Lapsenlapseltani kielletään äitinsä sureminen.
Lapsi on uusioperheessä,isä ,äitipuoli(jolla 2 lasta ennestään)ja nyt yhteinen vauva.
Miten lapselle käy,kun hänen mielestään yritetään poistaa äiti pois kokonaan?Sekä poistetaan yhteys muihin sukulaisiin.Onko teillä vastaavanlaista tapahtunut?
Lapsi on uusioperheessä,isä ,äitipuoli(jolla 2 lasta ennestään)ja nyt yhteinen vauva.
Miten lapselle käy,kun hänen mielestään yritetään poistaa äiti pois kokonaan?Sekä poistetaan yhteys muihin sukulaisiin.Onko teillä vastaavanlaista tapahtunut?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lapsen äiti kun on kuollut,niin tottakai hänestä täytyy ja kuuluu saada puhua jo lapsenkin takia.
Sekin vielä että aletaan lyödä laimin lapsen äidin vanhempia ja muita sukulaisia,silloin kyllä ollaan huonolla tiellä:tottakai se suku on lapselle vielä tärkeää ja varmasti on niin,että lapsen äidillä on vielä omat vanhemmat elossa,niin on tottakai isovanhemmat haluvat ja tottakai heidän täytyy nähdä miten lapsi varttuu ja samalla varmasti kertovat lapsen äidistä kunhan lapsi varttuu ja haluaa tietää.
Nyt vaan keskustelemaan lapsen isän kanssa ja sovitaan,milloin lapsi tulee kyläilee.
Näitä tapauksia on varmasti paljon.onhan se lapsenkin etu että hän tuntee hyvin isovanhemmat.
Olen yrittänyt olla yhteydessä,mutta
puhelin on kiinni.Olen luopunut toivosta
nähdä lapsenlastani,kun täytyy odottaa vuosi
ehkä useampikin vuosi,näin lapsen isä sanoo.
Isovanhemmillahan ei ole mitään laillisia
oikeuksia lapsenlasta kohtaan.
Ehkä joskus....Tulee aika jolloin lapsi saa
sanoa,missä hän saa ja haluaa käydä.Kaikki
tämä katkeroittaa lapsen mielen isäänsä
kohtaan.Kiitän luojaa,että lapsella on hyvä
muisti.Toivon lapselle kaikkea hyvää ja
ennenkaikkea ,että hänelle riittäisi
rakkautta tässä uusioperheessä.
nimittäin lapsen kannalta. Tunnen erään nyt jo lähes 5-kymppisen kaverin joka pikkupoikana menetti äitinsä. Isänsä meni pian uusiin naimisiin ja kukin sisaruksista suri omalla tavallaan. Tämä pienin saattoi istua nurkassa edesmenneen äitinsä paitaa rutistaen ja itkien lohduttomasti. Uusi äitipuoli piti poikaa vähän vajaana ja pakotti talon töihin eikä äidistä saanut puhua sanallakaan.
Niinhän siinä kävi että tämä mies luki itselleen huippuammatin ja toimii nyt usean sadan ihmisen esimiehenä isossa organisaatiossa. Hän on täysin tunneköyhä, itsekeskeinen, aina oikeassa, hänellä on varmat mielipiteet jokaisesta asiasta ja voi sitä raukkaa joka erehtyy olemaan eri mieltä hänen kanssaan. Lyhyesti sanoen miehestä on tullut sosiopaatti. Hänen läheisensä voivat pahoin. Ulkoisesti perhe menestyy hyvin. On iso koti ja hieno mökki ja autot ja kaikki.
Tämä on vain yksi esimerkki, uskon että on ihmisiä jotka ovat selviytyneet tasapainoiseen aikuisuuteen isosta menetyksestään huolimatta. Mutta silti äidin menetys on niin suuri asia lapselle, että sitä ei saisi missään nimessä jättää hoitamatta.
Voitko ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin ja kertoa heille huolenaiheesi? Onhan lapsi sentään sinulle rakas sukulainen.
Käsi sydämellä toivotan parhainta onnea matkaan!
kun tyttömme kuoli.Isä lupasi saatte milloin
vain tavata lasta.Viime jouluaattoon kuusi
tuntia,siihen loppui.Kukaan ei uskonut,kun sanoin tapaamisia ei kauan kestä.Sos.hoitajalle
sanoin,täytyis tehdä mustaa valkoselle,johon hän
vastasi en usko,että tarvii papereita tehdä.
Jälkeenpäin hän sanoi,ei voi aina tietää.
Sanoin hänelle olisit uskonut minua...
Rakkaus jää lapselta vähiin,isän rakkaus on
jäljellä,mutta äitipuoli ei pidä,kun lapsi muistuttaa niin paljon omaa äitiään(minun tytärtä).Illat ovat lapselle vaikeimpia,sillä
en tiedä joutaako kukaan lukemaan hänelle iltasatua,niinkuin oma äitinsä teki.Tässä ei
auta muu kuin odottaa ja odottaa.Ei auta
psykologin suositus,että lapsen olisi hyvä käydä
mummolassa.Suru kulkee mukanani koko ajan,
ei riittänyt,kun menetin tyttären,samalla
menetin myös lapsenlapseni.Kaksinkertainen suru
lapsellekkin.Ja lapsihan tässä kärsii kaikista eniten,kun hän jää ilman rakkautta.Toivon...
Tämä asia tuli mieleeni kun luin vastauksesi viestiini, ja uskothan että minulla on vähän vaikea kirjoittaa tällaista tekstiä: Olet varmasti järkyttynyt ja lapsen menetyksestä vielä vereslihalla. Onko mahdollista että nämä tunteet vaikuttaisivat niin että ne korostaisivat sitä pahaa mieltä joka edesmenneen tyttäresi lesken uudesta avioitumisesta ja uudesta perheestä aiheutuu? Kuvittelisin että ainakin sosiaaliviranomaiset ottavat tällaisen seikan huomioon eivätkä välttämättä sen vuoksi ryhdy toimenpiteisiin, eivät ainakaan kovin nopeasti. Ehkä he myös ajattelevat asiaa enemmän lesken kannalta kuin muiden läheisten kannalta.
Tyttäresi leskeltä olisi kohteliasta ottaa huomioon sinunkin näkökulmasi ja tunteesi, ehkä tämä mies vain yrittää selviytyä menetyksestä parhaansa mukaan ja ajattelee että elämän on jatkuttava. Ehkä hän siksi yrittää sulkea elämästään kaiken edesmenneeseen puolisoonsa liittyvän, mukaan lukien sinut? En tiedä, nämä ovat vaikeita kysymyksiä.
Toivon teille molemmille - niin sinulle kuin lapsenlapsellesi - valoisampia päiviä.
että ne korostaisivat lesken uuteen avioitumiseen, koska he olivat jo tyttäreni eläessä naimisissa.Sosiaalivirkailijat eivät voi
tehdä mitään muuta kuin suositella tapaamisia,johon isällä on jyrkkä kanta:ei.
Ja tässä pitäisi ottaa lapsi huomioon,ennenkaikkea muuta.
Maailma on paha,mutta tarviiko sen olla pienelle lapsellekin?Ehkä joskus...Aurinko paistaa ja...
Onko tullut mieleen että välirikkoon olet ehkä itse syyllinen?
Halu vaikuttaa lapsen asioihin voi mennä niin pitkälle että lapsen huoltaja kokee loukkausta määräämisvallassa tai jopa pelkää lapsen mielenterveyden puolesta.
Ehkä puhutaan kuolleesta jatkuvasti lapselle, ikään kuin purettaisi pahaa oloa lapsen kautta, tälläisesta lapsi hämmentyy ja voi pahoin (huomataan käytöksen muuttumisena tapaamisien jälkeen).
Tiedän että tämä kirjoitus saa monet puolustuskannalle, mutta olen kokenut tämän itse ja tiedän miten tämä kuvio voi mennä.
Jopa lapsi joka oli 2 kk vanha isänsä kuollessa reagoi kun hänelle puhutaan isästään johon lapsella ei ollut mitään siteitä eikä muistikuvia.
Lasten mieltä voidaan helposti manipuloida ja jos lapsen huoltaja huomaa että lapsi voi pahoin tapaamisen jälkeen niin hänellä on oikeus ja suorastaan velvollisuus rajoittaa tai kieltää tapaamiset.
Syyllinen ja ei-syyllinen?Halu vaikuttaa lapsen asioihin,vastaappa miten voi puuttua,kun
ei edes näe lasta!Lapsenmielenterveys kärsii,kun häneltä poistetaan äiti,kuvat mikä vähänkin muistuttaa äidistä.Sinulla se onkin oikea periaate.Enpä minä taistele mistään.Olen jo kylmentänyt itsenitunteiltani ja en odota enään mitään.Ihminen luovuttaa,kun huomaa kaiken
turhaksi.
Lapselle ei puhuttu äidistä paljon,koska odotimme milloin lapsi itse haluaa puhua.
Tietenkin lapsella tulee oma äiti mieleen,kun saa olla äidin sukulaisten kanssa.
Lopetan tämän kirjoituksen ja toivon,että lapsi otetaan huomioon tässä perheessä ja saisi rakkautta.Rakkautta.
Aina herää kysymys mitä on tapahtunut ennen välirikkoa?
Oliko sillat jo poltettu valmiiksi ennen kuolemaa?
Oletko aina toiminut pyyreettömästi? Et ole milloinkaan tuputtanut omia mielipiteitä?
Et ole koskaan johdatellut lapsen keskustelua vainajan suuntaan?
Ei kukaan hylkää lapsen sukulaisia jos he toimivat siten etteivät aiheuta harmia, ainahan he ovat hyviä lapsenvahteja ja muutenkin apuna erinlaisissa tilanteissa.
Muutenkin tuntuu että vastaava ketju on ollut tuolla aiemminkin, kun kyseltiin tarkemmin niin eipä kiinnostanut vastailla. Kolikolla on aina kaksi puolta, ei asioita tehdä ilman syytä.
hellä lasta kohtaan?Lapsi kertoi "tädin" lyöneen
,kun ei ollut mieliksi ja kun isä ei ollut kotona.Parempi olla hiljaa,ettei mene etemmäs,eikä uusioperheelle koituisi harmeja.
Lapsen parasta ajatellaan,mutta miten sitten kun tästä vaietaan?Ja mikä paikka tämä on ratkoa ongelmat?Kokemuksia tässä alunperin kysyttiinkin?
Minä kirjoitan justiinsa omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta. Anoppini suorastaan käytti henkisesti hyväksi lastani, käsitteli omaa suruaan ja pahoinvointia lapseni kautta. Levitti tietoa esim. ettei kotona ollut ruokaa ja poikani joutui olemaan nälissään. Jos lapsi sanoo ettei jääkaapissa ole mitään ruokaa niin se meinaa ettei jääkaapissa ole herkkuja.
Ja se millä lailla sait tiedon että lasta on lyöty, osasitko kenties jutkata asiaa?
Sama juttu anoppini kohdalla soitti koulun terveydenhoitajalle ja sai muka kuulla että poikani on levoton ja häiriköi luokassa, tosiasiassa asia oli niin että koko luokka oli vähän levoton hiihtoloman alla.
Valitettavasti olen kokenut ja nähnyt miten isovanhemmat voivat vääntää asioita ihan eriksi kuin ne todellisuudessa ovat ja silloin on parempi katkaista välit kokonaan, samaa mieltä oli sosialityöntekijä.
Olen myös nähnyt toisen esimerkin isovanhemmista jotka käyttäytyvät normaalisti ja ovat tervettulleita mukaan lapsen kasvattamiseen.
Just. Minunkin murrosikäinen lapseni sanoo usein että: meillä ei ole mitään ruokaa, tai että äiti ei koskaan osta mitään, tai että äidillä ei ikinä ole aikaa... Ja murkun isä soittaa sossuun ja tekee lastensuojeluilmoituksen, tai menee murkkuni kanssa yhdessä sossuun puhumaan tästä. Lisäksi tämä isä kertoilee nämä asiat totena omille vanhemmilleen, jotka sitten säälittelevät murkulleni miten huonot olot hänellä on.
Tosiasiassa ruokaa on aina, joka ainoa päivä, ei vain aina murkkun lempiruokaa. Ostamisesta taas.. en todellakaan osta ihan kaikkea mitä hän hlauaa, mutta luulen että olen ostanut aina liikaa ja siksi hän ei kestä pettymyksiä jos jää joskus jostain vaille. Ajastani taas: Tämä suloinen murkkuni saa lähes kaiken aikani milloin vain, jopa työaikani, hän soittaa minulle töihin 5-6 kertaa päivässä ja raportoi jokaisen liikkeensä ja kysyy heti jos jotain juolahtaa mieleen. Olen aina tavoitettavissa ja käytettävissä niin työ- kuin vapaa-aikanani, mutta en jaksa urheilla hänen tahtiinsa enkä pyöräillä kymmeniä kilometrejä hänen vauhdissaan.
Mutta en ole kieltänyt yhteydenpitoa keneenkään sukulaiseen, enkä voisi sitä tehdäkään. puhukoot mitä puhuvat. Murkkuni kasvaa ja hänellä on joka tapauksessa oikeus kaikkiin sukulaisiinsa ja molempiin vanhempiinsa vaikka me aikuiset emme keskenään olekaan juteleet vuosikausiin, emmekä ole missään väleissä. Ja kyllä murkkuni saisi surra isänsä kuolemaa, jos näin kävisi. Ymmärtäisin että hän surisi, vaikka itse en surisikaan.
Itselläni ei ole lapsia, enkä elä uusioperheessä. Olen kuitenkin naimisissa ja muuten monenlaista kokemusta elämisestä ja rankkojakin kokemuksia myös lapsettomuustausta. Näin lapsettomana ja sitä paljon miettineenä ihmettelen usein, että ensin tehdään lapsia onnesta ja sitten erotaan, mennään uusiin naimisiin ja kaikki ns. aikuisen ihmisen opit ja kokemukset unohtuvat. Tuntuu että uusioperheissä unohdetaan usein lapsen paras, varsinkin jos se on toisen aviopuolison lapsen paras. Pääasia on oma rakastuminen, seksi ja muut asiat, lapset ovat sivuseikka, varsinkin kun ne syntyivät ns. entisessä huonossa parisuhteessa. Lapsi ei voi valita mihin suhteeseen syntyy tai missä uusioperheessä joutuu jatkossa kasvamaan. Hänen on vaan sopeuduttava. Aikuinen ihminen voi aina valita elämänsä, lapsi ei.
Tuntuu todella sairaalta, että lapsi ei saa surra äitinsä menetystä. Ei varmaan tee hyvää lapsen kehitykselle, että häneltä kielletään surureaktio. Hän joutuu ne sitten käymään läpi traagisesti jatkossa elämässään. Eikö lapsen isän edes pitäisi pitää lapsensa puolia, vaikka hänen suhteensa vaimoonsa voisi olla mitä on. Lapsi on lapsi ja hän on viaton aikuisten ratkaisuihin. Jos lapsi ei saa surra äitiään on mielestäni rikos lapsenoikeuksia vastaan. Jos minun läheisissäni, sukulaisissa tai naapureissa olisi vastaavaa, ottaisin yhteyttä sosiaalihuoltoon. Tuollaiset vanhemmat eivät ole kykeneviä vanhemmiksi, jotka eivät anna lapsen surra vanhempaansa. Sehän siinä näin lapsettomana voin todeta, että kaikille, jotka aikovat tulla raskaaksi olisi hyvä olla psykologiset testit aivan samoin kuin adoptiota odottaville vanhemmillekkin!
Onko asiat näin vai onko asioita liioiteltu?
Tämä on se asia mikä pitää selvittää ensin.
Tiedän kokemuksesta että lapsi käsittelee asioita tietyllä nopeudella ja niitä asioita joita ei kykene käsittelemään se sulkee pois mielestä ja käsittelee myöhemmin, näin toimii myös aikuiset.
Isovnhemmat valitettavasti joskus asettuvat muistuttajan rooliin eli aina kun mahdollista niin muistutetaan asiasta, mitenkä silloin lapsen oma puolustusmekanismi voi toimia.
Eli suomennettuna, isovanhemmat eivät tajua että he voivat järkyttää lapsen henkistä tasapainoa ja heiltä ehkä sen takia evätään oikeus tavata lasta ja siitä seuraa kyseisiä kirjoitteluja, on ehkä katsottu liikaa tuhkimo satua.
Voihan olla että sellaisiakin on jotka todella kieltävät lasta suremasta mutta he ovat varmaan silloin itsekkin henkisesti häiriintyneitä.
Sinä et tosiaan osaa pitää kuin omasta kannastasi kiinni.Sanon vain, jos tietäisit yhtä paljon kuin minä, pitäisit suusi kiinni.Etkä
pulikoisi vastaan.Sinä olet sillä kannalla, että
sinä olet aina oikeassa.
Aika näyttää,sillä nyt mikä lapselta
kielletään on edessäpäin .
Samoin