Hei Kaikki!
Mitä mieltä porukka on ns. henkisestä pettämisestä. Elikkä tarkoitan tällä,että suhde vastapuoleen ei ole fyysistä vaan ns. keskustelusuhde esim sähköpostin välityksellä. Tarkoitus ei olekkaan pettää, mutta keskustelusuhteesta ei kuitenkaan voi kertoa esim.omalle aviomiehelle/vaimolle. Ja tämä suhde antaa voimaa omaan arkeen.
Mitä mieltä porukka on ns. henkisestä pettämisestä. Elikkä tarkoitan tällä,että suhde vastapuoleen ei ole fyysistä vaan ns. keskustelusuhde esim sähköpostin välityksellä. Tarkoitus ei olekkaan pettää, mutta keskustelusuhteesta ei kuitenkaan voi kertoa esim.omalle aviomiehelle/vaimolle. Ja tämä suhde antaa voimaa omaan arkeen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Joskus henkinen on pahempi kuin fyysinen. Fyysinen voi olla ilman tunteita, mutta henkinen onkin jo jotain syvällisempää.
IKINÄ TUNTEETONTA AINAKAAN MULLE.
Miksi pitäisi esim. varatun ihmisen kanssa alkaa tätä henkistä pettämistä eli esim. laittamaan sähköposteja ? Vaimot eivät tälläistä suopein silmin katso ja aina on epäilys muustakin kuin vain mailaamisesta. Mitä helkutin voimaa tästä nyt saa ? Eikös sitä voimia saa enemmän mailaamisesta täysin vapaan ihmisen kanssa ? Varattu on varattu ja mitä siihen enää kolmanneksi pyöräksi itseään tyrkyttää. Kertoa ei tälläisestä suhteesta voi, mutta ajanoloon se paljastuu tavalla tai toisella.
Varo vaan sinäkin mailaaja, joka olet tätä puuhaa harrastellut työkseksi siipan kanssa. Olen kohta pääsemässä jäljillesi ja voin sanoa, että et tule kovin helpolla pääsemään. Teit meille perhehelvetin ja tulet vielä katumaan tekosiasi.
ja fyysisesti ja kyllä se henkinen pettäminen loppujenlopuksi eniten sattui. Helpompi olisi vain ajatella , että kävipä panemassa sitä hutsua. Nyt on sitten petturilla kova paikka paikata tekosiaan. Pelkää koko ajan , että lähden.
Jos sinulla synkkaa juttelu hyvin toisen kanssa, mikset voi puhua siitä puolisollesi ? Nyt olet matkalla sekä henkistä että fyysistä pettämistä. Näin se yleensä menee, viattomasta tuleekin kuin varkain julmaa valehtelua ja pettämistä.
Sinuna miettisin tosi tarkkaan mihin ryhdyt.
Toimi ennenkuin on liian myöhäistä ja olette kaulaa myöten suossa.
Mieheni tekee ihan samaa, ei tiedä, että tiedän. Kuitenkaan en tiedä, mitä seuraavaksi tekisin. Nostanko kissan vain pöydälle, vai mitä?
tälläsia Haahkoja.......
ei mielestäni tarkoita sitä, ettei voisi jakaa kokemuksiaan/tuntojaan erilaisista asioista toisten varattujen - tai jopa sinkkujen kanssa :o. Mailaamisesta kuten ihan live-ystävyydestäkin saa sellaista voimaa, joka auttaa jaksamaan.
Niin no..
Onko miehen ja naisen välinen ystävyys sitten pettämistä.
Ilmeisesti kadotin "ajatukseni" lukiessa näitä tekstejä.
Itselläni on hyviä miespuolisia ystäviä joiden kanssa parannellaan maailmaa puhelimessa ja lounailla,
johtuu osin siitä että työssäni ympärilläni vain ja ainoastaan miehiä, työkaverit ja asiakkaat joiden kanssa on ystävystytty....
Enkä miehelleni joka puhelua ja emailia ala selvittämään...
olenko siis menossa pettäjän tielle, kun saa minäkin voimaa ja hymyä näistä ystävyys suhteista...
Hmm..kotonakin kaikki hyvin
Voisitko valaista,että mitä saat tällaisesta ja miten kauan se on kestänyt? Sekin vaikuttaa asiaan,että millä tasolla se on. esim tapaatteko tai oletteko nähneet edes toistenne kuvia..Jne.. ??Lisäksi mistä te juttelette?
em. työkaveri jonka kanssa olemme paljon työn merkeissä tekemisissä. mutta, ei, ei me petetty. ei edes koskettu. ei puheltu lämpimiä. mutta ei myöskään kerrottu puolisoille. viihdyimme hyvin toistemme seurassa, mutta ei meille lupaa olisi kotona annettu. jatkettiin kunnes "kiinni" jäätiin.
lopetettiin koko homma ja edelleen kavereita (ei niin hyviä).
ps. oma perhe on ykkönen!
Toivon, että lopetit sitten todella sen tekstareiden ja sähköpostien välittämisen minun mieheni kanssa. Teidän puuhanne paljastuivat muuten minulle jo aikoja sitten. Seurasin sitä hommaa syrjäsilmin ja sitten sain vielä muutakin selville. Toivottavasti teillä oli hauskoja juttutuokioita, mutta keskity nyt sinäkin vain perheeseesi niin minäkin koitan tehdä ellen sitten heitä sitä ukkoa pellolle.
miehestä puhumme, niin älä heitä hukkaan oikeasti hyvää miestä.
tilanne oli puoleltani todella vaikea (selityksiä), enkä ilman ystävää olisi jaksanut. kiitos siis siitä hänelle ja myös sinulle.
eilen töihin tullessani ajattelin taas asioita ja olen todella pahoillani että olen sinua loukannut. en todellakaan jaksanut silloin ajatella omaa napaani pidemmälle. ja taisimpa minä itseänikin satuttaa siinä (paha mieli epärehellisyydestä ja itsekunnioituksen katoaminen).
minä en sinun mieheesi enää ota yhteyttä voit luottaa siihen.
En tiedä ollaanko samassa ukossa, mutta voitko kertoa, että milloin sait viestin mieheltäni siis soiton, että vaimo tietää ja tekstailut on loppu ?
Jos sinä olet se samainen nainen niin jatkan sitten vielä. Kerro päivä ja aika.
Tiedän mitä on henkinen pettäminen tai siis petettynä oleminen.Ex mieheni petti "henkisesti" ja kauan ennenkuin tein asialle jotain.Siis lopetin suhteen kun en enää kestänyt.Nykyinen mieheni tekee samaa.Textailee,soittelee,meilaa ja näkee töissä päivittäin sitä naista,mutta "niillä ei kuulemma ole mitään"...Musta on pahempaa tollanen - ei fyysinen pettäminen!Siinä ollaan tosissaan ja tunteella mukana ja se loukkaa pahemmin kun mikään!Mä en tiä mitä tekisin!Pitäskö antaa samalla mitalla takas vai lopettaa suhde?Puhuminen kun ei auta!
Minun miehelläni on ollut useita sala-"suhteita" netissä ja nämä on satuttanut minua todella paljon. Minä olen kokenut asian pettämisenä. Kun eka kerran mieheni jäi tällaisesta kiinni, odotin esikoistamme viidennellä kuulla..oli todella iloinen yllätys onnellisen raskauden keskellä. Mieheni lupasi ettei tee sitä ikinä, mutta ei mennyt kuin puoli vuotta niin taas oli uusi suttura sähköpostin toisessa päässä. Ja ne ei todellakaan keskustelleet säästä!!
Olen sitä mieltä, että jos hakee seksi yms.. seuraa netistä, kun on varattu, niin siinä petetään kumppania.
teksti on englanniksi, mutta antaa todellisen kuvan tämän päivän maailmasta ja todellisuuden muuttumisesta.
http://www.wired.com/news/columns/0,71742-0.html
se on kuulkaa sellainen juttu, että aivan sairasta on kuvitella, että puoliso saisi tuntea henkistä yhteyttä vain juuri puolisonsa kanssa! Ei saisi tekstailla kenenkään kanssa, meilailla, tavata tms.
Itse olen nainen ja mulla on ollut aina vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Parin kanssa henkinen yhteys todella vahva. Eikä se TODELLAKAAN merkitse sitä, että pettäisin puolisoani. Se on hyvä peilikuva keskustella asioista ja saada miesnäkökulmaa asioihin, jutella asioista joista ei voi miehen kanssa puhua.
Mä käyn netissä sättäilemässä ja meilikavereitakin on tullut. Ovatpa jopa kotonamme tulleet kahville käymään ja siinä on sitten saanut tutustua koko perheeseen!
Johan sitä ei tapahtuis ei minkäänlaista kehitystä ei mistään!
Sitäpaitsi:
Eikös täällä koko ajan toitoteta ettei saa aloittaa suhdetta vieraan kanssa ennen kuin on eronnut, vaan jos rakastuu, on ensin erottava ja vasta sitten aloitettava se suhde?
Nyt kerrotaan että jos rakastuu kakkoseen, ei saa edes kirjoitella eikä jutella ennen kuin on eronnut. Eikö saa yrittää tutustua häneen ennen kuin ottaa eron? Eli siis, jos ihastuu, on saman tien erottava? Miten sitten voi tietää onko rakkaus oikeaa, jos ei saa 1. tavata 2. rakastella 3.jutella puhelimessa 4.kirjoittaa sähköpostia?
Pitääkö siis tehdä niin, että jos rakastuu muuhun kuin avo/aviopuolisoonsa, tunne on pidettävä ns. kaukorakkautena, ei saa edes tutustua rakastettuunsa, on vain suin päin otettava ero - siis tuntematta ihmistä, tietämättä hänest yhtään mitään, tietämättä onko hän todella sellainen kuin kuvittelen ja piittaako hän minusta hitustakaan? Onko niin, että ensin erotan pelkän mielikuvaan ihastumisen takia, ja vasta sitten yritetään tutustua ihastuksen kohteeseen - ja mahdollisesti todetaankin, ettei tämä ole ollenkaan sellainen ihminen kuin kuvittelin, ei tämä olekaan se suuri rakkaus, ettei tämä ole yhtään mikään, en välitä tästä ihmisestä pätkääkään - ja olen eronnut ihan turhan takia?!!!
Niinkö on paras?
Eikö ole kuitenkin parempi että jos rakastuu vakavasti eikä voi tunteelleen mitään, yrittää ensin tutusta rakastettuunsa ja selvittää, onko tämä todellista ja oikeaa vaiko hetken leimahdus joka kohta sammuu? Eikö ole parempi päättää, että jos se on oikeaa, niin sitten vasta eroan - enkä nyt saman tien? Miten voi tutustua ja selvittää onko se oikeaa,jos ei saa yrittää tutustua, jos ei saa edes PUHUA, KIRJOITELLA JA SOITELLA hänen kanssaan?
Haluatteko ihan todella, että puolisonne nähdessään ihanalta VAIKUTTAVAN ihmisen ottaa saman tien eron, yrittämättä ensin selvittää kuka tuo toinen on, onko tämä todellista ja molemminpuolista ja niin vakavaa että tämän takia kannattaa pettää/lopettaa nykyinen suhde?
kun sinulle tehdään samoin. Perkeleesti se sattuu kun seläntakana kähmitään. Toisella on jo toinen jalka uuden rakkaan oven välissä kun aletaan erosta puhumaan. Reilua, eiks vaan !??
Tässähän voisi pyörittää melkoista rumbaa ja bongailla aina uusia ehdokkaita ja vertailla niitä jne. ja antaa puolison luulla ,että ne ajatukset ja tunteet ovat kohdistuneet häneen.
Tosi siistii.
kunnes löysin sen oikean. Minä ajattelen, että saakoon pettäjät toisensa jos kerran sitä niin haluavat. He eivät olleet minua varten. Rakkautta ja intohimoa ei voi kahlita. Menkööt. Olen itse löytänyt onnen ja toivon, että se kestää. Kokemusteni myötä olen jopa ymmärtänyt, että yksi avioisuus voi hyvin olla vain protestanttisen etiikan sivutuote ja melkeimpä mahdotonta käytännössä. Jokainen meistä ajattelee vastakkaista sukupuolta aika-ajoin (henkistä, vaikkakin ohi menevää, pettämistä?) ja pettämisen määritelmä on hyvinkin erinlainen tapauskohtaisesti.
lukea, kun aikuiset ihmiset sekoittavat keskenään ihastumiesen ja rakastumisen. Hitto soikoon!!! Ihminen voi ihastua mihin ja kehen tahansa, mutta ei sitä jokaisen ihastuksen perään pidä mennä juoksemaan, jos vierellä on rakas ihminen.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata tehdä elämässään päätöksiä. Jos jotakin pitää tehdä salaa kumppanilta (pois luettuna yllätykset ja lahjat) niin, pitäisi sen verran olla järkeä ja itsehillintää, että ei tee sitä ollenkaan.
Mikäli sen tajuaa tehdä salassa... tajuaa myös sen verran, että se loukkaa toista.
Jos suhteessa on ongelmia, niin aikuisten ihmisten luulisi osaavan keskustella asiasta. Jos kahdenkesken ei pysty, niin sitten ammattiauttajan avulla. Mikäli mitään ei tosiaan ole tehtävissä on lähdettävä. Eikä esittää toiselle jotain, mitä ei ole.
Kakkosten pitämisessä tosin on usein takanta nimenomaan se, että tuosta omasta suhteesta ei haluta lähteä. Toista kun kuiteskin mahdollisista vaikeuksista huolimatta rakastaa.
Suomessa ikävä kyllä ammattiauttajan apu on vielä tabu. Eikä tätä mahdollisuutta käytetä tarpeeksi hyväksi.
Jos haluaa tutustua johonkin, niin silloin se on tehtävä niin, että puoliso sen tietää. Jos ihminen on todella niin kiinnostava, että haluaa hänet elämäänsä. Silloin, häneen voi tutustua myös yhdessä puolison kanssa.
Jos ei voi... niin olet pettämässä toisen luottamusta.
Älkää hyvät ihmiset pilatko suhteitanne typerän ihastuksen vuoksi!!! Muistakaa, että ihastukset menevät ohi!!! Mutta rakkaus on pysyvämpää laatua!!! Ja varatut... koittakaa sanoa ei niille epätoivoisille sinkuille, jotka teitä yrittävät vokotella. (Näin pikkujoulukauden lähestyessä) Itseäni ärsyttää valmiiksi mahdolliset vonkaajat, kun olen onnellisessa suhteessä, eikä tulisi mieleenkään pettää kumppania. Haluan juhlia pikkujouluja, en väistellä kännisten ukkojen iskuyrityksiä, joita sitten seuraavana työpäivänä häpeätte!!
Kunnioittakaa ihmiset parisuhteita, sekä omia että muiden. Niin saamme tehtyä tastä maailmasta paljon paremman paikan elää.
Olette joskus rakastuneet kumppaniinne (toivottavasti kummatkin vapaina ollessa)... se tunne voi löytyä uudelleen. Tehkää asioita yhdessä. Osallisutkaa toisten harrastuksiin ja olkaa kiinnostuneita toisistanne. Kaikki on korvien välissä!!! Vähän työtä se vaatii, mutta palkintona on hyvä ja turvallinen parisuhde. Kyllä, kyllä.... jännitystä elämään... sitä voi hankkia myös kumppanin kanssa. Lähtekää ekstempore johonkin. Pysähtykää vaikka kauppareissulla äkkiä hotellissa ;) Ja jatkakaa sitten vaikka ravintolan kautta kotiin. Sen ei tarvitse olla kovin suurta...
Mitä rakastamista on pettäminen ja valehteleminen? Ei todellakaan mitään. Sen olen karvaasti saanut kokea. Katsokaa asioita niin kuin ne on! Pettäminen ei ole rakastamista vaan hylkäämistä, petkutusta, valehtelua. Kuka tahtoo niin tehdä rakastamalleen ihmiselle? Ei kukaan, joka aidosti rakastaa.
olla niin pirun naiveja ja kypsymättömiä, että sössivät koko perhe-elämänsä jonkun ihastukseen hurahtamisen takia. Eikö nykyihmiset tajua mitä sitoutuminen tarkoittaa. Ei ihme, että puhutaan niin paljon narsismista ja narsistisista persoonallisuuksista.
.. on koettu yhtä sun toista, mm. pettäminen.
Käsittämätön tämä palstalla esiintyvä tapa tehdä ventovieraista ihmisistä tuulesta temmattuja päätelmiä! Mistä päättelet etteikö petetyksi joutuminen olisi tapahtunutkin minulle?
On meinaan koettu varmaan enemmän ja pahempaa sekä myös parempaa parisuhteessa kuin sinä ikinä, joten älä esiinnny neuvonantajana ihmiselle joka taatusti on nähnyt ja kokenut enemmän kuin sinä!!!!
Minua nimittäin ON petetty.
Miehelläni oli lähes puolen vuoden kestävä suhde toiseen naiseen, johon hän oli - tai luuli olevansa - tulenpalavasti rakastunut. Minulle se aika oli yhtä helvetiä.
Hän kertoi minulle asiasta heti alussa, ei siis yrittänyt salata. Sanoin että oletko varma että tunne on todellinen ja aito eikä pelkkää haihattelua. Hän oli sitä mieltä että kyse on aidosta rakkaudesta ja ko. nainen on hänen elämänsä nainen. Hän halusi heti ruveta puuhaamaan eroa ( eli oli tekemässä kuten täällä neuvotaan: ota ensin ero, aloita vasta sitten suhde ).
Sanoin että jarruta vähän hyvä mies, vedä henkeä, otetaan aikalisä ja katsotaan.
En kieltänyt tapaamisia - miten olisin sen voinut tehdä???? - ja heidän suhteensa kesti melkein 6 kk.
Kamalat 6 kk. joiden aikaan ehdin todella miettiä mitä tuo mies minulle merkitsee, millä lailla olen suhteessamme ehkä menetellyt väärin, mitä voisimme korjata, haluanko TODELLA elää hänen kanssaan yms yms. ( Totesin haluavani!!! )
Sitten mies sanoi että nyt se on loppu: nainen ei ollutkaan se miksi hän tätä luuli eikä se ollutkaan oikeaa rakkautta.
Nyt on kaikki hyvin välillämme. Siitä on jo kaksi vuotta aikaa.
Jos mieheni olisi tehnyt niin kuin täällä koko ajan neuvotaan, hän olisi heti ottanut eron eikä ryhtynyt suhteeseen. He olisivat kumminkin eronneet, ei siitä olisi mitään tullut, ja epäilen ettemme hän ja minä olisi voineet palata yhteen sellaisen jälkeen. Kun yhteen palaaminen nytkin teki tiukkaa, se oli kaikkea mutta kuin helppoa, mutta kuitenkin ehdottomasti vaivan arvoista.
Olemme nimittäin tämän kriisin jälkeen olleet läheisempiä kuin koskaan. En sano antaneeni anteeksi, koska minulla ei ole mitään anteeksiannettavaa. Mieheni ei voinut tunteilleen mitään eikä missään vaiheessa valehdellut minulle.
Olisiko TODELLA ollut parempi vain suoraan erota eli antaa heti periksi eikä yhtään taistella suhteen eteen???? Ei todellakaan, koska olisimme nyt onnettomia molemmat, sen sijaan että olemme onnellisempia kuin koskaan. En ole menettänyt luottamustani mieheeni, ehkä siksi ettei hän yrittänyt salata asiaa minulta van kertoi siitä heti suoraan ja oli täysin avoin.
Haloo, ihmiset, herätys, MIETTIKÄÄ vähän ennen kuin annatte sellaisia neuvoja että ensin ero ja vasta sitten uusi suhde!!! Antaessanne sellaisen neuvon ehkä neuvotte toisia ihmisiä tekemään elämänsä erehdyksen!!!
Älkääkä varsinkaan neuvoko että jos rakastuu toiseen naiseen/mieheen, ei pidä edes tutustua kunnolla toiseen vaan suin päin erota!!!!
Jos toista rakastaa ja kunnioittaa, niin ei sellaista tee, mutta kun nimenomaan tuon kunnioituksen ylläpitäminen suhteessa vaatii työtä.
Nykyään, kun vapaat ihmiset eivät kunnioita muiden parisuhteita ja suhteessa olevien kunnioitus toisiaan kohtaan rakoilee, niin tartutaan kaikennäköisiin vastaan tuleviin ihastuksiin.
Rakkaus ei välttämättä katoa mihinkään, mutta kunnioitus voi arjen kiemuroissa karata. Siinä pitää muistaa, että mikään suhde ei toimi, jos vain yksi tekee töitä sen eteen. Vaan kummankin pitää olla mukana ja olla sitoutunut parisuhteeseen, että vaikeuksista selvitään yhdessä.
Parit viettävät nykyään liian vähän aikaa kahdestaan.
Jokaisen, myös petettyjen kannattaa katsoa peiliin. Jokaisen parin kannattaa istua alas ja keskustella säännöllisesti suhteesta ja sen tulevaisuudesta.
Luonteen lujuutta tarvitaan kummaltakin... siihen, että huonossa tilanteessa jaksaa muistaa niitä hyviä aikoja. Ja uskokaa pois... ihastuksia tulee vastaan varmasti vielä 8kymppisenäkin. "On tuo Raimo tuolla bingon eturivissä kyllä aika komea tapaus :)" mutta niille ei pidä antaa periksi. Vaikka houkuttelisikin. Se on meistä jokaisesta itsestään kiinni.
En puhu nyt näistä 3 kk kestävistä suhteista, sillä siinä ajassa ei voi oppia toista tuntemaan ja ihan varmasti on vielä kivaa. Sen aikaa kantaa kyllä se ihastuksen voima. Vaan puhuh aitoon rakkauteen perusuvista vuosien pituisista suhteista. Suhteista, jossa kummatkin tuntevat toisensa.