Äidilläni todettiin syöpä 2,5 vuotta sitten.
2,5 vuotta rukoiltiin ihmettä ja seurattiin kun rakas ihminen hiljaa kuihtuu pois.
Sydämessä oli kokoajan tuska rakkaan puolesta ja huoli miten isä jaksaa tämän.
Rakas ihana äiti lähti taivaan kotiin 13.10 eli reilu viikko sitten. Viimeiset päivät ennen äidin kuolemaa rukoilin että Jumala valmistelee äidin tulevaan ja että kun aika koittaa niin vastassa on joukko enkeleitä ja jo poisnukkuneet omat rakkaat.
Kulunut viikko on mennyt kuin sumussa. Ihmeen kaupalla saimme tehtyä isän kanssa kaikki käytännön järjestelyt; kuolintodistuksen hakeminen, hautapaikka, arkunvalinta......
Olen surun murtama ja ikävä on kova rakasta äitiä.
Ensi lauantaina on siunaustilaisuus.
Isä on yksinäinen ja murtunut mies, he olivat 55v yhdessä.
Olen aika loppu ja tunnen että kohta romahdan. Tämän kaiken surun lisäksi minut on otettu silmätikuksi koulussa ryhmässämme. Olen 35v. aikuisopiskelija ja ryhmässämme on eräs n50v. nainen jolla on ehkä narsistinin persoonallisuushäiriö. Klassinen koulu/työpaikkakiusaaja. Kukaan ei uskalla/halua puolustaa minua koska pelkäävät joutuvansa itse tulilinjalle. He tietävät äidistäni ja silti käyttäytyvät näin sydämettömästi.
Ahistaa!!
Mutta periksi ei anneta! On joku joka näkee kaiken ja luotan siihen että joskus nämä kieroilijat saavat ansionsa mukaan. En toivo heille mitään pahaa mutta haluaisin että minut jätetään rauhaan.
Onneksi minulla on ihana mies ja rakkat sisarukset ja isä.
Tiedän että tulee vielä päivä jolloin voin sanoa että kiitos Jeesus että kannoit minut yli sen murheen ajan
2,5 vuotta rukoiltiin ihmettä ja seurattiin kun rakas ihminen hiljaa kuihtuu pois.
Sydämessä oli kokoajan tuska rakkaan puolesta ja huoli miten isä jaksaa tämän.
Rakas ihana äiti lähti taivaan kotiin 13.10 eli reilu viikko sitten. Viimeiset päivät ennen äidin kuolemaa rukoilin että Jumala valmistelee äidin tulevaan ja että kun aika koittaa niin vastassa on joukko enkeleitä ja jo poisnukkuneet omat rakkaat.
Kulunut viikko on mennyt kuin sumussa. Ihmeen kaupalla saimme tehtyä isän kanssa kaikki käytännön järjestelyt; kuolintodistuksen hakeminen, hautapaikka, arkunvalinta......
Olen surun murtama ja ikävä on kova rakasta äitiä.
Ensi lauantaina on siunaustilaisuus.
Isä on yksinäinen ja murtunut mies, he olivat 55v yhdessä.
Olen aika loppu ja tunnen että kohta romahdan. Tämän kaiken surun lisäksi minut on otettu silmätikuksi koulussa ryhmässämme. Olen 35v. aikuisopiskelija ja ryhmässämme on eräs n50v. nainen jolla on ehkä narsistinin persoonallisuushäiriö. Klassinen koulu/työpaikkakiusaaja. Kukaan ei uskalla/halua puolustaa minua koska pelkäävät joutuvansa itse tulilinjalle. He tietävät äidistäni ja silti käyttäytyvät näin sydämettömästi.
Ahistaa!!
Mutta periksi ei anneta! On joku joka näkee kaiken ja luotan siihen että joskus nämä kieroilijat saavat ansionsa mukaan. En toivo heille mitään pahaa mutta haluaisin että minut jätetään rauhaan.
Onneksi minulla on ihana mies ja rakkat sisarukset ja isä.
Tiedän että tulee vielä päivä jolloin voin sanoa että kiitos Jeesus että kannoit minut yli sen murheen ajan
Vastaukset 22
Vanhimmat
Voimia sinulle ja osanottoni.
Miten kohdata sureva ihminen, surun murtama. kerro.
Otan osaa suureen suruusi, voimahali. Vaikka tällä hetkellä tuntuu, ettei siitä selviä mitenkään, niin kyllä se vaan alkaa jossain vaiheessa helpottaa. Unohdu ei silti koskaan. Koita vaan jaksaa päivä kerrallaan.
osanotto Sinun ja läheistenne suruun....
Voi miten hienoa että olet löytänyt rukouksen tien ja saat sieltä voimaa ja lohtua...
Lohduttakoon jälleen näkemisen ilo Teitä...Siunausta
Osanotto suruusi,tiedän miltä sinusta tuntuu:menetin äitini heinäkuussa.
Kävelin kanssa sumussa kuin sinäkin,minulle meni 3kk ennekuin huomasin että ympärillä on jotain muutakin,menin ja tein,enkä ajattelut.
Ehkä se kuuluu tähän menetykseen.
Onneksi sinulla on vielä isä,puhukaa äidistänne kun siltä tuntuu ja näytäkää tunteenne.
Minä sain pitää rakkaani äitini isä'ni kuoleman jälkeen vajaa 11kk,lyhyt oli aika,mutta meillä oli superhyvät välit ja olimme päivittäin tekemisessä.Nyt kun ei ole äitiä,elämä on aika ankeaa,mutta onneksi minulla on lapsi,avopuolisi,veli ja koira.
Oletko ajattelut,että sanoisit opettajallesi tästä kiusaajasta?On pakko tehdä jotakin ja samalla aika pian,koska se vaan varmasti pahenee.
Varmasti olet nyt aika herkällä päällä,koska on iso suru päällä.
Jaksamista sinulle!!!
Kiitos ihanista viesteistänne ja osaanotoista.
Kun tämä maailma on niin karu paikka ja elämä on selviytymistä niin on hyvä muistaa että on hyviä ja sydämellisiä ihmisiä jotka osaavat myötäelää toisen vastoinkäymiset. Kun antaa hyvän kiertää niin se ennenpitkää osuu omalle kohdalle.
Joka päivä puhutaan äidistä isän kanssa. Ja kaikki tunteet mitä tulee niin ne on sallittuja, pettymys, ikävä, suru.... Muistan isää rukouksissa ja pyydän hänelle voimia ja elämänhalua.
Olen kertonut tästä kouluasiasta opettajalle, terkkarille ja erityisopettajalle. En tiedä miten toimisin. Tämä ihminen on niin kiero ja taitava tuossa kiusaamisessa että häntä on vaikea siitä narauttaa. Henkinen väkivalta on kieroa peliä.
Mutta kyllä mä pärjään. Pahinta mitä voisin tehdä on alentua hänen tasolleen ja kostaa tai ruveta samanlaiseksi. Olen yleensä hiljaa ja kävelen pois(ja itken jossain piilossa).
Minullakin on koira :)
Lämmin osanottoni.
"Päivä vain ja hetki kerrallansa.."
LÄhetän sulle paljon energiaa, voimia ja jaksamista yli vaikean ajan ja surun, täältä toiselta puolelta maailmaa. Muista että Jumala pysyy sun rinnalla ja kulkee käsi sun kädessä kantaen sua, kuten sun muutakin perhettä. Ja tietysti, hän on myös ottamassa äitisi vastaan avosylin.
Otan osaa..
Menetin äitini vuosi sitten aivoverenvuotoon.
Isä jäi yksin isoon omakotitaloon.
Isä lähti viime keväänä äidin luo. Hekin olivat olleet 55 v. naimisissa.
Minullakin on ihana perhe ja sisarukset ja narsistinen pomo. Teen surutyötä vieläkin. Itken
joka ilta isää ja muistelen sitä hetkeä kun olimme isän kuolinvuoteen vieressä.
Isä vain kuihtui ikävään ja lähti pois. Minä
en voi sitä käsittää vieläkään kuinka kaikki tapahtui niin nopeasti...äiti...isä.
Hoidin myös kaikki hautajais-perunkirjoitukset, kaikki..ja hoidan edellleen kuolinpesän asioita.
Vaikka itse olen jo yli viisikymmppinen,niin
aina vaan suren ja suren ja narsistinen pomoni
ei ymmärrä tätä olotilaani.
Itke ja sure ja vaikka huuda, suru on nyt siinä niin lähellä ja hautajaiset tulossa. Ole siinä päivässä. Itse olisin voinnut istua kappelissa vaikka kuinka ja kauan, katsella arkkua ja muistella niitä ihania asioita. Järjestimme äidille ja isälle aivan ihanat hautajaiset.
Haudalla käyn kerran viikossa, vaikka sinne on
matkaakin yli 30 km.
Jaksamista!
Ajattelin kysäistä miten on alkanut kaikki sujumaan äitisi poismenon myötä.
Onko se opiskelukaveri jättänyt sinut jo rauhaan,toivottavasti olisi!!!
Olet varmaan isäsi tukena ja turvana,hyvä että näin.
Minun äitini poismenosta tulee nyt 5pv 4kk,nyt jo vähän helpottunut eikä ole se mahdoton ikävä ja koko ajan se surullinen olo.
3kk on se pahempi olo,sitten on suru alkaa muuttaa muotoa:tavallaan ymmärtää asian ehkä vähän paremmin mutta ei silti kunnolla!!
Äitini sairasti 2vkoa,sitten kuoli.Tehtiin ohitusleikkaus,joka ei onnistunut.
Ehkä tällä lumisella ilmalla on myös jokin vaikutus,ei ole niin pimeää koko ajan ja synkkää.
Olisi hauska kuulla,miten elämäsi on lähtenyt nyt rullaamaan,laitahan viestiä.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle.
Kiitos kysymästä. Yllättävän hyvin on lähtenyt elämä taas käyntiin. Keskityn koulutöihin, minulla on iso projekti koulussa meneillään ja siihen on hyvä keskittää ajatukset, onneksi se on mielenkiintoinen projekti (käsillä tekemistä).
Opettajat ovat olleet ihania, hengessä mukana ja huolissaan minusta että jaksanko.
Kiusaaja oli otettu rakentavaan palaveriin ja tehty selväksi kuinka vakavasta asiasta on kysymys. En tiedä onko hän ymmärtänyt mitä ajettiin takaa, nimittäin sama jatkuu mutta uhri on vaihtunut.
Olin 3 viikkoa pois koulusta ja hänen piti saada uusi uhri!! Uskomatonta.
Täysin käsittämätöntä! Tämä uusi uhri sanoi että nyt hän tajuaa mitä kävit läpi. Sanoin että niinpä, kestäppä tuota vuosi ja lasketaan siihen mukaan vielä äidin poismeno! Tietysti tuen ja olen ystävänä tälle uudelle uhrille.
Äidin ikävä iskee aina iltaisin ja öisin jos ei saa nukuttua. Päivät menee puuhatessa koulussa.
Hautajaiset olivat lauantaina. Kaunis tilaisuus jossa vain lähipiiri paikalla. Kaikki meni luontevasti ja hienosti.
Välillä tuntuu niin epätodelliselta ettei sitä taida vielä ymmärtääkkään ettei äiti tule takas.
Ehkä tajuan vasta jonkun ajan kuluttua.
Siitä olen erityisen onnellinen että näen äidin sitten kun itse lähden tästä maailmasta. Tämä elämä on silmänräpäys iänkaikkisuuteen verrattuna.
Isälle soittelen päivittäin, hän asuu 400km päässä. Kova ikävä on isälläkin äitiä. Yritän tukea ja lohduttaa.
Voimia sinullekkin jokaiseen uuteen päivään. Yritetään löytää ilonaiheita pienistäkin asioista. Mainitsit tuon lumen :)
Siskon lapset veivät hautajaisten jälkeen salaa meiltä aikuisilta illalla mummin haudalle lumipallot. He pitivät oman yksityisen muistotilaisuutensa, se oli heille tärkeää ja minusta aivan ihanaa. Mummi sai ensilumesta tehdyt lumipallot :)
Voimahalit sinulle ystäväni siellä ruudun toisella puolella.
Olisi muuten tosi kiva kuulla,miten sulla on lähtenyt menemään.
Mun äidin kuolemasta tulee nyt tänään 4kk,aika mennyt äkkiä.Vaikka vieläkin tulee ajateltua,miksi näin kävi ja näin pian.
Tää on tätä elämään.
Mulle tuo 3kk äitini poismenon jälkeen olivat ne pahimmat ajat.
Onneksi olen saanut olla kotona,nyt jaksaisin mennä jo töihin,kunhan töitä vaan olisi.
Jaksamista sinulle ja voimia lisää opiskeluun!!
Olen menettänyt veljeni,isäni ja äidin.Kaikkien pois meno ollut raskaita.Menettyäni äidin kontoni hiljentyi.Ei äiti enää vilkuttanut kun lähdimme.Lapsillenikin oli hyvin raskasta menettää mummo,joka aina odotti meitä käymään.Pitääkää yhteyttä niin äitiin kuin isäänki silloin ku he elää niin mekin tehtiin,joten muistot elää!!!
Toivon voimia sinulle.Minunkin äitini nukkui pois 10.11.06.Hänkin sairasti syöpää 3 vuotta.Voimat loppuivat.Toivoakin oli matkan varrella ja positiivinen luonne.Ikävä on kova minullakin mutta silti olen onnellinen että enää ei ole kipuja ja kärsimystä.Sain saattaa hänet ihan loppuun asti,pukea ja viedä sairalaan kappeliin.Lopuksi vielä suutelin ja pidin kädestä kiinni ja sanoin hei,hei emoni,toivoo pentusi.Se oli kaunista.Isä kuoli jo 15 vuotta sitten auto-onnettomuudessa, nyt sain aikaa sopeutua ja hyväksyä ja jutella äitini kanssa tärkeistä asioista.Enkelit ovat koko ajan rinnallamme.Ja tapaamme jälleen. Voimia ja halauksia sinulle t.Minnuli
Toivon voimia sinulle surussasi.Minunkin äitini nukkui pois 10.11.06.Hänkin sairasti syöpää 3 vuotta.Ikävä on kova mutta jotenkin rauhallinen kun tiedän että jipu ja kärsimys on poissa.Sain saattaa äitini loppuun saakka,pukea,asettaa kukat ja saattaa sairaalan kappeliin.Vielä halusin pitää kädestä ja suudella otsaa sanoa hei,hei emo rakas toivoo pieni pentusi.Se oli uskomattoman kaunista ja rauhallista.
Isäni kuoli auto-onnettomuudessa jo 15 sitten,en shokiltani tajunnut että voisin käydä vielä hyvästelemässä.Siksi olen onnellinen että nyt sain.Enkelit ovat kanssasi koko ajan ja suojelevat sinua ja äitiäsi.t.Minnuli
Hyvä että olit äitisi kanssa loppuun asti.
Monet eivät pysty kohtaamaan kuollutta rakastaan, pukemaan arkkuun ja jättämään jäähyväisiä kappelissa. Eikä se tee heistä yhtään sen heikompia, jokainen tekee niinkuin jaksaa.
Mutta minä ajattelin myös että haluan tehdä kaiken mitä voin.
Äiti oli niin kaunis puettuna arkussaan, kaunis pieni intiaanimummo, kauniit kasvonpiirteet. Olen aina ollut ylpeä äidistäni. Äiti oli kaunis.
Se hetki kappelissa oli niin kaunis ja pyhä. Siskon ja isän kanssa lausuttiin Isä meidän-rukous ja luin raamatusta Joh 14:1-4
Voimia sinullekkin ja iso halaus. Siunausta sinun elämääsi.
Äitini on maallisen matkansa päässä ihan näinä päivinä. Vuosi ja 2kk sitten todettiin päässä useampia munuaiskasvaimen etäpesäkkeitä. Toinen munuainen oli poistettu kasvaimen takia jo toistakymmentä vuotta sitten. Säännöllisistä kontrolleista huolimatta etäpesäkkeitä ei havaittu. Äiti sai vuosi sitten täyden sädehoidon pään alueelle, leikata ei voinut. Hiukset lähti ja vointi oli huono. Siitä hieman toipui. Isä hoiti äidin kotona tän vuoden elokuulle asti. Hyvin ja rakkaudella hoiti. Toimintakyvyn romahduksia äidillä tuli kevään, kesän ja syksyn mittaan; ranne murtui kaatumisen seurauksena, autettuna liikkuvasta pyörätuolilla kuljetettavaksi, oikea puoli halvaantui, puhekyky ja muisti meni. Nyt äiti on 3 kk ajan ollut täysin autettava vuodepotilas. Kipuun morfiinia, nyt ei kommunikoi, syömisen ja juomisen hän on lopettanut noin viikko sitten, kuumeilee ja onneksi kuitenkin nukkuu suurimman osan aikaa. Kauhean paljon tässä voimia tarvitaan. Mietin sellaistakin, että miksi äidin pitää kitua ja kärsiä. Kivuthan hänellä on varmaan aikamoiset, lääkkeeksi valittu morfiini. Isä on murtunut. Äiti ei ole edes vanha, vasta 65 ja nukkuu kohta pois. Kuolema on ollut läsnä meillä jo toista vuotta. Tämä aika on ollut ja on edelleen raskasta, surullista ja uuvuttavaa. Minulle on sanottu että no, te kuitenkin olette ehtineet valmistautua...toisaalta minusta tuntuu että olis parempi kun läheinen menisi ns saappaat jalassa eli yllättäen. Vaikka järkytys ja suru silloin tulee yhdellä kertaa, niin kuitenkin. On rankkaa kun läheinen lähtee pala palalta, hiipuu ja kuihtuu. Äidin kärsimystä ja isän surua, omaa ja sisarusten luopumisen tuskaa on tämä toista vuotta ollut ja silti pahin on vielä edessä, se lopullinen luopuminen.
Enkeleiden apua olen monta kertaa pyytänyt ja uskon että heiltä olen myös apua saanut. Otan osaa suruusi täydestä sydämestäni.
Kaikki tuo mitä kirjoitit oli kuin olisin itse sen kirjoittanut.
Tiedän tarkalleen mitä käyt läpi ja muistan sua ja läheisiäsi rukouksissani.
Silloin kun äiti sairasti rukoilin ihmeparantumista sitkeästi, aina ei kuitenkaan tiedetä mikä Jumalan tahto ja suunnitelma on. Rukoilin myös viisautta hoitajille ja lääkäreille ja sitä että Jeesus ottaisi pois äidin kivut, ahdistuksen ja kuolemanpelon.
Silloin kun äiti vielä kesällä jutteli niin sanoi usein ettei koske mihinkään vaikka syöpä oli jo munuaisista levinnyt jokapaikkaan. Joskus äiti oli nähnyt unta taivaasta ja herätessään luuli olevansa vielä siellä.
Vaikka äiti ei parantunut olen varma että ne rukoukset on kuultu ja niihin on vastattu.
Äidistä pidettiin hyvää huolta loppuun asti.
Minäkin joskus ajattelin että olisko ollut parempi että äiti olisi lähtenyt nopeasti, mutta äiti taisteli 2,5 vuotta syöpää vastaan ja tämä aika oli todella kuluttavaa ja raskasta. Mutta tälläkin oli joku tarkoitus että tuo suruaika alkoi jo silloin, mikä se tarkoitus on, se selviää joskus. Ehkä se tarkoitus oli se että nyt ymmärrän ihmistä joka kokee saman.
Joten sinä äidin tyttö... olen täällä ruudun toisella puolella ja myötäelän täysin tuskaasi. Voimia sinulle ja iso halaus.
Pyydä enkeleiden sijaan apua Jumalalta Jeesuksen nimessä.
Minä tulin uskoon muutama vuosi sitten ja olen saanut jokapäiväisessä elämässäni huomata miten Jumala kuulee rukoukset ja kantaa ihmeellisesti yli vaikeiden aikojen.
Siksi olen iloinen että näen äidin sitten taivaassa, siellä ei ole enää kuolemaa, ei kipua ei surua.
Minä rukoilen sun äidin puolesta että hänellä ei olisi kipuja, ei pelkoa ei nälkää eikä janoa. Että Jeesus valmistelisi häntä tulevaan, jos hän ei ole enää tajuissaan niin Jumala ilmestyisi hänelle hänen uniinsa ja kertoisi ettei kuolemaa tarvitse pelätä, että hänellä olisi turvallinen hyvä olo ja että kun lähdön aika tulee niin vastassa olisi taivaallinen joukko ja jo poisnukkuneet omat rakkaat.
Kyyneleet silmissä tätä kirjoitan. Enkeleiden apu ja lohdutus on jollakin lailla minua lähempänä ja helpompi heiltä suojaa pyytää. En tiedä osaanko pyytää Jumalalta apua. Ihmeitä meilläkin on toivottu ja jollakin lailla kuitenkin vielä toivotaan. Voimahaleja sinullekin ja kiitos.
Tänä aamuna rakas äitini nukkui pois. Kävin hyvästelemässä hänet. Oli niin kaunis ja rauhallisen näköinen. Ei tätä voi vielä uskoa todeksi
Voi kun voisin nyt laittaa käteni sinun ympärille ja halata lujaa.
Nyt ei ole äidilläsi enää kipuja eikä huolta, hän on nyt ihanassa paikassa omien rakkaiden kanssa.
Meille jotka tänne vielä jäätiin jää niin kova ikävä ettei sitä meinaa kestää.
Kun äitini kuoli, meni muutama viikko sumussa ja tuntuu että nyt vasta tuon äidin poismenon ymmärrän. Kauheen kova ikävä.
Yritä äitin tyttö jaksaa hetki kerrallaan. Sinulla on se oma suojelusenkeli joka suree sun kanssa ja toivoo että kestät tuon surun.
Voimia rakas ystävä. Suru kestää kauan mutta aikaa myöten se suru ja ikävä saa eri sävyn, se ei ole enää niin musertava.
Ajattele miten ihanaa on sitten nähdä meidän äidit kun itse täältä lähdetään, yritetään jaksaa tämä elämä ensin.
Ystäviltä on tullut osanottoviestejä. Silti kaiken keskellä tunnen olevani kovin yksin. Rakas miesystäväni lähti aamulla aiempien suunnitelmien mukaisesti käymään synnyinpaikkakunnallaan. Se tuntuu tosi pahalta ja surulliselta. Vastaavassa tilanteessa olisin perunut matkan ja siirtänyt sen toiseen ajankohtaan, kun se kuitenkin hänenkin kohdallaan olisi ollut mahdollista. Ehkä kanavoin suruni jollakin lailla siihen tai en tiedä. Olo on niin sekava, vaikka äidin kuolema oli odotettu.
Minustakin tuntui että minun mies ei oikein ymmärtänyt tarpeeksi minua tukea haluamallani tavalla. Välillä piti muistuttaa että olen nyt ihan avuton ja aloitekyvytön enkä jaksa mitään.
Sekin riittää että toinen on vaan lähellä ja vaikka pitää kädestä kiinni jos ei osaa sanoa mitään mikä lohduttaisi.
Tuntuu että ihmiset ottavat osaa muutaman päivän ja sitten olettavat että läheisensä menettänyt on taas oma itsensä ja virtaa täynnä.
Ei se niin mene, sitä on pitkään ihan avuton.
Minäkin suutuin miehelleni joka huomautti jostain ihan turhasta.. siivouksesta tai jostain ihan turhasta. Sanoin että et ymmärrä selvästikään mitä käyn läpi, ehkä ymmärrät sitten kun oma äitisi lähtee. Ei hän sitä tarkoittanut loukkaukseksi, unohti vaan että tässä surun keskellä en voi toimia normaalisti, ei jaksa.
Läheisetkään ei voi tietää mitä itse käy läpi omassa sydämessään ja päässään. Jokaisen suru ja tunteet on niin yksilöllisiä ja omia.
Sinulle on ihan sallittua kanavoida se suru tuohon puolisosi matkaan. Kaikki tunteet on sallittuja ja ne tulee kaikki ajallaan.. pettymys, suru, ikävä.
Minunkin äidin kuolema oli sillätavalla odotettua että tiedettiin että sairaus on vakava ja aikaa vähän. Silti äidin kuolema oli järkytys joka pysäytti meidän perheen elämän täysin.
Ota hetki kerrallaan ja pidä itsestäsi hyvää huolta. Yritä levätä ja ajatella että äitisi toivoisi että sinulla on kaikki hyvin. Laita kynttilä palamaan ja ole ihan levollisella mielellä.