kuulun itse hamstereihin. Säästän aina kaikki kirjeet, elokuvaliput, omat kirjoitusvihkoni, valokuvat jne jne. Ja ihan vain siksi, että on kiva säilyttää pikkujuttuja, jotka tuovat mieleen muistoja. Oli ne sitten hyviä tai huonoja. Itse en näe siinä mitään järkeä, että kaikki exiin liittyvä pitäisi hävittää. Olen kyllä muutenkin sen luonteinen, etten kestäisi sellaista miestä rinnallani, joka vaatisi minua hävittämään kaikki muistot menneistä. Täytyy olla kyllä aika mustasukkainen, suorastaan harhaluuloinen, sellaisen miehen (tai naisen) joka tuollaisesta suuttuu.
että säästää, miten vanhoja tai tuoreita viestejä? Eikö sinun pitäisi enemmänkin olla hämmennyksissäsi tarpeestasi selvittää toisen kännykän sisältöä?
Seuraava kysymys, kuka nykypäivänä pitää samaa kännykää vuosia?
Niin tiedän näistä viesteistä, koska emme puolin emmekä toisin salaile/piilottele viestejämme. En kuitenkaan koe tarvetta lueskella niitä sen tarkemmin, koska siitä saa vaan itselleen pahan mielen. No tärkeintähän on se mitä tänään ja huomenna tapahtuu, ei menneisyys ;)
Me naiset nyt vaan ollaan sellaisia, että muistot ovat tärkeitä, ja mieheltä saadut tekstiviestit ovat usein hyvin henkilökohtaisia, joihin liittyy paljon tunteita. Ainakin itselläni on vaatinut AINA aikansa, että pääsee siitä entisestä yli. Mutta yhtäkkiä yks kaks yllättäen sitä huomaa lukiessaan niitä vanhoja exän viestejä, ettei ne enää tunnu niin tärkeiltä, toisin sanoen asiasta on jo päässyt yli. Kuitenkin vielä sen jälkeenkin voi haluta säilyttää niitä vanhoja viestejä ihan vain mukavina muistoina menneistä ajoista sen enempää haikailematta sen exän perään. Jossain vaiheessa tulee vielä se hetki, kun ne viestit on valmis poistamaan.
Joillekin voisi olla hyvä keino käyttää ns. tekstarikirjaa, johon voisi kirjoittaa kaikki tärkeimmät viestit muistiin. Silloin ne voisi poistaa puhelimesta ja tekstarikirjaa voisi lukea sitten joskus myöhemmin jos siltä tuntuu, ihan niin kuin vanhoja päiväkirjoja.
Uudessa suhteessa kummankin osapuolen on hyvä aina muistaa, että jokaisella on ollut oma menneisyytensä ennen senhetkistä uutta suhdetta. Jokaisella on oikeus säilyttää muistoja menneisyydestä, ja puolison tulisi vain hyväksyä asia. TÄRKEINTÄHÄN on kuitenkin se nykyinen hetki, kenen vierestä aamulla herää ja kuka henkilö on tällä hetkellä läheisin jne.
Yhdyn myös jo edellä kirjoitettuun viestiin: miten vanhoja viestit ovat tai alkaako niitä tulla uusia. Silloin kannattaa vasta huolestua ja ottaa kunnolla "kissa pöydälle".
Tässä minun mielipiteeni. Kiitos.
Itse säilyttelen joitain viestejä juuri siksi, että ne ovat historiaa. Siis sitä arvokasta omaa menneisyyttäni, joka ei tule takaisin, mutta joka kertoo, mikä joskus olin ja mitä minusta sitten tuli. Osa elämäni tarinaa, voisi sanoa.
Kun viestejä yms. säilyttää, voi joskus myöhemmin todeta, miten suhtautuminen niihin on muuttunut. Paljon tunteita (hyviä ja huonoja) herättävät asiat muuttuvat kaukaisemmiksi ja niitä ymmärtää paremmin - siis vielä kauan senkin jälkeen, kun niistä on ns. päässyt yli.