miksi se toisen lapsi/lapset parisuhteessa on niin kamala käsite joillekkin.
itse elän uusioperheessä, jossa minä ja mieheni kummatkin ollaan yksinhuoltajia ja meillä yhteensä 5 lasta tässä n. 300 päivää vuodessa kotona. joka toinen viikonloppu lapset exillä ja silloin ollaan kahden, nautitaan ja ladataan akkuja taas seuraavia viikkoja varten...
rakastaamme toisiamme, siis miksilapset olisivat este. kyllähän meilläkin ensimmäiset vuodet olivat vaikeita, mutta yleensä niistä päästään yhteisymmärykseen ja eihän ne lapset siinä koko elää ole asumassa (älkää ymmärtäkö väärin).
itse elän uusioperheessä, jossa minä ja mieheni kummatkin ollaan yksinhuoltajia ja meillä yhteensä 5 lasta tässä n. 300 päivää vuodessa kotona. joka toinen viikonloppu lapset exillä ja silloin ollaan kahden, nautitaan ja ladataan akkuja taas seuraavia viikkoja varten...
rakastaamme toisiamme, siis miksilapset olisivat este. kyllähän meilläkin ensimmäiset vuodet olivat vaikeita, mutta yleensä niistä päästään yhteisymmärykseen ja eihän ne lapset siinä koko elää ole asumassa (älkää ymmärtäkö väärin).
Vastaukset 4
Vanhimmat
miehellä kaksi lasta minulla ei yhtään. meillä mies tapaajavanhempi, joten lapsia nähdään kerran pari kuukaudessa. tulen ihan hyvin toimeen lasten kanssa.
riippuu niin iästäkin..eri juttu on jos on nuori ja ei ole kokenut vielä sitä lapsi vaihetta...mutta jos lähennellään jo 40vuotta niin siinä vaiheesa on melkeen välttämätöntä että sillä toisella on lapsia ja miksei molemmillakin..
...pittää ollakki. Meillä myös neljä lasta yhteensä, välillä on useampi kotona, välillä ei yhtään. Mutta koko tämän huushollin perusta on se että me rakastamme ja arvostamme toisiamme ja puhallamme yhteen hiileen. On se niin elämänmakuista :).
raskastakin, mutta enemmän se antaa, kuin ottaa..=)