Vuoden seurusteltuani yli 30 v. miehen kaa sain melkein 30 v. lahjaksi kynäsetin ja sarjakuvahahmo paperisetin. Katsoin lahjaa ja en tiennyt mitä sanoa. Oisko pitänyt nauraa taikka itkee. Vanhemmat kun kysyivät, että sainko jotain kaveriltani, niin en kehdannut sanoo... Taitaa pitää mua ihan pilkkanaan vaan. Ja tavallisen paha mieli. Itse kun on tottunut ja ostanut kaikkee mahdollista ja mahdotonta hälle ja tämä on sitten kiitos siitä... Ei mukavaa.
Lahja...
Ansku78
2341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei miehet opi lahjoja hankkimaan.
Ainakaan sellaisia, joihin nainen olisi tyytyväinen.
Siksi en annakaan lahjoja.
" ei sen lahjan väliä, ajatus on tärkein "... salli mun nauraa
Minun mieheni antoi lahjaksi kultaisen sydänriipuksen noin kolme viikkoa ennen eropäätöstään, joka tuli kuin salamana kirkkaalta taivaalta! Oli siis jo varmasti miettinyt eroa kultaa ostaessaan. Sitä ennen sain vain pari kertaa kukkia ja olin onnellinen niistä. En mitään edes halunnut. Ole sinä onnellinen siitä, että miehesi noin hellyyttävällä tavalla sinua muistaa.