Elikkäs, olen tulisesti ihastunut/rakastunut poikaan, joka kuitenkin asuu pysyvästi Saksassa ja on täällä nyt hetken aikaa opiskelemassa..Onko teidän mielestä mitään järkeä ryhtyä suhteeseen, jonka jakosta ei ole varmuutta? Miten olette selviytyneet tämänkaltaisesta suhteesta, jossa etäisyytä ei ole sata tai edes muutama sata kilometriä?
Järkeä vai ei?!?
etänä..
81730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuin parhaalta tuntuu. Siis, että jos susta (ja myös hänestä) tuntuu, että ootte oikeat toisillenne, ettekä osaa elää erossa toisistanne, niin anna mennä vaan. Mutta kannattaa varmaan ensin jutella siitä, että aikooko se poika aivan satavarmasti elää loppuelämänsä saksassa ja jos näin on, niin olisitko valmis sinne muuttamaan jossain vaiheessa. Toisaalta ei saksa kovin kaukana suomesta ole, pari tuntia ja halpislentoyhtiöt tarjoaa matkoja todella edullisesti. Mikä sulla itsellä on tilanne? Opiskelet vielä itsekin? Mulla on itsellä vähän sama tilanne. Ihastukseni tuskin tulee suomeen ikinä muuttamaan, ja parhaassa tapauksessa voisi ehkä saksaan muuttaa (opiskelee germanistiikkaa) omasta kotimaastaan. Hänen kotimaahansa en myöskään itse välttämättä lähtisi. Siispä...oon itekin vähän vastauksia vailla kaikkeen, että onko järkeä vai ei:)
Toisaalta haluisin antaa vaan palaa, mutta toisaalta väkisinkin tulee ajateltua järjellä, että miten pienet mahdollisuudet siinä ylipäätänsä on onnistua..Ja molemmat on samaa mieltä,että kerta puoleen vuoteen ei ole tarpeeksi tai edes kahteen kuukauteen..Hemmetti! Juu opiskelen itsekin, ja keväällä irrottautuminen saksanmaalle on hieman vaikeata opparin ym vääntämisen takia. No, ehkä on parempi antaa ajan vaan mennä ja ottaa sen loskan sitten eron hetkellä. Tsemppiä sullekin!=)
Joo, omassa tilanteessa kyseessä oli vaan kuukauden mittanen aika, missä ehdittiin tutustua ja olin päättäny, että mihinkään en ala, koska lyhyestä ajasta huolimatta ero olis kamala. Ja toinen osapuoli aatteli muuten samalla tavalla:) Toisistamme tietämättä. Mut sit se vaan tekikin alotteen ja siinä sitä oltiin. Ehkä aattelin, että ei se ero nyt välttämättä niin vaikea sit olekaan, että antaa mennä vaan. Mut eron jälkeen, no ei se siihen jääny, yhteyksissä ollaan oltu koko ajan ja ikävä on kova:) Eikä tiedetä mitä pitäis tehdä. Koska me niin kuin myös te, voitais nähdä vain pari kolme kertaa vuodessa ainakin toistaiseks, eikä se myöskään mun mielestä oo tarpeeks. Ja kun tulevaisuudestakaan ei mitään tiiä. Että kaikkea se elämä eteen heittää, tsemppiä myös sulle!:)
No jos nyt kerran ihan saksalaiseen/saksanturkkilaiseen olet törmännyt, niin totta kai sun pitää tarrata tästä onnesta kiinni! :-D
Oikeasti joskus vähän hämmästyttää, kuinka nopeasti suomitytöt "rakastuvat" maassa pari viikkoa piipahtaviin ulkkiksiin... Vähän rajaa kiitos. Jos nyt Horst tai Kamal sinua kävikin bylsimässä, tuskin hän mitään muuta sinusta etsi kuin hetken viihdettä. Sitähän Suomessa riittää... Ei nyt millään pahalla muttei mitenkään erityisen hyvälläkään...
suomalainen mies joka kateellisena ja huonolla itsetunnolla ironisesti kirjoittelee...me suomalaisnaiset ollaan joo sinisilmäisiä typeryksiä, jotka antaa ulkomaalaisten miesten käyttää hyväksi itseään. Hei haloo!
Juu, myönnän kyllä suoraan että olen kateellinen ulkkisäijien suuresta suosiosta suomityttöjen keskuudessa. :) Toisaalta se on myös johtanut siihen, että (luojan kiitos) oma kulta on jotain aivan muuta kuin nämä turkkilaisten perään itkevät blondit.
Ja kyllähän te annatte itseänne hyväksikäyttää, turha sitä on kiistää. Tiedät itsekin totuuden.
Mielenkiinnolla luin tästä tilanteesta käytyä keskustelua. Itse olen suhteessa ei EU-maan kansalaisen kanssa ja mahdollisuudet olla jonakin päivänä todella yhdessä ovat varsin hatarat. Silti nykytekniikka antaa mahdollisuuden tutustua toiseen melko hyvin vaikkei fyysisesti voikaan olla yhdessä. Itse uskon siihen, että jos kiintymys toista ihmistä kohtaan on aitoa se säilyy vaikkei toista voisi kovin usein tavata. Tässä on tietenkin pitkälti kysymys siitä mitkä osa-alueet suhteessa ovat itselle ja toiselle tärkeimpiä. Ja tokihan paljon määrittää se onko kummallakaan kiinnostusta valita joskus yhteinen asuinmaa vai ei...
Voimakas ihastuminen toiseen ihmiseen voi tapahtua missä ja milloin vaan. Se tuskin katsoo kansalaisuutta, kyseessä lienee ne kuuluisat kemiat. Kun kyseessä on ihastuminen toisen maan kansalaiseen ihminen saattaa vaan joutua tilanteeseen, jossa on melko nopeasti pakko päättää jättääkö homman sikseen vai lähteekö yrittämään tavallista vaikeammissa olosuhteissa. Suomalaisen miehen kanssa on helpompi jahkailla kun etäisyydet eivät kuitenkaan liian pitkiksi voi täällä venyä. Ja ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa sen, että haasteellisempi aloitus suhteelle tuo mukanaan myös enemmän emotionaalista latausta, jonka joku voi tulkita vouhottamiseksi turhasta tms.
Olenpa kyllä varsin kiinnostunut tietämään mitä hyväksikäytöllä tarkoitetaan tässä keskustelussa? Onko molemminpuolinen halu seksiin hyväksikäyttöä? Onko se hyväksikäyttöä jos molempia kiinnostaa laajentaa elinpiiriään ja rikastuttaa elämänkatsomustaan tutustumalla eri kulttuureihin?
Iloa elämään kaikille, järki kädessä ja sydäntään kuuntelemalla saattaa tulla tehtyä hyviäkin päätöksiä :)
"Olenpa kyllä varsin kiinnostunut tietämään mitä hyväksikäytöllä tarkoitetaan tässä keskustelussa? Onko molemminpuolinen halu seksiin hyväksikäyttöä? Onko se hyväksikäyttöä jos molempia kiinnostaa laajentaa elinpiiriään ja rikastuttaa elämänkatsomustaan tutustumalla eri kulttuureihin?"
:-D Melko kauniisti muotoilet kännisten suomipissisten pörräämisen itseään tarjoten ulkkismiesten perässä. Tai no, eihän siinä välttämättä hyväksikäytetä muuta kuin suomalaisen naisen junttiutta, vapaaehtoistahan tuo toiminta on. Käypä joskus ulkkismiehen kanssa Suomen yöelämässä ja tulet järkyttymään... Tai jos itse olet näitä pissiksiä, pidät varmaan ihan normaalina tarjota ulkomaiselle miehelle suihinottoa vessassa viiden minuutin tuntemisen jälkeen. :)
Eli joo, kyllä se tuntuu suomalaisille naisille olevan melko paljon kansalaisuudesta kiinni. Ainakin niitä "kemioita" kummasti auttaa, jos mies on muualta... Jollekin Kemalille tai Nasserillehan tämä käy oikein hyvin, yksinkertainen blondi juoksee perässä, maksaa omat matkansa ja kulunsa ja tarjoaa vielä miehellekin, ja loppujen lopuksi pääsee EU-maahan loisimaan. Tuo on jokaisen afrikkalaisen tai arabimiehen unelma.