Mistä apua?

uhriutunut kirjoitti:

Olen ollut naimisissa muutaman vuoden miehen kanssa, joka käsrii agressio-ongelmasta. Ei hän ole vasrinaisesti lyönyt minua koskaan, mutta henkistä väkivaltaa on perheessämme käytetty runsain mitoin. Jokskus hän on töninyt minua, kun olen itse ollut ihan raivona ja lyönyt häntä, koska en ole enää jaksanut jatkuvaa henkistä väkivaltaa puolin tai toisin. Olen myöntänyt itselleni olevani jonkun verran läheisriippuvainen yksilö. Ensimmäinen parisuhteeni 16-vuotiaasta 19-vuotiaaksi oli myrskyisä ja otin osumia. Seuraavassa suhteessani (jatkui 4v)minä kävin päälle kuin yleinen syyttäjä. Tässä suhteessa olen tuhalnnut omat voimani yrittämällä miellyttää toista osapuolta siinä koskaan kuitenkaan onnistumatta. Olen saanut mieheeni jo niin paljon etäisyyttä, että emme ole vuoteen asuneet samassa osoitteessa. Silti hänen on helppoa vedota minun tunteisiini lastemme kautta ja minun on luontevaa takertua häneen, vaikka se ajan päästä nostaakin ahdistukseni pintaan ja alan vihata itseäni ja samalla myös miestäni. Mieheni sairastaa masennusta ja saa siihen apua. Hän haluaisi kovasti saada suhteemme toimimaan. Minulla taas on kaikki traumaiset muistot pinnassa jotka ahdistavat minua. En luota hänen hyvyyteensä. Silti takerrumme toisiimme. Noidankehä on loputon. Mistä siis apua ja tukea itselle parhaan ratkaisun löytymiseen ja siinä pysymiseen? Teen vaativaa johtamistyötä ja alan olla parisuhdetilanteeni takia aivan uupunut. En kykene työhön samalla innolla kuin ennen. En tidä mitä haluan, välillä yhtä ja välillä toista. Tunteet vaihtelevat. Pelkään, että jos pääsen miehestäni eroon, tapaan aina vaan uuden ja uuden yhtä kamalan miehen, koska pelkään olevani uhriutunut, joka alitajuisesti vaikuttaa omaan käytökseeni miesten suhteen. Kärsin muutenkin kiltin tytön syndroomasta ja yli tunnollisuudesta. Mistä siis apua taruman ja uhriutumisen selättämiseen?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä