Mikähän on kun ystävät eivät ole pitkään ystävinä. Joskus suututtaa, tuntuu että kun saavat minusta tuen ja turvan, sitten heitetään romukopaan. Ei soitella, ei tekstiviestitellä ei jutella.Pitäis olla myös vastavuoroisesti tukena, kun minulla on vaikeeta. Olin pitkällä sairaslomalla,ja tosin muutemat työkaverit soitti, mutta ei ne jotka olivat tosiystäviä. Mitä kertakäyttökamaa se ystävyys on?
ystävät kaikkoo
vvv*
6578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elämä on kulkemista ja aina oppii jotain uutta.
Miksi ystävät katoavat,siihen on monia syitä,mutta ehkä yleisin on se ettei ystävyys ole hedelmällinen molemmille osapuolille.
Usein on myös syynä elämäntilanteen muuttuminen jonka vuoksi astuu toiset arvot etusijalle
Muutamissa tapauksissa syy kaikkoamiseen saattaa olla omassa käytöksessä jota ei vaan itse tiedosta.
Mutta ei sekään auta jos ne "kaveri" ei kerro mikä meikäläisessä mättää ettei enää jaksa auttaa ja tukea. Hiljaista on, kyllä.
No kysyitkö sä koskaan niitlä missä mättää? Ihminen kun on tyhmä, eikä tajua kuin vasta sitten kun hänelle sanotaan asiasta. Ehkäpä ne on niitä jotka käyttää hyväkseen, mutta pelästyvät kun pitäisikin vastavuoroisesti olla tukena.
Itse en takusti kusekkaa duunipaikkaan päin vapaa-aikana saatikka s-lomalla, enkä tykkäisi jos sieltä soiteltas ja udeltaisiin kuulumisia! olen kyllä antanut ymmärtääkkin ja olen saanut vapaalla olla onneksi ihan irti tästä naurettavasta piirileikistä ja lastentarhasta.
T: leipääntynyt tsosihteeri,nainen, valtiolla jo 16 vuotta (työelämässä yht.30 v.), yäk.....en olisi muuten, mut jonkunlainen palkka juoksee..
Yleensä en ole semmoinen joka "ystävystyy" ja kahvittelee ja lounastaa työkavereiden kanssa, vaikka ovat ihan ok tyyppejä. Rajansa kaikella. Enkä halua olla missään pulonpyöritysringissä yhdessä ihanaa -teemalla akkalaumassa kikattamassa joutavuuksille.
Virka-asiat vaan, se riittäköön. Eipähän putoa korkealta. Kyllä kieroilu rehottaa ja kaksinaamaisuus, en luota kehenkään. Se on nähty monta kertaa
Kuullostaa niiiiin tutulta!
Ihan kuin olisin itse tuon kirjoittanut. Minun pitää olla se joka pitää ystävyyttä yllä, minulle ei tarvitse soittaa eikä viesteihini vastata, mutta jos on ongelma niin heti pitäs olla jeesaamassa, mua kun ei tartte tukee eikä mitään...
Että mä vihaan ihmisiä. Enpä ole enää kavereita etsimässä kun niin v*tuttaa että aina käy niin...
Oletko suoraan puhunut tunteistasi ystäville ja kysynyt mikä on syynä, ettei sinuun enään oteta yhteyttä? Kannattaa kertoa myös suoraan, että koet itsesi hyväksikäytetyksi ja hylätyksi kun itse olet kuunnellut huolia ja nyt tuntuu ettei sinun huolia jakseta kuunnella.
Oletko koskaan miettinyt itsesi käyttäytymitä. valitatko kenties liikaa?? Tai kokevatko ytäväsi, että valitat liikaa eivätkä he jaksa kuunnella ainaista valitusta. Sitäkin asiaa kannattaa kysyä ihan suoraan.
Luulisi tietysti, että kaikki kuuntelisivat tiettyyn pisteeseen asti, mutta jos valitus on jatkuvaa se voi käydä raskaaksi kuunnella. Karu totuushan on , että valitus syö myös kuuntelijaa, jos pahaa oloa kaadetaan jatkuvasti niskaan, eikä vuorovaikutus ole tasapuolista. Toinen osapuoli voi kokea olevansa niinkun itsekkin sanoit romukoppa.
Sinun on myös huolehdittava itse rajoista, jos koet, että väsyt olemaan ystävien tukena on sinun kerrottava suoraan se ystävälle. Ja jos puhuminen ei auta kannattaa miettiä onko kyseinen ihminen ystävyyden arvoinen?