No niin, tänään minulle sattui hyvä tilanne, ja pari neuvoa olis kiva saada!
Kaupassa käydessäni näin erään tosi tosi kivannäköisen tytön. Hän ei ollut sellainen mikään missityyppi, mutta musta ulkonäkö oli just sellanen josta pidän. En uskaltanu mennä kovin lähelle, puhumattakaan siitä että olisin pyytänyt puhelinnumeroa tai muuta...mutta kävelin pari kertaa häntä vastaa jne. ja tarkka kun olen, päättelin hänen tekemistään ostoksista että hän ei ainakaan elätä miestä & kasaa lapsia ;)
-Sormusta sormessakaan ei näkynyt ;)
Paha paha siinä että en ole aivan varma että huomasiko hän minua...luulen että ei ;(
Jäin hiukan ns. tarkkailemaan, ja olen melko varma että missä hänet voisin tavata seuraavan kerran...ja tottakai toivon tapaani! -Mutta nyt sitten kuitenkin harmittaa että olisko sittenkin pitäny kysyä treffeille? -Miten yleensä, naisilta siis kysyn, miten suhtaudutte siihen että ventovieras mies kysyy vaikka kaupassa treffeille? -Tai siis ulos?
Miten hän sitten vois suhtautua siihen että jos ensi kerran kun näen hänet, selostan että näin hänet kaupassa jne...tuntuisiko se liian tunkeilevalta että "oon tarkkaillu" jne? -Vai olisko se imartelevaa...?
Kaupassa käydessäni näin erään tosi tosi kivannäköisen tytön. Hän ei ollut sellainen mikään missityyppi, mutta musta ulkonäkö oli just sellanen josta pidän. En uskaltanu mennä kovin lähelle, puhumattakaan siitä että olisin pyytänyt puhelinnumeroa tai muuta...mutta kävelin pari kertaa häntä vastaa jne. ja tarkka kun olen, päättelin hänen tekemistään ostoksista että hän ei ainakaan elätä miestä & kasaa lapsia ;)
-Sormusta sormessakaan ei näkynyt ;)
Paha paha siinä että en ole aivan varma että huomasiko hän minua...luulen että ei ;(
Jäin hiukan ns. tarkkailemaan, ja olen melko varma että missä hänet voisin tavata seuraavan kerran...ja tottakai toivon tapaani! -Mutta nyt sitten kuitenkin harmittaa että olisko sittenkin pitäny kysyä treffeille? -Miten yleensä, naisilta siis kysyn, miten suhtaudutte siihen että ventovieras mies kysyy vaikka kaupassa treffeille? -Tai siis ulos?
Miten hän sitten vois suhtautua siihen että jos ensi kerran kun näen hänet, selostan että näin hänet kaupassa jne...tuntuisiko se liian tunkeilevalta että "oon tarkkaillu" jne? -Vai olisko se imartelevaa...?
Vastaukset 4
Vanhimmat
..sano, että oot tarkkaillu häntä (voit ehkä muutamien treffien jälkeen myöntää asian, joskus jopa aiemmin). Noh, voihan se toki olla imartelevaakin, mutta väärinkäsitysten välttämiseks nykyaikana on varmaan parempi vain ottaa kontaktia ilman muistutuksia aiemmasta "kyttäämisestä". Joten vinkiksi sanoisin, että seuraavan kerran kun näet hänet kaupassa, tee tikusta asiaa. Eli mene hänen viereensä kysymään jostain tonnikalapurkista tms. Jos hän vastaa sulle hämillään, mutta ystävällisesti hymyillen, voit sitten jatkaa eteenpäin kysyen treffeille. Jos hän taas tuntuu jyrkän kielteiseltä ja fiiliksellä "mikä friikki toi on", kannattaa jatkokysymyksen sanomista harkita pariin kertaan.
Tietenkin samaa sopii yrittää jossain muussa ympäristössä, mutta kaupasta ainakin löytyy virikkeitä kysyä jonkun tuotteen hintaa tai sitä, missäpäin täällä on pilttipurkit, kun kummitytölle pitäs ostaa..Tsemppiä ja ilmotahan sit, kuin käy. ;)
Joo, kirjotin hiukan huonosti...eipä kyllä mullekaan tulis mieleen ulos pyytäessäni selostaa että oon tarkkaillu ;) -se vaikuttais mustakin hiukan friikiltä...Mutta ajoin kai takaa sitä että voisin kai mainita että satuin näkemään sut kaupassa jne jne...siis ohimennen kaiken muun sekoiluni välissä ;)
toisaalta mun homma on nyt hiukan kaukaa haettu, voi kai olla etten tapaa Häntä enää koskaan...no, aika näyttää, eipä tässä oo syytä synkkyyteen vaipua.
Kiitos vastauksestasi jokatapauksessa ;)
Mutta: jos tässä käy vielä hyvin, niin huomaatte sen varmasti täällä ;P
Itse inhoan yli kaiken jos minua lähestytään kaupassa/julkisissa kulkuneuvoissa ym. mutta syy siihen on vain se, että ajattelen, että ko. henkilö tekee niin kaikille.. tai jotain sen suuntaista... Mutta jos nimenomaan ilmaiset asian niin, että sinua ohjasi jokin sisäinen pakko tulla juttelee juuri hänelle..:) tai siis jotain vastaavaa, mutta yritä olla vaikuttamatta friikiltä..(vaikeaa ko.tilanteessa.) (damned mikä tilanne..) Itse vastaavassa tilanteessa olen vain toljottanut paikoillani kuin idiootti, vaikka aivot huutaa että nouse ja mene puhumaan hänelle, ennen kuin hän lähtee ettekä enää koskaan näe!!! Mutta kai seuraavan kerran ehkä uskallan mennä sanomaan jotain että: tämä kuulostaa varmaan omituiselta ja mua jännittää aivan hulluna mutta ajattelin siitäkin huolimatta rohkaistua ja tulla kysymään että olisiko aivan mahdoton ajatus lähteä kanssasi kahville...
huh..ajatuskin jo hirvittää...ehkä tyydyn taas vain olemaan ujourpo...
Ulos kysyminen vaikka kaupassa on toki imartelevaa yleensä, mutta jos en tunne tyyppiä, en oo puhunu sanaakaan sille aiemmin enkä mitään, todennäköisesti panikoisin ja torjuisin jotenkin (nätisti tosin:)
Eli siellä kaupassa hyvä vinkki on toi tonnikalapurkista kysyminen. Kun ensin vaihtaa edes muutaman sanan niin ei enää ole niin pelästynyt :)
Jossain muussa paikassa voisit kyllä mainita että olet huomannut hänet kaupassa joskus, mutta älä tosiaan mainitse tarkkailusta mitään. Huomaaminen on söpöä ja imartelevaa, tarkkailu kummallista.
Siitä tulee se olo että olet harkinnut juttua ja kerännyt rohkeutta. Etkä vain mene ehdottelemaan jokaiselle vastaantulijalle.