immuuni hemolyyttinen anemia

Elina

Hei!
Haluaisin vastauksia koskien koirien immuuni hemolyyttistä anemiaa eli AIHA:a. 2-vuotias narttukoiramme (samojedi) sairastui viime viikolla. Oireet olivat apatia, runsas virtsaaminen, nopea hengitys. Veimme hänet eläinlääkäriin, jossa epäiltiin kohtutulehdusta. Ultrassa ei kuitenkaan mitään näkynyt ja verikokeiden perusteella eläinlääkäri päätyi diagnosoimaan immuuni hemolyyttisen anemian. Lääkeeksi annettiin kortisonia, antibiootteja ja k-vitamiinia. Tänään olleessa kontrollitarkastuksessa ei näkynyt veriarvoissa paranemista. =( Eläinlääkäri sanoi kuitenkin koiran ulkoisen olemuksen paranemisen (aktiivinen) perusteella, että jatkamme lääkkeiden antamista. Edessä häämöttää koiran kuolema. Haluaisin nyt kuulla kaikkien mahdollisia kokemuksia asiasta ja tottakai mieluusti vinkkejä, jos niitä on. Tuntuu erittäin pahalta katsoa vieressä oman rakkaan koiran vakavaa sairautta, ilman mitään konkreettista tietoa mistään.

18

5452

Vastaukset

  • Nyt jo edesmennyt sekarotuisemme sairasti autoimmuunin hemolyyttisen anemian joskus n. 9-vuotiaana. Koiramme tila tuntui olevan paljon huonompi kuin teidän. Koira ei juuri pystynyt liikkumaan, oli aivan veto pois ja eläinlääkäri ihmetteli, miten se yleensä pystyi huimaukseltaa kävelemään, punasolujen arvo oli niin mitätön, että ihminen olisi ollut taju pois. Koira myös "kouristeli" siten, että selkä nousi korkealle kaarelle ja maha vastaavasti sisäänpäin. Ei tietenkään syönyt mitään ja pissille piti kantaa rappusista.
    Saimme kortisoonia ainakin, en muista oliko muita lääkkeitä. Ja sitten vaan piti odottaa, että elimistö lopettaa omien verisolujen tuhoamisen... Ei siihen mennyt kuin muutama päivä, niin koira oli jo parempi ja lopulta parani täysin.

    Viestistäsi on jo jonkin aikaa, olisi kiva kuulla miten teidän kävi. Muutenkin jäi kaivelemaan tämä tauti, kun se tuntuu olevan niin omituinen ja harvinainen. Kukaan, jolle kerroin siitä, ei ollut koskaan kuullutkaan taudista. Ja mistä ihmeestä se johtuu. Eläinlääkärikään ei tiennyt.

  • Tyttökoirani sairastui muistaakseni nelivuotiaana. Lääkityksenä oli myös kortisoni (prednison). Aluksi ymmärsin, että tauti olisi elinikäinen ja näin ollen myös lääkitys. Koira steriloitiin. Myöhemmin jossain muussa yhteydessä eläinlääkäri kehotti koettamaan kortisonin jättämistä pois vähitellen. Mitään oireita ei enää tullut. Koira eli 12-vuotiaaksi.

    Itseänikin tavattomasti kiusasi, kun en koskaan löytänyt oikein tietoa tuosta taudista, mistä se tulee ja minne se menee ...
    mutta onnellinen loppu myös tässä tarinassa.

    Toivotaan, että samojedisikin toipuu.

  • Hei
    Kysellyt olet hemolyyttisestä anemiasta.Minulla on irlannin setteri jolla todettiin kyseinen sairaus 2v sitten.Kortisoonihoidolla on tauti pysynyt aisoissa.Välillä nostamme kortisooniannosta kun huomaamme että koira on huonommassa kunnossa ja kun on parempi niin laskemme annosta.Koirastamme on tullut lihava kortisoonista johtuen ja ruokahalut ovat valtavat.Täällä suositellaan myös koirille annettavaksi sytöstaattihoitoa tablettimuodossa,mutta itse en ole siihen leikkiin mennyt mukaan.Valitettavsti vain hyvin pieni osa koirista jotka sairastuvat AIHAan säilyvät hengissä kauan.Minulla ollut tuuria.Koiralle suositellaan annettavan paljon veripitoisia ruokia,esim verilettuja ja maksaa eri muodoissa.
    Tämä sairaus johtuu sisäsiitoudesta.
    Toivottavasti sait pikkuisen neuvoja täältä

  • meillä on myös 4 vuotias corgi josta selvis vasta tänään (lukuisien lääkäri käyntien jälkeen) että sairastaa tätä AIHA:a.. tilanne on kohdallamme ilmeisesti ja vakavakin koska kesästä asti on kokoajan ilmennyt erilaisia toisiinsa liittymättömiä sairauksia..
    Saimme kortisonilääkityksen ja nyt toivotaan vain parasta.. hyvin vähän on vaan tietoa aiheesta..
    Eli ratkaisevat ajat on edessä...

    kohtalon tovereita?

    • Hei minulla 3 vuotias sekarotuinen narttukoira jolle toissapäivänä todettiin AIHA hän on nyt Viikin pieneläinklinikalla tehohoidossa ja odottaa josko hoito auttaa. Koirani on saanut verta kortisoonia. Tämä odottelu on aivan kauheeta........


    • väsynyt koira kirjoitti:

      Hei minulla 3 vuotias sekarotuinen narttukoira jolle toissapäivänä todettiin AIHA hän on nyt Viikin pieneläinklinikalla tehohoidossa ja odottaa josko hoito auttaa. Koirani on saanut verta kortisoonia. Tämä odottelu on aivan kauheeta........

      on jotain kysyttävää autan mielelläni jos voin,Meillä eletty 5 v sairauden kanssa.


    • irlanninsetteri kirjoitti:

      on jotain kysyttävää autan mielelläni jos voin,Meillä eletty 5 v sairauden kanssa.

      Hei kestikö kauan teidän koiran toipua? Meillä on rankan viikonlopun jälkeen kova vauhti taas päällä. Huomenna ensimmäinen kontrolli, en vain oiken uskalla vielä kovastikaan iloita vaikka pitäisi olla jokaisesta päivästä kiitollinen. Söikö teidän koira paljon kortisonin saatuaan? Meidän syö aivan mahdottomasti. Lenkillekin hän on lähdössä innolla mutta kun ei kauas uskalla mennä. Annettiinko teille erityisiä hoito ohjeita, minä en saanut oikeestaan minkään laisia :(


    • väsynyt koira kirjoitti:

      Hei kestikö kauan teidän koiran toipua? Meillä on rankan viikonlopun jälkeen kova vauhti taas päällä. Huomenna ensimmäinen kontrolli, en vain oiken uskalla vielä kovastikaan iloita vaikka pitäisi olla jokaisesta päivästä kiitollinen. Söikö teidän koira paljon kortisonin saatuaan? Meidän syö aivan mahdottomasti. Lenkillekin hän on lähdössä innolla mutta kun ei kauas uskalla mennä. Annettiinko teille erityisiä hoito ohjeita, minä en saanut oikeestaan minkään laisia :(

      Meillä huomattiin sairaus kun koirani oli 6 vuotias ja kun ei lopettanut juoksuja ja jouduttiin leikkaamaan akuutisti kohtutulehduksen takia.Paraneminen kesti tosi kauan ehkä juuri siksi että jouduttiin leikkaamaan ja hemoglobiiniarvo oli vain 23.Kortisoonia jouduimme pahimmassa tapauksessa antamaan jopa 70 mg päivässä joka taas vuorostaan aiheutti gushingin syndrooman,siis liian paljon kortisoolia kropassa joka aiheutti mätiviä paiseita ja karvanlähtöä.Tärkeintä on että koiran oma keho alkaa tuottamaan uusia punasoluja joita muodostuu selkäytimessä.Koirasi on saanut myös verensiirron jota ei koiralleni tehty,pyynnöstäni.Kortisooni aiheuttaa että koiralla on koko ajan nälkä ja jano.Juomista pitäisi rajoittaa sillä pissatessaan koiralta poistuu myös tärkeitä kivennäisaineita.Suosittelen että annat koirallesi verta vahvistavaa ruokaa esim.maksalaatikkoa tai keitettyä maksaa.Koirani syö koko elämänsä kortisoonia että jaksaa sairautensa kanssa.Hoitona 5 mg kortisoonia joka toinen päivä.Koirasi on vielä nuori 2v joten mahdollisuudet hyvät.Suosittelen tutkimaan koiran ikeniä päivittäin ja jos ovat punaiset niin hyvä ja jos muuttuvat vaaleimmiksi niin täytyy kortisoonia lisätä.Kortisoonia on lisätty ja vähennetty vuosien aikana aina tarpeen mukaan.Kyllä sen itse alkaa oppimaan että missä mennään.Valitettavasti on AIHA aika yleistä koirilla ja syynä on sisäsiittoisuus.Koirasi on myös infektioaltis joten suosittelen myös että sinulla on aina antibioottia kotona jos tulee tulehdus.Itse yritän ettei koirani ylirasitu tai vilustu sillä aina seurauksena on uusi antibioottikuuri.Kaijkkea hyvää sinulle ja koirallesi!!!!
      Jos vaan muuta tulee mieleen niin autan jos mahdollista,


    • irlanninsetteri kirjoitti:

      Meillä huomattiin sairaus kun koirani oli 6 vuotias ja kun ei lopettanut juoksuja ja jouduttiin leikkaamaan akuutisti kohtutulehduksen takia.Paraneminen kesti tosi kauan ehkä juuri siksi että jouduttiin leikkaamaan ja hemoglobiiniarvo oli vain 23.Kortisoonia jouduimme pahimmassa tapauksessa antamaan jopa 70 mg päivässä joka taas vuorostaan aiheutti gushingin syndrooman,siis liian paljon kortisoolia kropassa joka aiheutti mätiviä paiseita ja karvanlähtöä.Tärkeintä on että koiran oma keho alkaa tuottamaan uusia punasoluja joita muodostuu selkäytimessä.Koirasi on saanut myös verensiirron jota ei koiralleni tehty,pyynnöstäni.Kortisooni aiheuttaa että koiralla on koko ajan nälkä ja jano.Juomista pitäisi rajoittaa sillä pissatessaan koiralta poistuu myös tärkeitä kivennäisaineita.Suosittelen että annat koirallesi verta vahvistavaa ruokaa esim.maksalaatikkoa tai keitettyä maksaa.Koirani syö koko elämänsä kortisoonia että jaksaa sairautensa kanssa.Hoitona 5 mg kortisoonia joka toinen päivä.Koirasi on vielä nuori 2v joten mahdollisuudet hyvät.Suosittelen tutkimaan koiran ikeniä päivittäin ja jos ovat punaiset niin hyvä ja jos muuttuvat vaaleimmiksi niin täytyy kortisoonia lisätä.Kortisoonia on lisätty ja vähennetty vuosien aikana aina tarpeen mukaan.Kyllä sen itse alkaa oppimaan että missä mennään.Valitettavasti on AIHA aika yleistä koirilla ja syynä on sisäsiittoisuus.Koirasi on myös infektioaltis joten suosittelen myös että sinulla on aina antibioottia kotona jos tulee tulehdus.Itse yritän ettei koirani ylirasitu tai vilustu sillä aina seurauksena on uusi antibioottikuuri.Kaijkkea hyvää sinulle ja koirallesi!!!!
      Jos vaan muuta tulee mieleen niin autan jos mahdollista,

      Miksi koirasi sai K-vitamiinia?Epäilikö ell myrkytystä,sillä K-vitamiinia käyetään myrkytyksiin.


    • irlanninsetteri kirjoitti:

      Miksi koirasi sai K-vitamiinia?Epäilikö ell myrkytystä,sillä K-vitamiinia käyetään myrkytyksiin.

      Hei
      Meilläkin eläinlääkäri antoi aluksi K-vitamiinia ennen kuin selvisi aneemisuuden syy eli aiha, meilläkin on nyt Aihan kanssa eletty 2,5 vuotta ja viimeiset 3 kk ilman lääkkeitä


    • kohtalotoveri kirjoitti:

      Hei
      Meilläkin eläinlääkäri antoi aluksi K-vitamiinia ennen kuin selvisi aneemisuuden syy eli aiha, meilläkin on nyt Aihan kanssa eletty 2,5 vuotta ja viimeiset 3 kk ilman lääkkeitä

      Mielenkiintoisen viestiketjunne löysin :)
      3v koirallani ollut keväästä lähtien jatkuvia tulehduksia (nielu,- virtsa -, ja paha hermotulehdus)
      Syönyt monta antibioottikuuria ja aina tulee joku uusi vaiva. Kesällä alkoi runsas pissailu.
      Veiriarvot olleet hyvät (tosin en tiedä katsottiinko hemoglobiinia)
      Virtsasta löytynyt bilirubiinia. Onko teidän koirillanne ollut samaa?
      Tänään lääkäri epäili aihaa. Odotellaan uusien verikokeiden tuloksia..


    • Missu 227 kirjoitti:

      Mielenkiintoisen viestiketjunne löysin :)
      3v koirallani ollut keväästä lähtien jatkuvia tulehduksia (nielu,- virtsa -, ja paha hermotulehdus)
      Syönyt monta antibioottikuuria ja aina tulee joku uusi vaiva. Kesällä alkoi runsas pissailu.
      Veiriarvot olleet hyvät (tosin en tiedä katsottiinko hemoglobiinia)
      Virtsasta löytynyt bilirubiinia. Onko teidän koirillanne ollut samaa?
      Tänään lääkäri epäili aihaa. Odotellaan uusien verikokeiden tuloksia..

      Minulta kuoli loppuvuodesta myös koira AIHAan, seitsemän vuotiaana. Tässä tapauksessa ei kyllä ollut sisäsiittoisuudesta kyse.
      Ruokahaluttomuus ajoi eläinlääkäriin, jossa parin käyntikerran jälkeen selvisi mistä oli kyse. Kuukauden ajan kaveri kerkesi kortisonikuurilla olla, ja aluksi se kohensikin kuntoa. Sitten lopetti taas syömisen kortisoniannoksen korotuksesta huolimatta. Siinä vaiheessa oli armeliainta päästää kaveri menemään. Voimat eivät pidemmälle riittäneet. Salakavala ja aaltoileva tauti kyseessä, koskaan ei illalla tiennyt missä kunnossa huominen elettäisiin.
      Bilirubiini arvoja en muista, taisivat suunnilleen kaikki veriarvot hb:sta valkosoluihin olla pielessä.


  • Kokemusta myös meillä. Miun koira (10v8kk) lopettiin eilen kyseisen sairauden takia.. Eläinlääkäri antoi 30 %:n toipumismahdollisuuden, mutta ajattelin kuitenkin että koiran on helpompi lähteä nyt kuin kärsiä yhtään enempään.. Takajalat turposi ja aamupissalle piti rappuset kantaa.

  • Hei! Todella mielenkiintoinen viestiketju. 4-vuotias saksanpaimenkoirani muuttui apaattiseksi kaksi viikkoa sitten. Se pissasi sisälle, jonka jälkeen päätin viedä sen päivystykseen. Epäilivät virtsatietulehdusta, veriarvoista löytyi anemia. Hb oli tällöin vielä 86. Sai antibiootin ja se auttoikin jonkinverran. Seuraavalla viikolla horjahteli muutaman kerran ja vietiin se uudestaan tutkittavaksi. Veriarvot olivat laskeneet, hb 43. Veret lähetettiin Saksaan jatkotutkimuksiin. Ei määrätty mitään lääkitystä..

    Koiran vointi oli tällöin jo niin huono, että veimme sen Hämeenlinnaan Vethouseen.
    Siellä arvot laskivat entisestään ja sille tehtiin verensiirto. Hieman tästä piristyi tietenkin ja laittoivat myös vahvan kortisonilääkityksen sekä aloittivat nesteyksen. 2 päivää koira jaksoi taistella ja sai vielä toisen verensiirron.

    Eilen illalla ell. soitti ettei veriarvoissa ollut tapahtunut mitään parannusta, päinvastoin. Sanoi että turha on koiraa enää kiusata kun kaikki voitava on nyt tehty ja niinpä se nukutettiin klinikalla ikiuneen.

    Todella pelottava ja salakavala tauti. Meillekin jäi epäselväksi se, että mikä tämän taudin aiheuttaa tai laukaisee. Kertokaa jos tiedätte!

    • Meillä mitteli narttu sairastui ko.tautiin n. puolitoista vuotiaana. Aluksi tuli K-vitamiiniä, kun epäiltiin myrkytystä. Samalla aloitettiin antibioottikuuri pistoksen lisäksi. Kohtutulehdus suljettiin pois ultraamalla. Verikokeista paljastui hemolyyttinen anemia, eli imha aiha. HB oli 32. Tehtiin kaksi kertaa verensiirto. Onneksi oli itsellä toinen koira josta veri siirrettiin. Näin siirto saatiin tehtyä nopeasti. Verikokeissa valko- ja punasolujen arvoissa oli häikkää.
      Alussa aloitettiin myös kortisonikuuri. Annostus oli aluksi todella suuri, ottaen koiran koko huomioon.
      Käytiin lukuisissa verikokeissa ja otettiin rtg-kuvakin koska hengitys rohisi jossain vaiheessa. Siltä osin kaikki oli kunnossa. Syötin koiralle veri- ja maksaruokia.
      Kortisoniannosta pystyttiin pienentämään, kun verikokeista nähtiin että arvot paranivat pikkuhiljaa. Lopulta päästiin tilanteeseen että kortisoni voitiin jättää kokonaan pois.
      Puoli vuotta on nyt mennyt hyvin, oireita ei ole tullut uudelleen.
      Mutta tauti voi uusia...
      Syitä ko. sairauteen on monia. Se voi johtua jostain muusta sairaudesta, kasvaimesta, stressistä, jopa rokotus voi sen laukaista, korkeasta sukusiitosasteesta ja jne. Lista mahdollisuuksista on pitkä. Netistä kaivoin aikoinaan tietoa sekä tietysti hoitaneelta eli. Paremmin löytyy tietoa englannin kielellä.
      Meillä meni olosuhteisiinnähden hyvin, pääsimme jopa kilpailemaan tokossakin tuon jälkeen ja suoritimme myös bh:n!
      Nyt vain toivotaan että koira pysyy terveenä!
      Perinnöllinen sairaushan imha aiha on..


    • A.Sau kirjoitti:

      Meillä mitteli narttu sairastui ko.tautiin n. puolitoista vuotiaana. Aluksi tuli K-vitamiiniä, kun epäiltiin myrkytystä. Samalla aloitettiin antibioottikuuri pistoksen lisäksi. Kohtutulehdus suljettiin pois ultraamalla. Verikokeista paljastui hemolyyttinen anemia, eli imha aiha. HB oli 32. Tehtiin kaksi kertaa verensiirto. Onneksi oli itsellä toinen koira josta veri siirrettiin. Näin siirto saatiin tehtyä nopeasti. Verikokeissa valko- ja punasolujen arvoissa oli häikkää.
      Alussa aloitettiin myös kortisonikuuri. Annostus oli aluksi todella suuri, ottaen koiran koko huomioon.
      Käytiin lukuisissa verikokeissa ja otettiin rtg-kuvakin koska hengitys rohisi jossain vaiheessa. Siltä osin kaikki oli kunnossa. Syötin koiralle veri- ja maksaruokia.
      Kortisoniannosta pystyttiin pienentämään, kun verikokeista nähtiin että arvot paranivat pikkuhiljaa. Lopulta päästiin tilanteeseen että kortisoni voitiin jättää kokonaan pois.
      Puoli vuotta on nyt mennyt hyvin, oireita ei ole tullut uudelleen.
      Mutta tauti voi uusia...
      Syitä ko. sairauteen on monia. Se voi johtua jostain muusta sairaudesta, kasvaimesta, stressistä, jopa rokotus voi sen laukaista, korkeasta sukusiitosasteesta ja jne. Lista mahdollisuuksista on pitkä. Netistä kaivoin aikoinaan tietoa sekä tietysti hoitaneelta eli. Paremmin löytyy tietoa englannin kielellä.
      Meillä meni olosuhteisiinnähden hyvin, pääsimme jopa kilpailemaan tokossakin tuon jälkeen ja suoritimme myös bh:n!
      Nyt vain toivotaan että koira pysyy terveenä!
      Perinnöllinen sairaushan imha aiha on..

      Hei, Irlanninsetterini lopetettiin tänään 13-vuotiaana kun ikenet olivat vitivalkoiset ja jalat menivät alta. Epäiltiin massiivista sisäistä verenvuotoa mutta olisihan syy voinut olla tämäkin. Nisäkasvaimet myös vanhalla koiralla, kohtu poistettiin 2 v sitten kun tulehtui. Hengitys oli jo pitkään hyvin raskasta. Tietysti jälkeenpäin miettii oliko lopetuspäätös kiireessä oikea mutta ikääkin siis oli 13 vuotta yli. Nyt vain ikävä kova!


  • Minunkin 7 v. pystykorvasekoitukseni menehtyi imhaan matkalla verensiirtoon kaksi päivää diagnoosin jälkeen, kolme päivää ensimmäisestä oireesta. Opin tästä, että vaalea limakalvo on syy mennä ja lujaa ja että verensiirto onnistuu vain varsin kaukana meiltä - sinnekin kannattaa siis hakeutua pikimmiten.

    Suru on kova, mutta toisaalta myös kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että 7 vuotta sain viettää niin upean koiran kanssa ja toisaalta siitä, etten joutunut tekemään päätöstä hoitamisesta tai hoitamattomuudesta. Kuolema ei ollut kaunis, mutta se oli nopea.

  • Hei
    Meillä cokkeri meni myös aihaan, jalat meni alta yht äkkiä ja samatien lääkäriin joka ikenistä näki että kiire ja soitti Viikkiin ja tehtiin verensiirtoja mutta ei auttanut enää.
    Pahinta oli että koira oli Viikissä ja sain nähdä vain 15min kun kävin siellä ja sitten tuli soitto että ei toivu enää.
    Syyttelin itseäni kun joutui olemaan sairaalassa yksin ja minä odottelin ja luulin että verensiirto auttaa.
    Onneksi sain olla läsnä kun nukutettiin suru oli niin kova ja syyttely että meinasin mennä perässä.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.