Mä en ymmärrä, mitä päässäsi liikkuu ja se taitaa jäädäkin arvoitukseksi, jollet tee asialle jotain. Olen odottanut, kaivannut, yrittänyt unohtaa... tunteet seilaavat laidasta toiseen. Odotus alkaa kääntyä ärtymyksen puolelle. Miten sä voit olla noin välinpitämätön? Mielestäni ansaitsen edes selityksen... Sitä ei kai tule... aiot vain kadota.
En ymmärrä sua
ei kukaan muu
284596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
suomee tää oli tarkoitettu?
...kärvistellään ihastuksen kourissa...
...tekisit itse jotain sen sijaan, että vain odottelet...
Näin se vaan on ja siihen on totuttava.
...mutta, kun sais asioihin jonkunlaisen selvyyden. Vois sitten totutella siihen...
E-Suomessa, vähän jos viittit tarkentaa vielä ja miks et oo ite tehnyt asialle mitään?, mikä sua estää?, ja jos tää vastapuoli ei oo tietonen että sulla noin kova ikävä on?.....just a thought...
...Asia on siis onneksi vähän edennyt. Tää on vaikea juttu kaikin puolin. Luulen, että vastapuoli on tietoinen mun ikävästä. Nyt vain pelkään kuollakseni seuraavaa kohtaamista, kun en haluaisi joutua naurun alaiseksi tunteineni.
Ihastumisen pitäisi olla lailla kiellettyä.
Kuullosti tutulle ja haluisin selittää,mutta olenko oikee henkilö...Tarkenna vähän sitä paikkakuntaa tai jotain muuta!!?
Mahdollisuus selityksiin ensi viikolla...puolin ja toisin... asiat menivät onneksi eteenpäin. Nyt vaan jännittää ihan pirusti. Tuskinpa olet tämä mun kaipailema henkilö?
...Mutta sanoit, että tahollasi haluaisit myös selittää. Mikset tee aloitetta/kerro tuntemustesi kohteelle? En tiedä, millainen tilanteesi on, mutta omasta kokemuksestani voin kertoa, että on todella raastavaa, kun ei tiedä mitä toisen mielessä liikkuu; tulee vihjettä kiinnostuksesta ja toisaalta otetaan etäisyyttä.
...minun elämästäni.
...tilanteita on varmaan monella... Aiotko sinä tehdä asialle jotain? ...Varmaan helpottais omaa mieltä...
Enpä taida uskaltaa... Olen jo tainnut sählätä tarpeeksi ja samalla pilannut koko tilanteen.
...niin sählännyt? Kyllä se toinen osapuoli varmasti miettii, missä mennään??
Uskalla vaan, minäkin aion uskaltaa... ainakin yritän... kunnes menen ihan lukkoon. Tuntuu jo nyt, että olen tehnyt itsestäni pellen hänen silmissään, mutta ei voi mitään.
...suututin sen. Ihan "muihin asioihin" liittyvillä asioilla siis.
...sun kanssas... Mutta jos se ei liity se suututtaminen hänen mahd. tunteisiinsa sinua kohtaan, niin uskoisin, että saattaisi vielä leppyäkin... Tilannetta tuntematta...
... mitä tässä tapahtuu.
Itse koitan nyt tällä erää pitää matalaa profiilia, eli pakoilen... Pelkään suututtaa ihmisiä.
..Tavallaan vois olla omasta näppiksestä peräisin tämä alkuperäinen teksti, sillä poikkeuksella etten mää ärtymystä o osoittanu (:
Joten niitä suuntaa antavia maamerkkejä, kitoos?
..05..
...ole minäkään ärtymystä osoittanut tälle ko. henkilölle. En kai edes pystyisi siihen... jää sulaa, kun nähdään, vaikka ennen sitä olis ärsyttänytkin.
Ihmettelenpä vaan, mikä meitä ihmisiä vaivaa, kun tunteista puhuminen toiselle on niin vaikeaa... Ehkäpä itsensä nolaaminen on se pointti?!
...09 on lähempänä totuutta...
02-a ja sama tilanne, paitsi että asia taitaa olla jo selvä :(. Tunteita on ja paljonkin, puolin ja toisin ainakin näin olen ymmärtänyt (ei kyllä eka kerta kun jotain ymmärrän väärin) mutta, niin ja mutta....
Minkä sille voin että ihastuin kunnolla (jos tätä nyt enää voi ihastukseksi sanoa) vasta tässä iässä aivan väärään ihmiseen. Mieli tekisi heittää koko vanha (oikeasti!) surkea elämä romukoppaan ja syöksyä uuteen. Mutta niin se on että ensin pitää selvittää mitä elämästä haluaa ja olla sinut menneen kanssa ennen kuin voi aloittaa mitään uutta ja parempaa.
Pystyisittekö puhumaan asiasta sun tilanteessa?
...Joo, tuo ymmärtäminen on jännä juttu... en ainakaan enää itse tiedä, mitä olen ymmärtänyt oikein ja mitä väärin tässä ihastuksissani. Tuleeko sitä vaan tulkittua asioita oman mielenkiintonsa mukaan vai ovatko ne havainnot/tulkinnat todellisia?
Todellakin, oma elämä pitäisi saada ruotuun... mitä sitä oikein haluaa... Tuttu on myös tuo tunne, että haluaisi syöksyä uuteen elämään... mutta piru vieköön kun on tuo moraalikin olemassa kaiken muun lisäksi.
Tulee mietittyä. En tiedä, puhumisen aloittaminen on niin vaikeaa, sitä pelkää tulevansa kai torjutuksi ja nolaavansa itsensä. Viime kuukaudet on vaan olleet sitä että miettii että mitä tuo nyt tuolla tarkoitti, tarkoittiko mitään. Välillä uskon että välittää se, toisena hetkenä taas olen varma ettei tippaakaan. Aika raastavaa.
Kyllähän sitä jo tässä iässä tietää ettei onni pelkästään tule jostain toisesta ihmisestä, mutta epäonni hyvinkin voi voi olla seurausta huonosta ihmissuhteesta. Ja niinkuin sanoit, on myös se moraali, joka vaikuttaa tekemisiin.
Sitä on vaan niin haavoittunut ihminen jo etukäteen että pelkää tulevansa uudelleen satutetuksi ja siksi voi jäädä kokematta jotain ainutlaatuista.
...puhumisen aloittaminen on vaikeaa, mutta toisaalta, jos jotain on tapahtunut välillänne (tarkoitan muutakin kuin tulkinnanvaraiset jutut), niin kyllä silloin on mielestäni olisi hyvä asiasta puhua... jos se on jäänyt jompaa kumpaa vaivaamaan. Puhuminen ei välttämättä tarkoita ratkaisujen tekemistä... onneksi... ratkaisut ovat pelottavia.
On se kyllä ihmeellistä, että yksi ihminen voi vallata elämästä niin suuren osan. Mun tapauksessa hän ei varmasti ole edes aavistanut, miten ison osan. Tuntuu järjettömältä.
Olen tullut siihen tulokseen, että ajatus elämän ainutkertaisuudesta (asioiden kokeminen) sotii järkeä&moraalia vastaan.
Niin juuri.
Ihmiset ajattelevat ihan liikaa kaikenlaisia itse luomiaan "säännöksiä" tms. Samalla unohdetaa, mikä on oikeasti tärkeää.
Ei kuitenkaan mikään helppo kysymys; mikä on oikeasti tärkeää... Oma onnellisuus? Rakkaus ylipäänsä? Kumppanin tai lasten hyvinvointi? Elämä on ainutkertainen kaikille, joten pitänee ajatella myös kanssaihmisiä. Oma onnettomuus taas heijastuu läheisiin jne. Ei ole helppoa, ei.
...kunnella itseään, ja toimia sen mukaan. Siihenhän sitten sisältyy omat moraalikäsitykset ja muut. Muut ei voi koskaan oikeasti kertoa tai määritellä, mitä pitäisi tehdä; itse on päätettävä...
Ja on tosiaan totta, että oma mielentila heijastuu... Esim. pitäytyminen jossain "väärässä" ihmissuhteessa vain toisen osapuolen vuoksi ei ole kenellekään hyväksi. Sehän on tavallaan jatkuvaa valehtelua sille toiselle.
Kauanko olette olleet näissä "käymistiloissa" ihastumisienne kanssa? Siis että olette kamalan kiinnostuneita jostain (ja hänkin ehkä teistä), mutta ette saa mitään aikaiseksi?
Niin ja mikä siinä on päällimmäinen syy, että ette saa mitään aikaiseksi, tai siis onko jotain erityistä? Olosuhteetko tekee asian normaalia hankalammaksi vai?
...viitisen kuukautta on mun ihastus myllertänyt ja vaivannut mieltä. Aivan puskan takaahan tuo tuli. Kysymys ei taida olla siitä, etteikö saisi aikaiseksi...