Minusta pettäminen siinä vaiheessa, kun ollaan jo kihloissa tai naimisissa tai on lapsia, on kaikkein pahinta. Luulisi siinä vaiheessa olevan jo varma kenen kanssa sitä loppu elämänsä haluaa olla tai jos ei ole niin miksi ihmeessä mennä naimisiin tai kihloihin. Sitten jos vielä on lapsia niin samalla sitä tekee hallaa niillekin. Exän kaverilla oli ennen kuin meni kihloihin peliä kaverini kanssa silloin tällöin (ei sänky hommia). Kaverini ei kuitenkaan halunnut häntä ja en usko, että mieskään häneen rakastunut oli. Ensin mietin, että mitä jos tyttöystävä tietäisi, mutta kun he menivät kihloihin ja huomasin kuinka mies muuttui ja totesi, että nyt olen varma kenet haluan niin ajattelin itsekin, että miksi ihmeessä tyttöystävän tarvitsi mitään tietää. Nyt he ovat onnellisesti kihloissa ja menevät kohta naimisiin ja mies on ollut täysin uskollinen.
Minusta tuntuu, että voisin antaa anteeksi uskottomuuden tietyllä tasolla, jos se tapahtuisi ennen kihloihin menoa, mutta kihlojen jälkeen se vaan todistaa sen, että koskaan en tule olemaan riittävä. Toisaalta itse en ainakaan haluaisi edes tietää mieheni uskottomuudesta, jos se on ollut sinäänsä merkityksetöntä eikä siihen ole liittynyt rakautta. Mutta jos vielä kihloissa ollessa pettämistä tapahtuu niin sen haluan tietää ja silloin lähtee lusikat jakoon. Haluan kuitenkin olla varma, että olen se oikea ennen kuin kihloihin menen. Ja jos ei muita tapaa niin kuinka voi olla varma, että hän on SE OIKEA..
Mielestävi on vain hyvä jos seurustelun alussa ei takerruta aivan täysin toisiinsa kiinni.
Minusta tuntuu, että voisin antaa anteeksi uskottomuuden tietyllä tasolla, jos se tapahtuisi ennen kihloihin menoa, mutta kihlojen jälkeen se vaan todistaa sen, että koskaan en tule olemaan riittävä. Toisaalta itse en ainakaan haluaisi edes tietää mieheni uskottomuudesta, jos se on ollut sinäänsä merkityksetöntä eikä siihen ole liittynyt rakautta. Mutta jos vielä kihloissa ollessa pettämistä tapahtuu niin sen haluan tietää ja silloin lähtee lusikat jakoon. Haluan kuitenkin olla varma, että olen se oikea ennen kuin kihloihin menen. Ja jos ei muita tapaa niin kuinka voi olla varma, että hän on SE OIKEA..
Mielestävi on vain hyvä jos seurustelun alussa ei takerruta aivan täysin toisiinsa kiinni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sen sä tiedät itse parhaiten mitä haluat taikka mitä ukkos on tehnyt?
mutta mun mielestä se on todella säälittävää olla sellasen ihmisen kanssa joka on sua pettänyt..
sama kai se on tapahtuiko se ennen kihlausta taikka sen jälkeen, yhdessä kuitenkin ootte ollut.
miksi ihmiset on niin tyhmiä että antaa toisen tahallaan satuttaa itteensä.. ja sitten itketään ja valitetaan...
pettäminen on säälittävää heikkoutta. Kuitenkin sille aina löytyy joku tekosyy.
En kuitenkaan sääli petettyä, joka antaa anteeksi. Ehkä pikemminkin päinvastoin? KOVA tyyppi.
.. ihmiset muuttuvat! Tämä tosiseikka on muistettava! Pettäminen ei ole mielestäni koskaan hyväksyttävää, olipa naimisissa tai ei, mutta ei tilanne pysy vakaana tai samana päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Voidaan muuttaa paikasta toiseen, vaihtaa ammattia, jäädä työttömäksi, saada lapsiakin ehkä, aloittaa opiskelu toisella paikkakunnalla tms. Tällöin ihminenkin väistämättä muuttuu ja suhtautuminen asioihinkin voi muuttua (ja muuttuukin!) Olen seurannut erästä aviossa olevaa tuttavapariskuntaani ja ennen niin "ripustautuvasta" ja suhteeseen sitoutuneesta tytöstä on tullut avoin, rohkea ja vapaampi hänen muuttaessaan opiskelun myötä väliaikaisesti toiselle paikkakunnalle. Miehellä on vakituinen työ siellä, missä heidän kotinsa on, joten muutto vaimon perässä ei käynyt laatuunsa, mutta kuten sanoin, aika, tapahtumat, tilanteet ja muu muuttavat ihmisiä. Mieskin on jollain tapaa muuttunut, mutta kumpikaan ei (ainakaan minun tietoni mukaan) ole pettänyt ketään.. Että sellaista. Kannattaa aina katsoa tapauskohtaisesti kumminkin, ennen kuin mennään arvostelemaan toisia ihmisiä/pariskuntia/suhteita. Vai mitä?