Laitan tämän viestini myös tänne, kun tuolla tunteet/luottamus -osiossa, ei tunnu tulevan mitään kommentteja. ja kai tämä tvallaan soipii tännekin =)
-- --
Olen suhteessa jossa vuosi sitten tapahtui uskottomuutta. Miehelläni oli n. kuukauden mittainen ihastus, tapsivat kai kolmisen kertaa tuona aikana sekä lähettelivät sähköposteja. Jo ennenkuin minä sain tietää mieheni oli hyljännyt ihastuksensa, koska kuulemma poti niin huonoa omatuntoa.
Noh, pidemmittä puheitta, päätin jatkaa suhdetta ja ihan hyvin on mennyt, mutta luottamuspula vaivaa edelleen.
Haluaisin asiallisia kommentteja, kuinka sellaisen voi tällaisessa tapauksessa oppia uudestaan. Luulen että kyse on enempinkin uskosta itseeni, en usko että minulle lopulta voisi käydä hyvin?
En tiedä, mutta epäilen koko ajan että hänellä on meneillään jotakin, vaikka ei ole edes mitään merkkejä ilmassa, olen vain epävarma. En luota häneen, itseeni enkä tähän suhteeseen. Onko kellään kokemuksia, miten sitä sitten "ajan kanssa" rakennetaan? Jo vuosi on kulunut, luulisi että jotakin luottamuksen rippeitä olisi palautunut...
Asiallisesti kiitos, tiedän sanomattakin että hän oli paska, ja että yksi vaihtoehto olisi ollut lähteminen.
-- --
Olen suhteessa jossa vuosi sitten tapahtui uskottomuutta. Miehelläni oli n. kuukauden mittainen ihastus, tapsivat kai kolmisen kertaa tuona aikana sekä lähettelivät sähköposteja. Jo ennenkuin minä sain tietää mieheni oli hyljännyt ihastuksensa, koska kuulemma poti niin huonoa omatuntoa.
Noh, pidemmittä puheitta, päätin jatkaa suhdetta ja ihan hyvin on mennyt, mutta luottamuspula vaivaa edelleen.
Haluaisin asiallisia kommentteja, kuinka sellaisen voi tällaisessa tapauksessa oppia uudestaan. Luulen että kyse on enempinkin uskosta itseeni, en usko että minulle lopulta voisi käydä hyvin?
En tiedä, mutta epäilen koko ajan että hänellä on meneillään jotakin, vaikka ei ole edes mitään merkkejä ilmassa, olen vain epävarma. En luota häneen, itseeni enkä tähän suhteeseen. Onko kellään kokemuksia, miten sitä sitten "ajan kanssa" rakennetaan? Jo vuosi on kulunut, luulisi että jotakin luottamuksen rippeitä olisi palautunut...
Asiallisesti kiitos, tiedän sanomattakin että hän oli paska, ja että yksi vaihtoehto olisi ollut lähteminen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta ymmärtää voin...
minua on petetty, mutta en ole saanut häntä kiinni. kaikki kielletään ja haluan häntä uskoa. en minä voi/halua lähteä kovin helpolla, enkä myöskään voi anteeksi antaa tai ainakaan unohtaa.
toisaalta ymmärrän myös kolikon kääntöpuolen,
parannuksen voi tehdä ja virheistään voi oppia.
niin minä tein.
mutta luottamuksen voi ansaita kun puhuu puhuu puhuu. sitten kun molemmat oikeasti puhuvat kipeistä asioista. me ei sitä vielä voida tehdä. ja toivon vaan että luottamus löytyy. epävarmuutta tuo se, etten voi olla varma hänen pysyvän rinnallani tapahtui mitä tahansa... ehkä olenkin sen ansainnut.
Tuskin puhumalla luottamusta takaisin saa vaan teoilla, tässä tapauksessa siis tekemättömyydellä... Ja kun kukaan ei koskaan voi kumppaniaan aina vahdata ja kytätä, niin tekemättömyyttä on hyvin vaikea todistaa. Sama pätee aina. Kysymys on siksi suurelta osin luottamusta etsiskelevän omasta suhtautumisesta, asenteesta ja järjestä.
se on tosi tärkeää. Ja mielestäni myös teoilla, nimenomaan teoilla. (ja kuten varmaan ymmärrät en tarkoita teoilla pettämistä). Luottamus on ansaittava.
voi ansaita osan luottamuksesta takaisin, se vaatii kyllä kovaa työtä, molemmilta. En tiedä palautuuko luottamus koskaan kokonaan, mieheni petti minua ja siitä jo enemmän aikaa kuin teillä. Vieläkään en osaa täysin luottaa...
tavallaan.tosin meillä tämä juuri tapahtui...ihastus on jätetty,liekö asiaan vaikutti puoli vuotias lapsemme?sai omantunnon kolkuttamaan!!kuten sanoit mies,tässäkin tapauksessa, on paska kun tekee tuollaista ja yksi vaihtoehto olisi jättää...mutta kun rakastaa..en oikein osaa sinua neuvoa lähinnä kirjoitin kun on saman tapainen tilanne eikä ole oikein kelle puhua...
Tarinasi on aivan kuin omani sillä erotuksella että mieheni jäi rysän päältä kiinni ja nainen asuu samasa talossa joten olen joutunut näkemään häntä aika ajoin.Tilanne on muuttumassa sillä ostimme uuden asunnon ja muutamme kohta pois.
Aika ajoin uskon kaiken olevan ok ja taas välillä epätoivo valtaa mielen Olimme olleet naimisissa jo 25vuotta kun tämä "erehdys" sattui pikku humalassa.
En haluaisi asiaa muistaa ollenkaan ja olen luvannut jatkaa Uskon että molemmat rakastamme toisiamme edelleen ja siksi haluamme olla yhdessä.Lähenimme valtavasti tapahtuneen jälkeen ja suhde toimii paremmin kun aikoihin.Vuosien myötä suhdetta ei ollut hoidettu kunnolla ja se on vaan ollut naimisissa oloa lähinnä sitä arkisempaa puolta.
Olemme puhuneet ja minä olen tentannut väsymykseen asti.Kaikki yksityiskohdat on vatvottu moneen kertaan ja nyt yritetään unohtaa.
Onneksi näitä ns.huonoja päiviä on harvemmin mutta kyllä niitä ikävä kyllä on!
Olen tullut siihen tulokseen että eniten tämä tapaus ,sen lisäksi että se loukkasi henkilökohtaisesti minua,se ennenkaikkea rikkoi meidän yhteen kuuluvaisuuden.Tuntuu että nyt mikä vaan pääsee meidän väliin ja välillä tuntuu kun ei olisi mitään yhteistä.
No kestetty on ja tapeltu ,mikä on myös uusi piirre meidän suhteessa, yli vuosi on kulunut että toivon vaan että ajan myötä luottamus palaa ja asia painuu taka-alalle kokonaan.
Ja tietenkin toivon ettei ne pahimmat pelot uudesta jutusta tapahdu!Sitä en enää edes alkaisi "hoitamaa"
Toivottavasti kerrot jos valo tunnelin päässä lisääntyy!
Itselläni on auttanut pieni ns. itserakkaus. Parivuotta sitten tyttöystävä petti ja olin pitkään varsin vihainen ja ei ollu luottamusta.
Kunnes tajusin että jos toinen pettää, niin sehän tässä on huono ihminen. En minä.
Ja toinen asia jonka tajusin oli, että mä olen sen verta hieno ihminen ettei mun kannata pilata mieltäni murehtimalla asioita joihin en hirveesti pysty vaikuttamaan.
.. kiitos!
olette kuitenkin vielä yhdessä?
Ollaan vielä yhdessä ja nykyään menee ihan hyvin. Mä halusin antaa toisen mahdollisuuden, koska mä todellakin uskon, että ihminen voi muuttua, jos haluaa ja olin ittekkin siihe aikaan aika paskamainen.
Ei sitä pettämistä enää tule oikeastaan mietittyä, kuin vihaisena. Ja sillon auttaa, kun miettii just niitä asioita ja mitä itte vois tehä, että suhde menis parempaan suuntaan.
Kokemusta on. Niin jos luet tuon kapiaisen jutun niin hänellä oli aina joku meneillään..ja sit taas ei.Jos aikaa on kulunut jo yli vuosi eikä ole merkkejä ilmassa..anna nyt jo anteeksi..
ASIA KUN ON NIIN ,ETTÄ YKSIN ON NIIN YXIN.