minua kiinnostaisi kuulla teidän muiden mielipiteita vaikka kaikki onkin aina perhekohtaista. tiedän jo nyt että joku raivostuu kysymyksestäni mutta esitän sen silti.
olen nimittäin pohtinut välillä, että saisinko aupairina käyttää fyysistä voimaa (huom ei väkivaltaa) lapsen ojentamisessa?
perheeni on ihana. vanhemmat ymmartavaisia ja avoimia. lapset suloisia mutta 4 vuotiaan kanssa on joka paiva ongelmia saada asioita "menemaan jakeluun". minulle on sanottu etta saan omalla tavallani hoitaa lapsia (koska olen heidän kasvattajansakin tavallaan) ja heidän on toteltava minua aivan samallatavalla kuin vanhempiaan.
perheen vanhemmat ovat sanoneet että saan huutaa ja rangaista lapsia. mutta se, miten, siitä ei olla tarkemmin puhuttu. arestit tai nurkkaahäpiämiset ei auta.
siksi joskus ajattelen ja kieltämättä välillä on ollut paljonkin kiusauksia etenkin 4 vuotiaan kohdalla että voinko satuttaa häntä hieman. antaa vain korvapuustia kokeeksi josko hän muistaisi ja tottelisi paremmin ensi kerralla. tai vaikka tukistaa. hieman.
itse ajattelen että lasta voi kasvattaa kunnolla ilman fyysisiäkin keinoja mutta jotkut lapset ovat niin hankalia että itse en pidä ollenkaan pahana jos tietyissä tilanteissa antaa vähän tuntua. en missään nimessä halua mitään pysyvää tai pitempi aikaista kipua tuottaa!
kysyn tätä siksi, että en tiedä onko se oikein, varsinkaan kun ei ole oma lapsi kyseessä mutta silti olen hoitaja ja kasvattaja. ja kun en tiedä enää miten muutenkaan toimisin, tai saisin lapsen huomaamaan kuin tosissani oikeasti olen. perheen äidin olen nähnyt antavan satikutia monesti, etenki 4-vuotiaalle. (ei tietenkään oikeuta minua mihinkään, mutta että perheessä ei ainakaa ajatella sen olevan kovin pahasta) ja en voi kysyä tätä suoraan perheen äidiltäkään. joten voisiko joku jotenki auttaa. onko se sallittua. en toki pelkää joutuvani oikeuteenkaan jos niin toimin...
olen nimittäin pohtinut välillä, että saisinko aupairina käyttää fyysistä voimaa (huom ei väkivaltaa) lapsen ojentamisessa?
perheeni on ihana. vanhemmat ymmartavaisia ja avoimia. lapset suloisia mutta 4 vuotiaan kanssa on joka paiva ongelmia saada asioita "menemaan jakeluun". minulle on sanottu etta saan omalla tavallani hoitaa lapsia (koska olen heidän kasvattajansakin tavallaan) ja heidän on toteltava minua aivan samallatavalla kuin vanhempiaan.
perheen vanhemmat ovat sanoneet että saan huutaa ja rangaista lapsia. mutta se, miten, siitä ei olla tarkemmin puhuttu. arestit tai nurkkaahäpiämiset ei auta.
siksi joskus ajattelen ja kieltämättä välillä on ollut paljonkin kiusauksia etenkin 4 vuotiaan kohdalla että voinko satuttaa häntä hieman. antaa vain korvapuustia kokeeksi josko hän muistaisi ja tottelisi paremmin ensi kerralla. tai vaikka tukistaa. hieman.
itse ajattelen että lasta voi kasvattaa kunnolla ilman fyysisiäkin keinoja mutta jotkut lapset ovat niin hankalia että itse en pidä ollenkaan pahana jos tietyissä tilanteissa antaa vähän tuntua. en missään nimessä halua mitään pysyvää tai pitempi aikaista kipua tuottaa!
kysyn tätä siksi, että en tiedä onko se oikein, varsinkaan kun ei ole oma lapsi kyseessä mutta silti olen hoitaja ja kasvattaja. ja kun en tiedä enää miten muutenkaan toimisin, tai saisin lapsen huomaamaan kuin tosissani oikeasti olen. perheen äidin olen nähnyt antavan satikutia monesti, etenki 4-vuotiaalle. (ei tietenkään oikeuta minua mihinkään, mutta että perheessä ei ainakaa ajatella sen olevan kovin pahasta) ja en voi kysyä tätä suoraan perheen äidiltäkään. joten voisiko joku jotenki auttaa. onko se sallittua. en toki pelkää joutuvani oikeuteenkaan jos niin toimin...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei ole sallittua. Eivät vanhemmatkaan saa kurittaa ruumiillisesti. Ja kyllä, voit joutua oikeuteen.
Lainsäädäntö riippuu tietenkin kustakin maasta ja sen laeista. Suomen ja monen muun maan laissa ruumiillista kuritusta ei sallita. Kaikkialla se ei ole rikos, mutta moraalisesti ja kasvatuksellisesti se on aina väärin.
Voimankäyttö ei saa koskaan olla rangaistus. Puhut siitä kasvatuskeinona, mutta mitä oikeastaan saavutat kasvatuksellisesti, jos viestit lapselle, että ihmistä saa satuttaa kun ei muuta ratkaisua enää löydä?
Ainoaa sallittua voimankäyttöä on esim. raivokohtauksen saaneen lapsen pitely jos vaarana on että lapsi satuttaa itsensä tai rikkoo paikkoja tai muu vastaava tilanne, jossa voimalla on suojeleva funktio.
Lapsi oppii siitä, että isommaltaan on keinot loppu ja että lyöminen on sallittua. Sitä kai kukaan ei halua opettaa lapselleen, että lyöminen, vaikka vain läpsäisy, olisi sallittua. Myöskin tulee vastaan pienen ja ison fyysinen ero - pieni ei voi mitään ylivallalle. Minusta jopa sitä 4-vuotiasta pitäisi ojentaa sivistyneimmin tavoin - jos joku aikuinen kiukuttelee sulle, tuskin menet antamaan vaikka tukkapöllyä. Siksi ei pienellekään.
Ei saa. Ei au pair, ei äiti tai mikään muukaan kasvattaja tai hoitaja saa koskaan käyttää fyysistä rangaistusta.
Espanjassa on sanonta: "Mejor una bofetada a tiempo...", parempi korvapuusti ajoissa, mutta meillä ei tosiaankaan saa käydä lapsiin käsiksi ja uskon että näin asia on lähes kaikissa "normaaleissa" perheissä.
Ei, ei ole oikein rangaista lasta fyysiesti. Meillä yleensä auttaa tuo ylös huoneeseesi -komento, jos ei käyttäydytä. Joskus tilanne menee niin pahaksi, että sinne huoneeseen joutuu sen lapsen viemään, vaikka kuinka rimpuilisi vastaan.
Oletko kokeillut ns. tavara rangaistusta? Meillä pojalle on tärkeä hänen pyöränsä, jalkapallo jne. Jos ei käskyt kehotuksistsa huolimatta mene perille, otetaan kovemmat jutut käyttöön. Tämä tarkoittaa esim. polkupyörän ottamista viikoksi pois, telkkua ei saa katsoa tai muuta vastaavaa. Näin lapsi oppii teoistaan seuraavan jotain epämieluisaa, jos ei tottele.
Yksi keino,jolla saan usein kontaktin ja halutun lopputuloksen, on alkaa puhumaan suomea. Sanon asian hyvin tiukkaan sävyyn suomeksi.
En tiedä toimisiko tämä 4 ween kanssa, mutta jos kaksi wee kiukkuaa eikä millään halua tehdä arjen asioita, otan käyttöön puhuvan pehmon. Lempeällä äänellä pehmo, meillä elefantti tai tiikeri, alkaa puhua lapselle ja näyttää esimerkkiä, kuinka esim. ruoka maistuu. Lapsi unohtaa kiukuttelun ja kiinnostuu tästä "puhuvasta" olennosta ja alkaa yleensä tehdä haluttua asiaa ihan tyytyväisenä.
Olen myös huomannut tärkeäksi selittää lapselle asioita,miksi näin pitää tehdä jne. Ei pienet pidä asioita itsestäänselvyytenä, niin kuin me aikuiset. Koitahan löytää muita keinoja komentamiseen, parempi myös lapsen kannalta.
niin,valilla se hermo vaan menee totaalisesti ja tekisi mieli napauttaa!!itse en salli lyomista,tukistusta tms.mutta jos lapsi koko ajan tekee tuhmiaan esim jatkuvasti kiipeilee kirjahyllyyn,vetasen kylla alas aika napakkaalla otteella.ja valilla vaatteetkin joutuu pukemaan lapselle vakisin jos on kiire kerhoon ja lapsi vaan kiukuttelee.napakasti syliin ja vaatteet paalle.lapselle ei pida antaa vaihtoehtoja etta tehtasko nain vai nain,vain sina maaraat.mutta kylla on hermot valilla koetuksella...
Juu toi suomen puhuminen on hyvä, olettaen siis että lapset ei sitä osaa. Oikeasti, muutaman kerran tiukasti komensin suomeksi ja johan pysähtyi mellakka kun seinään! ;) Hieman ihmetystä suu pyöreänä, sitten ihan äskeisestä metelistä poikkeavalla äänellä "mitä sä sanoit..?" Sitten on saanut sen kontaktin ja voi rauhallisesti tehdä asiansa selväksi, kielellä jolla lapsi sen ymmärtää. :)
Toi suomijuttu on hyva, mulle kavi kerran vaan silleen etta multa paasi autoillessa vahingossa vittu niin eikohan sita vittua sitten rallateltu koko matka kotiin...Vahan nolotti :D Mut oikeesti, voi olla etta kun omalla aidinkielella komentaa niin tulee aaneen sellasta uskottavuutta ja itsevarmuutta mika ei valttamatta tule luonnostaan vieraalla kielella.
Ihan totta :) Vaikka nyt enkkua sujuvasti puhunkin niin en mä hermostuessani saa mitään sanaa ulos suusta, menee sekavaksi... Mulla kävi myös autoillessa sama homma silloin joskus kun olin au pairina. En oikeasti paljoa kiroile, mutta sillon pääsi terävän kirosanan maukastama lause kun vilkkaassa liikenteessä eräs mummo kiilasi eteeni ja melkein vei autosta palan mennessään! Hetken oli ihan hiljasta, sitten kuului takapenkiltä "I heard when you just said *piip*, what does it mean???" Onneksi se asia unohtui hyvin nopeasti ikuisiksi ajoiksi. ;) Osaan puhua pälpättää kaikenlaisesta asiasta tilanteen tullen ja muuttaa aihetta...
Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus. Mielestäni ruumiillinen kuritus ei missään tilanteessa ole hyväksyttävää.
Mitä teet, jos lapsi ei kerta kaikkiaan usko yhtään mitään ilman tukkapöllyä? Annat tehdä mitä tykkää? Sehän se vasta hyvää kasvatusta on... sitten poliisisetä kasvattaa aikanaan pampun kanssa. Kyllä pieni tukkapölly on parempi kuin se.
Ja jos perheen äiti itse toimii näin, miksei auppari saisi ainakin äidin itsensä mielestä? Totta kai äiti on tarkoittanut, että lapsia saa kurittaa fyysisesti, kun itsekin niin tekee, ja antoi tälle aupparille "vapaat kädet" kasvatuksen ja kurituksen kanssa.
Ehkä ruumiillinen kuritus ei ole "moraalisesti oikein" (tosin siitäkin voisi väitellä... esim. luunapin, tai sellaisen KEVYEN tukkapöllyn josta aloittaja puhui, tarkoitus EI ole sattua, vaan näpäyttää ja katkaista kiukuttelu, toimii aika hyvin kun lapsi hämmentyy ja huomaa, ettei määrääkään ihan kaikkea), mutta tässä tilanteessa lapsi on oppinut, että vasta sitten täytyy totella. Jos muita keinoja ei ole, kun äiti on opettanut että vasta satikutia annettaessa totellaan, niin miksipä sitä satikutia ei saisi antaa? Eihän se lapsi toista tekojaan, jos pitää sitä rangaistusta hirveänä tai traumatisoivana.
Se on tämä vapaan kasvatuksen aikakausi... näkee mihin on johtanut. Kuinka kurittomia lapset ja aikuiset nykyään ovat vaikkapa siihen nähden, mitä ne olivat sata vuotta sitten? Silloin annettiin kunnolla selkään, kun ei oltu kunnolla. Ja kyllähän sitä sitten opittiin. Ei se päälaelle taputtelu ja "kultarakas, ei noin saa tehdä"-hempeily mitään auta. Sitä vain oppii, että siitä ei seuraa mitään, vaikka tekisi mitä pahoja.
Toki myös tuo "ei lelua viikkoon"-rangaistus on hyvä. Tärkeintä on se, että ON RANGAISTUKSIA huonosta käytöksestä, olivat ne sitten millaisia tahansa. Ilman rangaistuksia lapsesta kasvaa mitään kunnioittamaton rikollinen. "Kaikkea saa tehdä rangaistuksetta."
Mielipidekysymys. Itse en käyttäisi ruumiillista kuritusta. Tuttavilla tehokkaaksi on osoittanut juuri tuo, että otetaan "etuuksia" pois, ensin kuitenkin aina varoitetaan. Kun varoitus on annettu, peruutetaan esim. viikon karkkipäivä, otetaan lempilelu pois viikoksi, kiukuttelusta päiväunille tms tms. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös hyvästä käytöksestä tulee palkita, yksi hyväksi todettu on esim, että jokaisella lapsella on oma tarravihko, johon lapsi sitten saa lisättäväksi uuden tarran kun on käyttäytynyt hyvin, auttanut vaikkapa ruuanlaitossa tms. Vastaavasti sitä voi kehitellä pidemmälle niin, että aupparilla on oma tarravihko, johon lapsi antaa lisättäväksi tarran, kun auppari on toiminut hyvin. Näin lapsi oppii rangaistus/palkinto -periaatteella miten olisi hyvä toimia, ja huomaa että avuliaisuudesta palkitaan. :)
.. lapsen kaytokseen on aina joku syy. Lapsi ei ole pahaan oloonsa syyllinen, vaan oireilee jonkun takia. Ruumiillinen kurittaminen vain pahentaa lapsen oloa, ja ei missaan tapauksessa sallittua. hui...
Neuvoisin sinua olemaan vain johdonmukainen ja pysymaan paatoksissasi. Ala anna lapselle periksi. Tiedan kokemuksesta, etta siihen tarvitaan aarettoman pitkaa pinnaa. Mutta hyva muistuttaa itselle aina valilla, etta sina olet aikuinen ja paatat asioista. Ystavallinen, mutta tiukka ote kasvatusasioissa toimii.
Ruumillinen kuritus on sallittua esim. Englanissa ja Walesissa, kunhan lapselle ei tule "pitkäaikaista" kipua tai jälkiä eli siis läpsäistä saa tai tukista.. Au pairina en usko että kannattaa ruumillisesti kurittaa vieraan perheen lapsia, vaikka perhe itse tekisikin näin.
kiitos vastauksista!
en odottanutkaan saavani mitään lupaa teiltä vastauksienne perusteella mutta juuri neuvojakin tällaiseen tilanteeseen.
en toki tiedä vielä millä keinolla saisin tytön tottelemaan. kun komennan hänet omaan huoneeseensa niin kuin vanhemmat neuvovat ja tekevät itksekin, hän ei mene sinne muuten kuin raahaamalla. (kun vahemmat vain kerran asian ilmoittavat lapset juokset huoneisiinsa oikopäätä) sitten kun hän on huoneessaan, hän ei pysy siellä muuten kuin jos itse pidän ovea kiinni ulkopuolelta ja se tuntuu aina niin naurettavalta.
olen jättänyt hänet myös monet kerrat ilman makeisia (joita lapset yleensä syövät joka päivä välipalaksi) mutta hän ei näytä piittaavan siitä ja se raivostuttaa itseäni koska se ottaa niin luonnolle jos pikku lapsi ryppyilee vastaan. kaiken lisäksi hän kuvittelee saavansa lyödä minua ja silloin etenkin on kova halu läpsäistä takaisin mutta ei auta... pitää vain koittaa tiukasti komentaa ja näyttää vihaiselta. tyttö paskat välittää.
hän osaa myös olla niin ihana ja suloinen lapsi. tulee halaamaan ja suukottaan yhtäkkiä kesken päivän touhujen ja silloin tuntuu pahalta kun on joskus joutunut olemaan niin kovakourainen. mutta todellakaan silloin kun tyttö saa kiukuttelukohtauksen ei mieleeni tule ollenkaan ajatus että hän on vain pieni lapsi.
olen pannut myös sen merkille että kun äiti komentaa tyttöä omaan huoneeseen hän ei mene ennen kuin on saanut korvapuustia äidiltään. siihen kai on tavallaan opetettukin. tai hän on oppinut siihen. mutta mikään muu ei todella auta äidinkään kohdalla. ja hän on kertonut minulle tytön luonteesta -minkä itsekin olen todellakin huomannut!- että kun hän päättää jotain ja haluaa pitää päätöksensä, kukaan ei voi saada häntä muuttamaan mieltään. ja hän harvoin näyttää olevansa heikko, olen vain kerran nähnyt hänen itkevän kun sai korvapuustin äidiltään. tuntuu kamalalta mutta joskus olen ajatellut että tuntuisi jotenkin paremmalta jos hän itkisi. se olisi normaalimpaa. aina vaan tuntuu enemmän että tämä lapsi on jotenkin poikkeuksellinen.
olen silti tavallaan jo kiintynyt häneenkin. tiedän että minulla tulee kaikkea 3 hoidettavaani kova ikävä. en vain tiedä mitä tekisin tytön kanssa ettei joka ikinen päivä olisi taistelua.. ja kun en koskaan voi ennalta arvata milloin hän ei tahdokaan ja milloin tahtoo. olen ajatellut että kun vain saisin voitettua jotenkin hänen luottamuksensa niin hän varmaan tottelisi paremmin.. mutta en todellakaan tiedä mitä tehdä..
keskustele vanhempien kanssa ongelmasta. kenties he voivat auttaa asiassa ja puhutella tyttöä - voitte tehdä yhteiset pelisäännöt siitä, kuinka käyttäydytään ja korostaa, että myös sinua on toteltava kuten vanhempiakin. vanhemmat myös tuntevat lapsensa ja heillä on kenties sinua enemmän kokemusta (kaikin puolin) jolla ratkoa tilannetta.
Lapsen mielesta et ole tosissasi ennenkuin lyot, tohon se ruumiillinen kuritus johtaa.. Itsellani ei ole tapana huutaa ja perheeni tyton kanssa oli valilla hankalaa, koska vanhemmat huusivat hanelle aina ja kaikesta. Alussa tytto kokeili rajoja ihan koko ajan. Silloin istutin tyton alas ja sanoin etta en halua olla enaa heilla kun tytto kayttaytyy niin huonosti, minulle tulee siita paha mieli. Sen jalkeen meni paremmin. Meilla kiukutteluun tehosi myos vanha kunnon "Ma kerron sun aidille".
Nelivuotias on sellainen ikä, että toisiin tehoaa jo ns. järkipuhe. Kaikkiin sen ikäisiin ei, mutta voithan ainakin kokeilla.
Jonkun tuollaisen tilanteen jälkeen, siis siinä vaiheessa kun raivo on lauennut ja tyttö taas rauhallisempi (mutta kuitenkin välittömästi rähjäyksen jälkeen), koitat istuttaa hänet alas ja juttelet. Kerrot, että sinusta ei ole kiva kun pitää huutaa niin kovaa ja on hankalaa jos hän ei tottele. Sitten voit ihan kysyä miksi hän tottelee jos äiti sanoo mutta sinua ei. Ja selität että tykkäät hänestä mutta jos pitää huutaa, niin silloin et ja että kaikki ihmiset ei vaan halua huutaa ja että et halua läpsiäkään...
Äh en tiedä osaanko selittää mitä tarkoitan... siis vaan että sopivan tilaisuuden tullen testaa, onko tyttö valmis (ja kehityksensä puolesta jo kykenevä) kuuntelemaan tällaista juttelua - puhu lapsen kieltä ja helpoin sanoin, perustelut yksinkertaisina pitäen ("mulle tulee paha mieli jos pitää aina huutaa", "minä en tykkää huutaa"). Ja kerro miten tykkäät hänestä! Koita saada lapsi haluamaan olla sinulle kiltti. Tiedän, helppo antaa neuvoja kun ei itse ole siinä tilanteessa että hermot on juuri napsahtamaisillaan... Mutta ehkä ymmärrät mitä haen takaa. Koeta erilaisia lähestymiskeinoja, kovaa ja pehmeää, järkeen vetoavaa ja rangaistuksella uhkaavaa jne... mites se meni että uhkailu, kiristys ja lahjonta...;D
Ja muista ottaa jokainen tilanne lapsen kanssa yksittäisenä tilanteena, älä rankaise häntä uudessa ristiriitatilanteessa enää edellisestä, ei 4 v sellaista ymmärrä, ei hän muista viime viikkoa tai sitä edellistä tai sitä edellistä.
..mutta tilanteessa, jossa lapsi lyö sinua ja löysit takaisin, niin sehän oikeuttaa lapsen ajatuksissa siis "väkivallan" käytön? mitenpäs sitten opetat että esimerkiksi naapurin lapsia ei saa lyödä jos tulee riitaa, jos häntä kuitenkin saa lyödä, tai edes pienesti tukistaa tms.??
Mun mielestä et saa. Vanhempihan on vanhempi ja ilmeisesti saa omaa lastaan tukistaa, oli se sitten oikein tai ei. Fyysinen kuritus on nykyään kouluissakin kielletty ja mun mielestä sitä pitäisi noudattaa muuallakin. Esim myös jos työskentelee leirilläkin tai missä tahansa lapsia sisältävässä työssä, niin fyysinen rankaiseminen on kielletty. Ihan hurjat luvut siinä tuoreessa tutkimuksessa missä tosi iso osa suomalaisista sanoi hyväksyvänsä fyysisen kurituksen osana kasvatusta! Mitä siitä syntyy? Sellaisia lapsia jotka kokee vanhempansa tekevän niin ja saattaa siitä oppia että "okei, toi on siis sallittua, mäkin sitten opetan omiani noin". Eikös kasvattajalla pitäisi olla sellainen asema että häntä kunnioitetaan, EI pelätä? Tuskinpa tukistus tai korvapuusti mitään kunnioitusta herättää. On paljon keinoja, mutta niitä vain pitää osata käyttää ja soveltaa tilanteen mukaan. Itsekin olin au pairina jokin aika sitten ja olin kieltämättä välillä helisemässä "poikieni" kanssa. Olin heille kuitenkin enemmän sisko ja turvallinen kaveri, joten oli aika helppoa verbaalisin keinoin saada tilanteet kuntoon. Itselleni oli kenties hankalinta se että omat ajatukset ei kaikissa jutuissa kohdanneet vanhempien tapoja. Mutta, koska olin heidän kotonaan vahtimassa heidän lapsiaan, pidin suuni supussa ja tein suurinpiirtein kuten lapset olivat tottuneet.
ei kannata antaa korvapuustia, mutta kokeilepa näitä keinoja, jotka ainakin minulla auttoi!!
en tiädä millaisisa ongelmia sinulla on lapsen kanssa, mutta näin minulla oli:
Jos lapsi (joka oli 4 vuotias) löi, potkaisi tai sylkäisi minua tai muuten vain rimpuili, otin hänen ranteistaan kiinni (eli siis otin sormillani hänen ranteistaan kiinni niin että minun sormien ja hänen ranteidensa väliin jäi ilmaa) ja sanoin hänelle että jos hän on paikallaan ei satu yhtään mutta jos hän alkoi vetämään käsiään pois satutti hän itse itseään. Hän oppi hyvin tämän ja aina kun otin häntä ranteistaan kiinni hän rauhoittui (kävi niinkin kun oli uuden au-pairin aika hän kertoi uudelle tytölle että jos hän on tuhma niin au-pair saa ottaa hänen kädestään kiinni kuten minä tein.
toinen keino on että ottaa lapseen katsekontaktin ja kysyy että saanko minä lyödä/potkaista/sylkeä sinua niin kuin sinä minua.
jos lapsi ei ole tottele pyyntöjä, esim pue päälle, mene nukkumaan kiusaa sisaruksiaan tai tekee muuta tuollaista tuhmaa on hyvä keino tehdä näin: ensin varoittaa että jos et kohta tottele ja tee niinkuin sanon otan suosikki lelusi pois (tai esim. et saa jälkiruokaa etc. eli kieltää lapselta sen mistä hän pitää eniten), jollei lapsi ekalla kerralla tottele sanoo hänelle uudestaan että nyt varoitan viimeistä kertaa että jos et tottele niin... ja jos lapsi ei usko niin toteuta uhkauksesi kolmannella kerralla.
Kun näin on käynyt muutaman kerran ja lapsi huomaa että olet tosissasi niin kyllä hän alkaa tottelemaan sinua.
elän täällä muutenki päivän kerrallaa niin ei auta kun alkaa kokeilla eri tapoja...ja mennä yksinkertaisesti päivä kerrallaan ja katsoa miten onnistuu.. kielen oppiminenkin olisi tärkeää!
vanhempien kanssa on keskusteltu monena iltana, varsinkin viime aikoina. ja tyttö on tietysti ollut mukana keskusteluissa. äiti ainakin tietää todella hyvin millaista se voi olla tytön kanssa ja ovat hyvin ymmärtäväisiä minua kohtaan.. mutta en halua joka ikinen päivä sanoa että taas oli ongelmia koska meillä on myös päivisin ihaniakin hetkiä lasten kanssa ja muutenkaan en halua vaikuttaa aivan avuttomalta (mitä kylläkin tunnen olevani välillä!) ja toisaalta en tahdo myöskään sitä että he maksavat minulle aina vain enemmän palkkaa kun "on ollut niin rankka viikko, lapset ei oo ollu helppoja". se tuntuu typerältä.
mutta, taidan koittaa venyttää kärsivällisyyttäni ja pinnaa seuraavina päivinä ja katsoa miten käy.. muuten se suomeksi huutaminen -tottakai sitä tekee joka päivä- tehoaa erinomaisesti isoveljeen mutta 4-vuotias on hetken hiljaa ja jatkaa samaan malliin kohta. niin, en anna periksi. tiiän että tyttökin pitää minusta -ainakin välillä.
ja ihan lopuksi vain sellainen pieni kommentti tuosta ruumiillisesta kurituksesta että minusta se ei ole väärinkään. niin kuin varmasti jo heti aloituksestani saitte kaikki ymmärtää. meillä kotona olen saanut pienenä tukkapöllyä monet kerrat ja korvapuustia ja mitä lie... mutta koskaan minua ei (eikä sisaruksiani) ole "hakattu" tai muuten kuritettu niin että olisi jäänyt mitään pysyviä vammoja. jälkeenpäin ajatellen se on ollut vain ja ainoastaan hyväksi minulle omasta mielestäni. ja oikein. ei minusta välttämättä muuten olisi kasvanut kunnon kansalaista. ajattelen itse sen näin päin.
...mutta sinusta kasvoi sellainen, joka ei erota onko väkivalta oikein vai väärin!
vähän liian jyrkästi sanottu, en itse nyt tukkapöllyä väkivaltana pidä, mutta pointti on ehkä paikallaan. eli kun on itsekin saanut ruumiillista kuristusta, "kuvittelee" sen siis olevan hyväksi ja oikein myös omien lapsiensa kohdalla.
no entäs ne sitten ketkä oikeasti ovat saaneet selkäänsä / remmiä tms? ehkä hekin myöhemmin ajattelevat että heistä ei olisi kasvanut kunnon kansalaisia ja hakkaavat tulevaisuudessa myös lapsiaan. ja missä sitten menee väkivallan ja "ruumiillisen kurituksen" raja? tukistaa saa, mutta ei niin paljon että lähtee hiuksia vai? ja entä jos luunapista jää mustelma?
eikö kuitenkin vain kannattaisi opetella ne muut keinot, ruumiillisesti kurittamalla lasta et opeta hänelle muuta kuin että hermosi eivät kestä hänen kiukkuiluaan ja kun hermot menee on "väkivalta" sallittua.
jokainen kasvattakoon tietenkin omat lapsensa tavallaan, mutta jos minun aupairini edes tukistaisi lastani, olisi se hänelle automaattisesti kotiinlähdön paikka.
Minusta voisit jutella äidin kanssa ja kysyä tältä saatko tukistaa häntä samoin, kuin äiti käyttää rangaistuksena. Lapsi on selvästi oppinut siihen, enkä usko että löydät tehokkaampaa tapaa kertoa lapselle, että hän on toiminut väärin. Täällä on tullut esille mainioita keinoja, mutta kaikkiin ne eivät toimi (toivottavasti toimivat sinun hoidettavaaseen). Mutta jos fyysinen kuritus ei ole laissa kiellettyä maassasi, niin käytä sitä (vanhempien luvalla!!).
Itseäni on myös kuritettu tukistamalla jne. ja olen huomannut sen vain kasvattavaksi. En ole taipuvainen väkivaltaan, enkä kurittaisi lastani (koska se on lainvastaista Suomessa) fyysisesti, vaan opettaisin heidät alusta asti kunnioittamaan ja tottelemaan toisella tavalla. Mutta samaa mieltä olen, että löytyy parempiakin keinoja - jos ja kun lapsi opetetaan niihin alusta asti! Sinun tilanteesi ap on mielestäni toinen. Vanhemmat ovat opettaneet lapselle mikä on se "viimeinen oljenkorsi", jolloin lapsi taipuu.
ymmärrän kyllä että suurin osa pitää minua aivan sadistina ja minä lie muuna.. mutta en ole. ja kyllä, olen aivan kunnon kansalainen. jos lapsi lyö vanhempaansa tai ketä tahansa muuta, ja aikuinen lyö takaisin tai antaa vähän tuntua niin lapselle voi opettaa näin ettei ketään saa lyödä, koska kipua tuntiessaan hän tajuaa ettei se ole mukavaa ja ettei niin saa tehdä ja kun hän on ollut ilkeä ja lyönyt, hänelle voi tehdä samoin ja kysyä vaikka: "tuntuiko se hyvältä, haluaisitko että sinulle tehdään aina näin?" ja tuskin lapsi niin haluaa. jos hän saa tuntea saman, hän ei varmasti halua toistaa ilkeyttään kovin montaa kertaa. minä ainakin opin lapsena yhden jutun tätä kautta.
en ole koskenut sormenpäälläkään 4-vuotiaaseen viime päivinä koska hän on ollut niin sairaana ettei hänellä ole ollut voimia edes kiukutella. tavallaan helpotus minulle. mutta elän yhä päivän kerrallaan ja katson miten tulevaisuudessa...
Kuunteleppa itseäsi; opetat "LYÖMÄLLÄ" ettei toista saa lyödä?
alennutko muissakin hänen jutuissaan samalle tasolle? kuvittele tilanne että hän heittää lasin lattialle ja rikkoo sen. heitätkö sitten myös omasi ja sanot että "NÄIN EI SITTEN SAA TEHDÄ"?
Tuskin. Miksi sitten alennut "väkivallan" käytössä? sanot että sinulle meni perille ettei toisia saa lyödä. miksen minä tekstistäsi nyt huomaa sitä, vaan aivain päin vastaisen, olisit nyt tukistamassa pientä ja vielä hieman ymmärtämätöntä nelivuotiasta?
Annassa oli juuri tosi hyvä kolumni aiheesta, Mikko Koukin kirjoittama -> sinun suosittelisin sen lukevan!
Tässä pieni ote siitä:
"suomalaisten mielestä on siis ihan ok käydä käsiksi lapseen. mutta jos perheen aikuiset kurittavat toisiaan voimakeinoin tai uhkaavat niillä, kyseessä on perheväkivalta. Tuhannet murheelliset tarinat kertovat, mitä tapahtuu, kun antaa itselleen luvan hakata.. - - jos harrastat tukistelua kotona, ala harrastaa sitä myös työpaikalla. Joka ei käyttäydy hyvin, saa tukkapöllyä. Myös tottelematonta koiraa on kasvatuksmielessä ihan ok potkaista."
niin, tukistappa kokeeksi perheen äitiä jos hän käy jossain asiassa hermoillesi. ehkä hän siten oppii että niin ei kannata tehdä?