Ajattelin tänne kirjoitella asiasta, joka on alkanut vaivaamaan minua viime aikoina. Erosin väkivaltaisesta miehestäni melkein kolme vuotta sitten. Viime vuodet ovat olleet raskaita entisen mieheni vuoksi, joka ei halua jättää minua rauhaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että kaipaan elämääni jotain muutakin kun yksinäisyyttä ja pelkoa. Haluaisin rakentaa elämäni uudelleen. Kun tutustun uusiin ihmisiin, aika nopeasti minut täyttää pelko siitä, että minua satutetaan. Jos joku mies kiinnostuu minusta romanttisessa mielessä, en päästä häntä lähelleni. En tutustu häneen enkä kerro itsestänikään mitään. Ahdistun nopeasti ja lopetan alkavan suhteen. Ympärilläni on muuri, josta kukaan ei pääse läpi enkä minä tule sieltä ulos. En tunnista enää tunnetiloja, kaikki on oikeastaan ihan sama. Mikään ei tunnu miltään. Ei ole iloa eikä surua, ei pettymystä, ei onnistumista. Olen puhunut terapeutille tunteistani mutta hänelle puhuminen ei ole auttanut. Kun kerron menneisyydestäni, kerron asiat ilman minkäänlaista tunnetta. Minulle on kuitenkin tullut tunne, että tarvitsisin jonkun elämääni. Jonkun, joka antaisi aikaa ja jonka seurassa ei pelottaisi. Jonkun, jolle itkeä ilman häpeää. Jonkun, jonka vitseille voisi nauraa. Haluaisin tuntea rakkautta. Haluisin jonkun, johon luottaa.
Näinpä haluaisin kohtalotovereilta neuvoja, kuinka asian voi saavuttaa. Onko rakkaus enää mahdollista, jos sielu on tuhottu? Kuinka alkaa rakentaa uutta ja parempaa elämää? Kuinka kauan täytyy vielä jaksaa odottaa...
Näinpä haluaisin kohtalotovereilta neuvoja, kuinka asian voi saavuttaa. Onko rakkaus enää mahdollista, jos sielu on tuhottu? Kuinka alkaa rakentaa uutta ja parempaa elämää? Kuinka kauan täytyy vielä jaksaa odottaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko entinen mies vielä uhkaillut sinua ? Hanki hänelle lähestymiskielto. Pikapäätöksen lähetymiskiellosta voi saada poliisilta, varsinaisen lähestymiskiellon antaa käräjäoikeus. Kysy lisää yksityiskohdista vaikka poliisilta.
On hyvä, että käyt terapiassa, mutta et tunnu saavan tarvitsemaasi apua sieltä. Mitä voisi tehdä ?
Ehdotan, että vaihdat terpeuttia. Jospa löytyisi sellainen terapeutti,jonka kanssa sinulla "synkkaisi" niin, että hän näkisi todellisen hätäsi ja osaisi löytää auttvia neuvoja.
Rakkaus on aivan varmasti mahdollista, aivan niin kauan kuin ihminen elää, ihminen voi myös rakastaa.
Olisiko sinulla ketään läheistä, johon voisit luottaa ? Ystävää, sukulaista tai harrastuskaveria. Hyvä keskustelu heidän kanssaan voisi ollaa avuksi.
Mietipä myös, rakastatko itseäsi ja hyväksytkö itsesi ? Ensi ihmisen on rakastettava omaa itseään, jotta voisi ylipäätään rakastaa
ketään toista. Tästä voisit puhua vaikka terapeuttisi kanssa.
Ehkä sun kannattaisi hankkia masennuslääkitys koska varmaan 90 prosenttia tuommoisista ongelmista ei selviä muuten. Ja vaikka lääkkeet hankkii niin ne ei paranna ongelmia, helpottaa ainoastaan elämistä. Lääkityksen lopettaminen voi aiheuttaa sen että murheet palaavat takaisin ja siksi monet joutuvatkin käyttämään lääkkeitä loppuelämänsä. Tunnen monia semmoisia jotka käyttävät lääkkeitä vastaavien ongelmien hoidossa. Puhuminen ei yleensäkään auta ahdistuneeseen olotilaan.
Koetappas sellaista, että kun kerrot menneisyydestäsi, "menet" sinne menneisyyteen. Laitat vaikkapa silmät kiinni ja yrität tuntea sen pahan olon ja kamalan olotilan, jonka koit sillonkin. Mieti miltä sinusta tuntuu, ja miksi sinusta tuntuu siltä. Saatat löytää tunnetilojen yhtäläisyyksiä tähän päivään.
Suosittelen Rosenterapiaa.