Tavattiin noin 2 vuotta sitte nykyisen poikaystäväni kanssa, nyt asutaanki jo yhdessä, ei ole lapsia, riitoja ollu paljo, mutta hyviä hetkiä yhtä paljo, aika hyvin menee nyt. Mutta, tää avomieheni sisar käyttäytyy mua kohtaan aika kummallisesti. Ei tervehdi, ei koskaan kysele kuulumisia tai muutenkaa katso ees silmiin ku "nähään". Mulla on sellanen fiilis, että se välttelee mua ja suojelee muka jotenki veljeään minulta! En tiiä? Yritän ite aina alottaa jotai keskustelun tynkää, mutta ei siitä mitään tuu ku toinen vaan kattelee muualle eikä vaikuta laisinkaan yhteistyö kykyiseltä tai kiinnostuneelta. Välillä mietin et onkohan näiden perheessä koskaan näytetty tunteita tai oltu ystävällisiä kellekään? Sanat: "Anteeksi", "kiitos", "ole hyvä" ja "Päivää", ovat vieraita sanontoja tälle perheelle. Melkein kaikille heistä. Olempa vaan huomannu senkin tässä vuosien varrella. Se on outoa koska omassa perheessä ja tuttavapiirissä ne sanat ja yleensä kohtelias käytös ovat itsestään selviä asioita. Ja tämä sisko, josta kerron on juuri kaikista töykein. Eikö veljellä saa olla "muita naisia" kuin hän? En todellakaan ole mitenkään lämpimissä väleissä tämän neitokaisen kanssa enkä varmaan koskaan tule olemaankaan. Se harmittaa kovasti, koska olis ollu ihan kiva että poikaystävän perhe olis läheisempi. Mä en voi kuvitella meneväni esim. naimisiin tai edes kihloihin vielä koska tämä perhe on minua niin vastaan. Joutuisin elämään sen asian kanssa loppuelämäni ja sitä en halua. Oon yrittäny monet kerrat parantaa välejäni heihin mutta vastakaikua ei juuri tule, paitsi ehkä negatiivista. Ja mulle alkaa riittään. En jaksa enää yksin yrittää, joten olkoot. Mutta siinä on kyse myös meidän tulevaisuudesta enkä haluais sitä hukkaan heittää. Joskus tekis mieli repiä hiukset päästä. Ottaa niin hermoon! Mitä tässä nyt tekis sitten? Olen miettiny jo eroakin. (siitäkös miehen perhe olisi hyvillään) Mut en suo sitä iloa heille, ainakaan vielä. paitsi jos mies päättääki jättää mut... On se sanonu mulle että ei mun tarvis välittää muista ja sillai mutta väkisinki sitä miettii. Mulle se on tärkeä asia! On vaan niin paha mieli :(
Poikaystävän sisko
en tiiä..?
93210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...kuulostaa kun mulla oli.Kyllähän se on niin et miehesi suvulla ottaa päähän huonon itsetunnon takia sinun paremmuutesi.
Tuo käytös ei tule koskaan muuttumaan hyvään suuntaan ja kidutat vain turhaan itseäsi suhteessa.
Asiat vain pahenee ajan kanssa ja jos lapsia suunnittelette(toivottavasti ette)niin lapset tulee kärsimään....
...ilmeisestikkin olet ensimmäinen vakava suhde miehellesi ja se on suvulle vaaran merkki ,jos he ovat saaneet erinäisiä palveluja mieheltäsi ennen sinun astuttua kuvioihin.Sisko pelkää todellakin ettei hänellä koskaan enään ole pelastavaa prinssiä häntä lellimässä.
Sovit poikaystäväs kanssa, että olette kamuja vaan tästälähtien. Eipä sun tartte enää vaivata päätäsi asialla ja käydä niillä. Kerrot tilanteen, ja että et tykkää siitä.
... mutta älä anna sen häiritä suhdettanne. Kuulostaa kuitenkin siltä kuin poikaystäväsi ei olisi niin tärkeä sinulle kun olisit valmis luopumaan hänestä tällaisen asian takia. Eihän sinun tarvitse viettää aikaa hänen perheensä kanssa yhtään sen enempää kuin on tarpeellista. Esim. minun enoni vaimo ei koskaan pitänyt äidistäni, joten äitini ei ollut kovinkaan paljon yhteydessä veljeensä. Ei olla nähty kyseistä henkilöä juuri koskaan, joskus sukujuhlissa. Ollaan vietetty pyhiä muitten sukulaisten kanssa.
oma käyttäytymiseni veljen tyttöystäviä kohtaan... Varmasti ovat saaneet musta aika kummallisen kuvan kun vain muutaman kerran olen puoliväkisin pari sanaa niiden kanssa vaihtanut. Yleensä jos tavataan vaan örähdän jotain tervehdyksen tapaista ja häipäsen paikalta. Varmasti luulevat, että mulla on jotain niitä vastaan, mutta ei se niin ole. Oon vain niin hemmetin ujo, että juttelu outojen ihmisten kanssa ei vaan luonnistu. Taitaa olla jotain sosiaalisten tilanteiden pelkoa tjs... Ja ihan samalla lailla tulee käyttäydyttyä kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta sitähän ei veljen tyttöystävät tietenkään ole tienneet ja pitävät mua varmasti jotenkin vihamielisenä ja outona tyyppinä. No helvetin outohan mä olenkin, mutta ei muuta.
Enpä tiedä voisiko sun tilanteessa olla kyse samanlaisesta tapauksesta, mutta tulipahan nyt kerrottua tällainenkin mahdollisuus...
- Muuta kauas pois anopin ja sen perheen luolta ;D
- Et sinä sukua pysty valitsemaan, miehen kylläkin
- Lapset voi tuoda aina tänne kotiin hoitoon
Eikö siltikin tunnu että jotain jää puuttumaan? Kun oma perhe on mahtava ja huolehtii valitusta mutta toisen perheessä ei saakkaan samaa kohtaloa...
Luin tekstin ja se olisi voinnut olla mun kirjoittama. Aivan sama tilanne täälläkin päässä! Oma perheeni on ottanut mieheni erittäin hyvin vastaan ja hän onkin osa jo "minun ja sukulaisteni perhettä". Siksi minusta onkin erittäin ikävää, ettei minua ole koskaan samalla lailla hyväksytty osaksi heidän perhettään. Tätä on jatkunut useampi vuosi. Minua ei kutsuta yhteisiin juhliin, minun kuulumisia ei kysellä tai minua ei muutenkaan ole olemassa heille sen kummemmin.
Olen itsekin miettinyt lapsia ja avioliittoa. Olenkin tehnyt miehelleni selväksi mitä mieltä olen. Avioliitto on vain kahden henkilön kauppa, mutta yhteiset lapset syntyvät ns. kahteen sukuun. Tässä vaiheessa homma meneekin monimutkaiseksi. Jos minä olen ämmä yms. niin eivätkö lapsenikin ole sitä puoliksi heidän mielestään, näin kärsistettynä siis...
on samassa tilanteessa olevia muitakin ihmisiä enkä vaan minä.Minua kutsutaan "se akka". Välit avomieheni äitiin ja isään sekä siskoihin on mennyt ja minä olen kuulemma syypää kaikkeen!Jopa mieheni ex on parempi kuin minä..!Olen saanut porttikiellon heille, mutta avomieheni lasta, joka asuu meillä ollaan jatkuvasti kutsumassa kylään!Mieheni sisko on yrittänyt itsemurhaa liiallisen viinan käytön seurauksena, mutta siitä ei puhuta...!!!Olen tullut siihen tulokseen että koko porukka on jotenkin outoa..vaan olenko se sittenkin minä!!!
Kyllä sinuä olet oikeassa. Jotain outoa ja kummallista siinä porukassa on - ei siis sinussa.
Täällä netissä on vaikea sanoa,kun ei voi hahamottaa koko tilannetta, että mikä on se "outous" siinä miehen puolen perheessä ja suvussa, mutta sen sanon, että oikeilla jäljullä olet.
Omna jaksamisen tueksi sinun kannattaisi hakeutua puhumaan jonkun neutraalin ammatti-ihmisen kanssa tilanteesta. Mieleeni tulevat esimerkiksi psykologian ja sosiaalipuolen ammattilaiset.
Saisit tulea omille mäkemyksillesi ja soivit valaista tilannetta miehellesikin.
Tsemppiä Sinulle !
Meillä on taas niin päin että veljeni vaimo on niin heikkoitsetuntoinen ja omistushaluinen ettei tahdo veljeni pitävän mitään yhteyksiä perheeseensä. Kun soitan (tai vanhempani soittavat) veljelleni, tulee vaimo linjoja pitkin kimppuun ahdistelemaan mitä asiaa oli. Tapaamisia on mahdotonta järjestää naisen takia ja koko perhe on hajonnut. Ärsyttää se hullu ämmä, toivottavasti veljeni heivaa sen.