Epätoivoinenko?

Olen 23-vuotias melko ujo tyttö jolla on huono itsetunto miehien suhteen. Aina kun ihastun johonkin uuteen, taon itselleni päähän että se on kuitenkin varattu tai ei mulla ois kuitenkaan mahkuja sen suhteen, koska kuvittelen ettei mies ole kiinnostunut minusta.

Viimeisimmästä suhteen päättymisestä on hieman yli vuosi aikaa ja uutta miestä on todella vaikea löytää vaikka ihastuin erääseen mieheen työpaikallani.

Pohdiskelen asioita paljon, mutta koskaan en saa sanottua niitä kenellekään ja muutenkin on vaikea avautua toiselle, koska pelkään hyväksikäytetyksi tulemista, niinkuin on tapahtunutkin.

Voisiko joku auttaa, mitä minun pitäisi tehdä että saisin elämäni raiteilleen? Kavereita ei samalla paikkakunnalla enää ole ja olo alkaa tuntumaan epätoivoiselta ja ahdistavalta.
41017
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Mihin se edellinen suhde sitten päättyi? Sun ujouden ja huonon itsetunnonko takia miehiä on vaikea löytää? Miksi sä epäilet ettei sulla olis mahkuja keneenkään? Olet ruma, pahalle haiseva, ärsyttävä nalkuttaja?

Äänestä
  • Suurimmaksi osaksi se päättyi siihen etten osaa puhua, ja toinen ahdistui niin että päätti lähteä. No jos oon ihastunu johonki mieheen niin en uskalla sanoa sille mitään semmoista, esim että haluaisiks lähteä vaikka kahville tms. ku pelkään että saan pakit. Omasta mielestäni on ihan ok näköinen, enkä tietääkseni ainakaan haise pahalle.

    Äänestä

  • piikuli83 kirjoitti:

    Suurimmaksi osaksi se päättyi siihen etten osaa puhua, ja toinen ahdistui niin että päätti lähteä. No jos oon ihastunu johonki mieheen niin en uskalla sanoa sille mitään semmoista, esim että haluaisiks lähteä vaikka kahville tms. ku pelkään että saan pakit. Omasta mielestäni on ihan ok näköinen, enkä tietääkseni ainakaan haise pahalle.

    tuo voisi olla vaikka minun kirjoittama. Mulla samanlaista onkelmaa naisten suhteen!

    Äänestä

No niin... :).

"Aina kun ihastun johonkin uuteen, taon itselleni päähän että se on kuitenkin varattu tai ei mulla ois kuitenkaan mahkuja sen suhteen, koska kuvittelen ettei mies ole kiinnostunut minusta."

Kuulostaa siltä että pelkäät. Ja kun pelkäät, teet tekosyitä jotta et tekisi aloitetta. Kun et tee aloitetta, et voi tulla torjutuksi. Mitä jos tulisit torjutuksi? Kokisitko sen todisteena siitä että sinulla ei ole viehätysvoimaa?

Yleensä kaikki lähtee siitä että myönnän tunteeni ja pelkoni. Sitten voin tehdä niille jotain.

Ajatellaanpa rationaalisesti. Maailmassa on paljon miehiä ja heillä on monenlaisia erilaisia ihanteita. Moni meistä miehistä menee päästään aivan sekaisin ujoista tytöistä/naisista. Moni taas ei. Mutta jos päälimmäisenä ajatuksenasi on että yhden miehen pakit todistaisivat sinut universaalisti epäviehättäväksi naiseksi, pelkäät tietenkin pakkien saamista niin paljon että menet paniikkiin kun pitäisi hymyillä ja sanoa jotain. Saatat yrittää esittää rohkeampaa kuin olet, mutta silloinkaan et ole oma itsesi.

Jos saat nuo ennakko asenteesi pois, voisit alkaa testailemaan leikilläsi viehätysvoimaasi - ja tuoda myös ujouttasi esiin sillä tavalla että se olisikin yhtäkkiä luonnollista flirttiä.

Usko pois, kun alat pikkuhiljaa tuoda aitoja tunteitasi esiin ihmisille, huomaat etteivät he torjukaan sinua. Jos tarvitset lisää apua tähän tunnetyöskentelyyn, apua löytyy esim. mielenterveystoimistoista. Voisi oikeasti tehdä hyvää kaikille aina välillä käydä purkamassa sydäntään ammatti-ihmiselle.

Kaikki ihmiset eivät todellakaan halua käyttää toista hyväksi.

Minä en tietenkään ole mikään asiantuntija, mutta tässä muutamia ajatuksia sinulle :).

Äänestä

Kommentoi aloitusta


piikuli83 kirjoitti:

Olen 23-vuotias melko ujo tyttö jolla on huono itsetunto miehien suhteen. Aina kun ihastun johonkin uuteen, taon itselleni päähän että se on kuitenkin varattu tai ei mulla ois kuitenkaan mahkuja sen suhteen, koska kuvittelen ettei mies ole kiinnostunut minusta.

Viimeisimmästä suhteen päättymisestä on hieman yli vuosi aikaa ja uutta miestä on todella vaikea löytää vaikka ihastuin erääseen mieheen työpaikallani.

Pohdiskelen asioita paljon, mutta koskaan en saa sanottua niitä kenellekään ja muutenkin on vaikea avautua toiselle, koska pelkään hyväksikäytetyksi tulemista, niinkuin on tapahtunutkin.

Voisiko joku auttaa, mitä minun pitäisi tehdä että saisin elämäni raiteilleen? Kavereita ei samalla paikkakunnalla enää ole ja olo alkaa tuntumaan epätoivoiselta ja ahdistavalta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu