Rakastan häntä enemmän kuin mitään. HÄnkin rakastaa minua, ainakin rakasti, nyt ei suostu tunteistaan puhumaan. Sen verran saa sanottua että maailma meni tolaltaan temppuni jälkeen. Ja on itkenyt eromme jälkeen, suoraan ei ole suostunut sanomaan mitään.
Suhteessa hän näytti rakkautensa.Ja todellakin näytti. Oltiin molemmat valmiita viettämään koko loppuelämämme yhdessä rakastettiin toisiamme ihan hulluina, vaikka se elo ei väliin ollut niin helppoa. Ja varamsti rakastetaan edelleenkin, mutta...
Mies omaa erittäin huonon itsetunnon,ja tarkoitan ERITTÄIN huonon ja lisäksi hän oli hirveän epävarma, ei luottanut täysillä minuun vaikka niin sanoikin. Menneisyys oli silloin tällöin suhteessa mukana, miestä oli petetty ym ym.
erostamme on nyt n.5kk aikaa ja se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta,minun toimesta. Sisäinen jokin teki äkkipikaisen liikkeen ja sen jälkeen on ollut yhtä helvettiä. Tämän aiheutti stressi, pelko että menetän hänet, elämäni miehen ja mieheni epäluuloisuus luottamukseni suhteen (mitään aihetta ei ollut) ja muutamat pistokkaat keskellä yötä. Heräsin siihen kun mieheni ajoi n.80 km päästä vain tsekkaamaan että olen kotona. Ja ajoi takaisin..
Osa tavaroistani jäi hänen luokseen kun erottiin ja nyt vasta sain ne. Olen yrittänyt saada niitä 4 kuukautta. Aina sain kuulla haukkumista siitä kun haluan ne. Ja silti jaksoin vaan näyttää hänelle kuinka paljon rakastan, kerroin sen hänelle, kerroin kaikki toiveeni ja haaveeni ja seltiin kaiken mistä kaikki johtui ei mies syyttää vaan itseään ja nyt minua -Minä olen pitänyt häntä kynnysmattona niinkuin kaikki muutkin. Ja kun näemme näen miten häneen sattuu,häneen sattuu yhtä paljon kun minuun, vielä enemmän.
Olen sanonut hänelle että lupaan jättää hänet rauhaan jos hän sitä tahtoo oikeasti, Ymmärrän jos hän ei minua voi enää vierelleni haluta.
Hän on sanonut että ei pitäisi mitään yhteyttä ellen kyseessä olisi minä. Välilä tuntuu että hän pitää minua varalla, mutta kun hän ei ole sellainen kuitenkaan. Hän ei ravaa baareissa iskemässä naisia tms, hän ei ole sellainen. Hän on ujo ja herkkä mies, jolla huono itsetunto.
Rakastan häntä todella ja haluan vain olla hänen kanssaan. Mutta en vain millään saa häntä uskomaan että OIKEASTI rakastan häntä ja tarkoitan sitä mitä olen hänelle sanonut.Minulle on sanottu että vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, Ja sitä se varmasti vaatii ja kyllä tällä hetkellä tuntuu että jaksan odottaa. Yhteyksiä ollaan pidetty 3-4 kertaa viikossa, alkuun ei mitään, koska hän ei suostunut vastaamaan minulle. Sen olen huomannut että hän ei aina vastaile viesteihini, mutta ei kai sitä voi olettaakaa että yhteydenpito olisi samanlaista.
en tiedä, ehkä hän tosiaan haluaa varmuuden siitä että minä todella olen tosissani, enkä vedätä.
Suhteessa hän näytti rakkautensa.Ja todellakin näytti. Oltiin molemmat valmiita viettämään koko loppuelämämme yhdessä rakastettiin toisiamme ihan hulluina, vaikka se elo ei väliin ollut niin helppoa. Ja varamsti rakastetaan edelleenkin, mutta...
Mies omaa erittäin huonon itsetunnon,ja tarkoitan ERITTÄIN huonon ja lisäksi hän oli hirveän epävarma, ei luottanut täysillä minuun vaikka niin sanoikin. Menneisyys oli silloin tällöin suhteessa mukana, miestä oli petetty ym ym.
erostamme on nyt n.5kk aikaa ja se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta,minun toimesta. Sisäinen jokin teki äkkipikaisen liikkeen ja sen jälkeen on ollut yhtä helvettiä. Tämän aiheutti stressi, pelko että menetän hänet, elämäni miehen ja mieheni epäluuloisuus luottamukseni suhteen (mitään aihetta ei ollut) ja muutamat pistokkaat keskellä yötä. Heräsin siihen kun mieheni ajoi n.80 km päästä vain tsekkaamaan että olen kotona. Ja ajoi takaisin..
Osa tavaroistani jäi hänen luokseen kun erottiin ja nyt vasta sain ne. Olen yrittänyt saada niitä 4 kuukautta. Aina sain kuulla haukkumista siitä kun haluan ne. Ja silti jaksoin vaan näyttää hänelle kuinka paljon rakastan, kerroin sen hänelle, kerroin kaikki toiveeni ja haaveeni ja seltiin kaiken mistä kaikki johtui ei mies syyttää vaan itseään ja nyt minua -Minä olen pitänyt häntä kynnysmattona niinkuin kaikki muutkin. Ja kun näemme näen miten häneen sattuu,häneen sattuu yhtä paljon kun minuun, vielä enemmän.
Olen sanonut hänelle että lupaan jättää hänet rauhaan jos hän sitä tahtoo oikeasti, Ymmärrän jos hän ei minua voi enää vierelleni haluta.
Hän on sanonut että ei pitäisi mitään yhteyttä ellen kyseessä olisi minä. Välilä tuntuu että hän pitää minua varalla, mutta kun hän ei ole sellainen kuitenkaan. Hän ei ravaa baareissa iskemässä naisia tms, hän ei ole sellainen. Hän on ujo ja herkkä mies, jolla huono itsetunto.
Rakastan häntä todella ja haluan vain olla hänen kanssaan. Mutta en vain millään saa häntä uskomaan että OIKEASTI rakastan häntä ja tarkoitan sitä mitä olen hänelle sanonut.Minulle on sanottu että vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, Ja sitä se varmasti vaatii ja kyllä tällä hetkellä tuntuu että jaksan odottaa. Yhteyksiä ollaan pidetty 3-4 kertaa viikossa, alkuun ei mitään, koska hän ei suostunut vastaamaan minulle. Sen olen huomannut että hän ei aina vastaile viesteihini, mutta ei kai sitä voi olettaakaa että yhteydenpito olisi samanlaista.
en tiedä, ehkä hän tosiaan haluaa varmuuden siitä että minä todella olen tosissani, enkä vedätä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.