On tullut tapailtua yksinhuoltajaa ja nyt hän haluaisi perustaa kunnon perheen. En vain ole oikein vakuuttunut, että hän olisi tarpeeksi hyvä äiti tulevalle lapselleni, vaikka naisena onkin huippuluokkaa.
Minkälainen äiti voi erota lapsen isästä? Ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa lapsirakkaudesta! Miestä on turha syyttää, sillä kyllähän nainen tietää millaisen miehen kanssa lapsen vapaaehtoisesti tekee. Ero johtuu siis jostain turhanpäiväisestä syystä, jossa lapsesta ei välitetä pätkääkään. Tähän asti asia ei ole minua vaivannut, kun kyseessä ei ole minun lapseni.
Minkälainen äiti voi erota lapsen isästä? Ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa lapsirakkaudesta! Miestä on turha syyttää, sillä kyllähän nainen tietää millaisen miehen kanssa lapsen vapaaehtoisesti tekee. Ero johtuu siis jostain turhanpäiväisestä syystä, jossa lapsesta ei välitetä pätkääkään. Tähän asti asia ei ole minua vaivannut, kun kyseessä ei ole minun lapseni.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kaltaiseltasi!
En kyllä luota yksinhuoltajiin yhtään. Harvinaisen monet heistä ovat viettäneet "villiä" nuoruutta ja tehneet vaikka mitä. Sitten noita isättömiä lapsia tulee yhteiskunnan riesaksi joista sitten kasvaa rikollisia aikuisina!
hepusta!
Jos eroaa lapsen isästä, voi olla kysymys myöhään heränneestä järjen käytöstä.
Koko sinun juttusi oli selvää provoa. Ellei, mene ja osta kuminukke itsellesi. Siinä sinulle riittämiin naista.
Muuten ajatus siitä, että miettisit naisen tai miehen hyvyyttä sopivaksi vanhemmaksi lapsellesi, on enemmän kuin suositeltava kaikille. Tähän tulokseen on jo vuosia sitten Martti Paloheimo tullut kotivammaisia tutkivissa kirjoissaan. (Kotivammaisuus tarkoittaa niitä sielun vammoja, mitä epäonnistuneet vanhemmat ovat saaneet aikaan jälkeläisissään.)
Jos naisesi haluaa perustaa kunnon perheen, niin mikset usko häntä? Miksi pyörittelet päässäsi noita iänikuisia naiseen kohdistuvia yh-ennakkoluuloja?
Typerähköä asenteellisuutta. Joskus nimitäin ihan aikuisten oikeasti voi käydä niin, että kaikki ei elämässä menekään suunnitelmien mukaan, eikä vika ole aina yksin naisessa!!
Lasten paras ei paljoa vaakakupissa paina, kun halutaan kostaa miehelle esim. se, että hän haluaa vielä suhteessa joskus omaa aikaa esim. kavereiden kanssa eikä hyväksy, että nainen alkaa hänelle komentelevaksi äidiksi.
Nekö miehet, jotka mieluiten luuhaavat kavereittensa kanssa esim. kittaamassa kaljaa, ajattelevat lastensa parasta? Ja nainen on suorastaan joku kostava paholainen?
Ehkä koet naisen komentelevaksi äidiksi juuri noin epäkypsän asenteen vuoksi.
just joo, eli äijä on vaan joku tyyppi, joka siittää kersan ja loppu jääkin naisen huoleksi - ja jos ero tulee, niin nainen on se huono ihminen ja huono äiti, ukostahan ei puhuta mitään. Ja joo, ukothan ei koskaan ole syypäitä eroon, se on aina se huikentelevainen nainen, kun eroaa jonkun tyhjänpäiväisen syyn takia (kuten esim. alkoholismin, väkivaltaisuuden tai muun hyväksikäytön vuoksi).
herää tähän 2000-lukuun! järkyttävää tekstiä aikuiselta 'mieheltä', parempi tosiaan että jatkat elämääsi ihan yksin ja jätät muut ihmiset rauhaan
toivottavasti toi nainen tajuaa hyvissä ajoin häipyä - ennenkuin on tehnyt esim. lapsen sun kanssa. ja kyllä - joku vähäpätöinen syy varmasti löytyy teidänkin eroon - esim. se, että äijä on täysi sekopää.
Jos aiot perustaa perheen niin teillä olis jo lapsi. Oisko susta sille isäksi? Tunteeko naisesi (anteeksi ilmaus) sut jo niin hyvin että voi tehdä perheen kanssasi. Onko hän no varma siitä että kaikki vaikeudet ovat kanssasi voitettavissa. Kohtelet häntä kuin jumalatarta ja tuet häntä vaikeina aikoina silloinkin kun itselläsi on rankkaa? Ei elämä ole ihan niin mustavalkoista. Hyväkin isä voi olla huono aviomies.
Lapsen äiti voi erota suojellakseen lastaan. Lapsen äiti voi tehdä suuriakin uhrauksia lapsensa eteen tämän hyvinvointia ajatellen. Tilanteet muuttuvat niinkuin ihmisetkin. EI ole yhtä ainoaa vastausta.
vähemmän jos kaikki ukot pystys pitää sen vehkeensä housuissaan kun lähtevät niitten kavereittensa kanssa sinne kaljalle! tuskin sitä nyt ihan turhan päiten kukaan ukkoo pellolle heittää ja jää elelemään "onnellista" yh äiti elämää lasten kanssa!
tää tuskin suoraan oli mua kohtaan mut vastaanpa silti.
Parisuhteen kaatuminen hyvin harvoin on pelkästään toisen osapuolen vikaa. Onhan se helppo syyttää sitä joka pettää, mut miks se pettää. Ei kaikki petä.
Tiedän.. Yh elämä ei aina oo ihan ruusuilla tanssimista mut onko se välttämättä helppoa sille miehellekään. Mun frendit eros siks koska ne ei jaksanu toisiaan. Ei läheisyyttä ei rakkautta, enemmänki pelkkä kaverillinen suhde, kumpainenki oli onnettomia. Isä masentu ja äiti uupui. Oisko niitten vaan pitäny marssia kahdestaan kunnes kuolema erottaa? Molemmat on todella hyviä vanhempia, mut asiat ei ole niin mustavalkoisia. Molemmat rakastaa lastaan ja kai ne tulee jo toimeen keskenäänki, mut paluuta ei
Siis samalla yh äitejä olis paljon vähemmän jos miehet pitäisivät huolta puolisoistaan, mut niitä ei olis juuri ollenkaan jos nainen palvoisi sokeasti maata miehen jalkojen alla. ja epäilen tämän toteutumista aika vahvasti...
nainen halus erota lasten isästä!? mitäs jos vaikka ukko lähtikin jonkun toisen eukon matkaan!
töttöröö! ;)
edes kyselet täällä tuollaisia..mene ja kysy naiselta suoraan miksi on eronnut.
Ehkä sun kannattais kasvaa jokunen vuosi että pystyt erottomaan kaksi eri rakkautta. Rakkaus lapseen on hiukkasen eri kuin kahden aikuisen välinen rakkaus. Ja eritoten mieti sitä että voisiko kenties se äidinrakkaus olla vahvempi ja suojelevampi kuin miehen ja naisen välinen huono rakkaus.
Tekstisi on raivostuttavaa. Olen nuori nainen. En äiti enkä yksinhuoltajan lapsi, mutta kommenttisi "Minkälainen äiti voi erota lapsen isästä?" on harvinaisen lapsellinen. Voin todeta että naiset eivät läheskään aina tiedä millaisen miehen kanssa ovat päätyneet yhteen ja monien yhteensattumien summana mies on saattanut muuttua tai jopa seota(tapaturma, työttömyys tai jonkin muun tekijän seurauksena) Onko sinusta ennenkuulumatonta että esim. ennen raivoraitis henkilö on heittäytynyt juopoksi? Minusta ei ole.
Ja kuka sanoo että nainen tekee lapsen vapaaehtoisesti? Suurin osa raskauksista taitaa olla vahinkoja ja vaikka raskaudenkeskeytys on keksitty niin eivät kaikki sitä omantunnontuskien vuoksi pysty tekemään.
Jos vanhempi yhtään välittää lapsestaan ja rakastaa tätä niin HÄN EI kasvata lastaan sellaisessa kodissa jonka toinen vanhempi ei selvästi ole halukas hoitamaan kasvatustehtäväänsä asiallisesti tai muuten on epäsopiva vanhemmaksi. Lapselle on paljon parempi kasvaa yksinhuoltajan kanssa kuin molemman vanhemman kanssa ahdistavassa tai jopa uhkaavassa ilmapiirissä kotona. Jos vanhemmat eivät rakasta toisiaan he eivät myöskään pysty tarjoamaan tasapainosta kotia. Kodin järkkynyt ilmapiiri ja rakkaudettomuus heijastuu helposti lapsen tuleviin ihmissuhteisiin, koska hän ei ole koskaan nähnyt vanhempiaan AIDOSTI TYYTYVÄISINÄ ELÄMÄÄNSÄ JA SUHTEESEENSA!
Tässä oli yhden teinin mielipide. Toivottavasti kirjoituksesi oli provo. Pliis käytä kortsua etteivät kaltaisesi lisäänny ja äläkä vaivaudu naimaan sitä yksinhuoltajaa jos olet niin epävarma hänen kyvyistään äitinä vaikka hän muuten onkin toteamuksesi mukaan naisena huippuluokkaa. Eikö huippuluokan naisen pitäisi olla myös huippuluokan äiti?????!!!!!!
Lapsi ei todellakaan ole mikään syy pitää yllä kulisseja. Joutuuhan lapsi jossain tilanteissa kavereilleen selittämään, missä "faija" on, mutta se nyt ei ole mitään verrattuna ahdistavaan ilmapiiriin kotona. Tiedän mistä puhun.
Aloittajan kannattaisi selvittää, millaisesta suhteesta nainen on jäänyt yksinhuoltajaksi.
Itse en edes harkitsisi vakavaa suhdetta yh:n kanssa, ellei toinen kertoisi avoimesti menneisyydestään. Jos vakuuttavasti selittää tilanteeseen johtaneet syyt, on suhde heti terveemmällä pohjalla. Olennaista ei oikeastaan edes ole se, onko yh itse syyllinen tilanteeseen.
Olennaisempaa on se, millainen on biologisen isän tilanne. Itse asiassa nyt kun asiaa ajattelen, en voisi muuttua lapselle isäksi, ellei biologinen isä olisi kuollut/tuntematon.
Yh-suhde on niinkuin mikä tahansa suhde. Suhde on aina riski. Riskin arviointiin voi saada apua täältä, mutta päätöksen tekee jokainen itse.
Onko hän riskin arvoinen?
Sanoit kaiken sen, minkä minäkin olisin halunnut sanoa.
Toivottavasti aloittajan teksti oli provoa, olisi ikävää todeta, että noin ahdasmielisiä miehiä on olemassa.
hän ei edes tee niitä minkään kusipään kanssa kai sitä jo naidessa näkee kene kaa kantsii lisääntyä. yleensä ei tyhmien kannata.
Laajenna hieman ajatusmaailmaasi ja lopeta alakoulumainen jankkaaminen. Vaikka kuinka sinä haluaisit niin nainen ei todellakaan aina voi tietää millaisen kusipään kanssa on lisääntynyt. Ikävä kyllä kaikkea ei voi tunnistaa etukäteen.
tuossa oli juuri kaikki mitä voi asian tiimoilta kirjoittaa ja asian ytimessä.Monessa perheessä missä on vain yksi vanhempi pääsääntöisesti saattaa kasvattaa tasapainoisemman lapsen kuin riitelevässä ja mahdollisesti vielä muuten kulisseja pystyssä pitävissä perheissä.
Jos vanhempani olisi pysyneet yhdessä lasten takia, minkälaisen kuvan se olisi rakkaudesta antanut meille. Paljon paremman kuvan sain kun vanhempani asuivat kumpikin uusien puolisoiden kanssa silmin nähden rakastuneina ja kummankin puolisot täysillä hyväksyivät meidät lapsetkin. Itseään kun ei pysty pakottamaan rakastamaan.
Nainen siis kelpaa sängynlämmittäjäksi, mutta ei muuhun. Nykypäivänä erotaan helpommin kuin ennen, se on totta. Kuitenkaan ketään ei voi tuomita, että olisi huono vanhempi kun eroaa. Yleensä eroon on hyvät perustelut. Harva eroaa jos suhde on toimiva ja vailla ongelmia. Joskus on lapsen parhaaksi lähteä riitaisesta suhteesta, sillä lapset kärsivät vanhempien erimielisyyksistä, jotka vaikuttavat koko kodin ilmapiiriin. Oletko puhunut naisen kanssa syistä, miksi hän erosi. Pettikö jompi kumpi osapuoli? Oliko henkistä tai fyysistä väkivaltaa, välinpitämättömyyttä yhteisiin asioihin tmv.? Katso millainen vanhempi naisesi on omalle lapselleen. Onko hän huono vai hyvä äiti? Eiköhän se kerro sinulle paljon. Se, että on eronnut, ei todellakaan tarkoita sitä, ettei välitä lapsestaan. Jos kaksi ihmistä ei sovi yhteen, ei ole mieltä väkipakolla olla yhdessä pelkästään lapsen takia, sillä sellainen koti ei ole onnellinen kenellekään.
Itse erosin, kun mieheni piti toista vuotta rinnakkaisuhdetta silloin, kun lapsemme olivat vaippaiässä ja vaativat kaiken huomioni. Oli koliikkia ym. Yöt meni valvoessa, eikä päivisinkään saanut nukkua kuin tunnin, kahden pätkissä. Se rasitti parisuhdetta ja mies ei kestänyt vaan jätti meidät. Olenko siis huono äiti, kun olen kasvattanut lapsemme yksin aikuisiksi suuremmitta ongelmitta isän keskittyessä lukuisiin parinvaihtoihin unohtaen lasten syntymäpäivät, rippijuhlat ja joulut. Joidenkin mielestä yksinhuoltajaäiti on tehnyt väärin elämässään, kun on eronnut. Kukaan ei vain vaivaudu ajattelemaan, että on sillä miehelläkin ollut osaa siihen, että ero tuli.
Idioottimiehiä on tähänkin ketjuun vastaillut mustavalkoisine mielipiteineen. Joillekin luoja on suonut ymmärrystä, joillekin ei. Yleensä elämänkokemuksen myötä tulee sitä ymmärrystäkin, toiset taas pysyvät ikuisina lapsina, jotka eivät tosi elämästä ymmärrä mitään. Itselle sallitaan kaikenlaista käytöstä, mutta ollaan valmiita tuomitsemaan kaikki muut syitä tietämättä. Onneksi enemmistö on kunnon miehiä, joilla on omaa kykyä ajatella, eikä sellaiset mene mukaan loanheittoon tuntematta asioita ja taustoja. Sitäpaitsi yksinhuoltajia löytyy joka yhteiskuntaluokasta ja leskistä eronneisiin. Aina se yksinhuoltajuus ei välttämättä ole oma valinta, mutta joskus vain niin käy. Onpa oma presidenttimmekin ollut aikanaa eronnut yksinhuoltaja ja lukuisat muut pitkälle elämässään päässeet. Hatunnosto yksinhuoltajille, jotka jaksavat kantaa vastuuta ja kasvattaa lapsensa kaiken paskamoralisoinnin keskellä, jota jotkut keskiaikaa elävät ihmiset vielä 2000-luvullakin harrastavat, kun elämä pyörii niin pienissä piireissä vailla ymmärrystä.
Sellainen, joka uskaltaa katsoa totuutta silmiin.
Sellainen, joka seisoi rinnalla, tuki, maksoi ja jaksoi. Sellainen, joka opiskeli ja sinnitteli, synnytti ja hoivasi. Sellainen, joka paistoi, kylvetti, emännöi ja geishasi. Sellainen joka luopui omastaan jotta perhe voisi hyvin. Sellainen, joka oletti ainoastaan, että mies ja vaimo puhaltavat yhteen hiileen ja katsovat samaan suuntaan.
Sellainen, joka antoi anteeksi pahimman.
Sellainen, joka koki kirkkaan ymmärryksen: ei yhtään enää.
Sellainen äiti seuraa edesottamuksiasi aika tovin, ennenkuin edes päästää mieleensä ajatusta yhteisestä perheestä.
Sinun on opittava näkemään ihmisen sisään: Eivät avio- avo- yh-termit merkitse MITÄÄN. Kaikissa ryhmissä -sinkut mukaanlukien- on vastuuttomia.
Silti näen, että on hyvä luottaa ihmisyyteen - kaiken uhallakin: Joku, joka ei ollut luottamuksen arvoinen, saattaa tulla siksi, kun häneen luotetaan.
Se, ettei toinen ollut luotettava, ei särje minua ja unelmiani. En salli sitä. Ken pettää, pettää. Kärsiköön nahoissaan. Ja kärsiikin. Joskus vähän sääliksi käy.
Hän, ken elää satuttamatta muita, voi elää suoraselkäisenä.
Mene itseesi ja mieti oletko itse tarpeeksi hyvä kenellekään. Noin yksisilmäinen ja rajoittunut tiukkapipo ei varmastikaan koskaan löydä ketään itsensä arvoista tästä maailmasta, jossa kuitenkin elää inhimillisiä ihmisolentoja, joten säästäpä sekä itseäsi että ympäristöäsi, ota kamasi ja muuta tunturille. Eipä tunnu omakaan lapsirakkautesi kauhean vilpittömältä - aika tekopyhää paskanjauhantaa tuo että ei vaivaa kun ei ole oma. Ja tietysti miestä on tuhra syyttää, niinpä niin.