Hei miten se ositus oikein menee kun on puoliksi omistettu asunto, josta asuntolainaa? Jos minä jään sinne asumaan, niin pitääkö minun yksin maksaa jäljellä olevan lainan erät ja vielä lisäksi ottaa uusi laina maksaakseni puolet asunnon arvosta vaimolle? Ja sama autolainassa?
Terveisin Köyhä
Terveisin Köyhä
Vastaukset 13
Vanhimmat
Osituksessa ensin lasketaan kummankin nettovarallisuus (oma omaisuus plus puolet yhteisestä, miinus omat velat ja puolet yhteisitä veloista) ... kummalla enemmän varallisuutta, maksaa toiselle tasinkoa niin paljon että puntit ovat tasan.
Sitten aletaan erottelemaan, eli jakamaan.
Jos tahdot ja pulisosi suostuu, voit ottaa uutta lainaa tai lunastaa puolisosi osuuden yhteisestä lainasta (jos sopii pankille)... silloin tietenkin asia hoidetaan myös niin, että omistat entisen yhteisen asunnon nyt kokonaan.
Sama logiikka pätee autoonkin.
Pakkoa ei ole, voitte myydä koko hoidon, ja jakaa mahdolliset voitot yhteisestä asunnostanne (kun velat kuitattu pois).
Ei meillä tule tasinkoa, omaisuus ja velat on tasan molemmilla. Mutta tarkoittaako tämä nyt tosiaan, että joutuisin SEKÄ ottamaan koko vanhan lainan omiin nimiini ETTÄ maksamaan (uudella lainalla)asunnon velattomasta arvosta puolet puolisolle?
Jos asunnon arvo on 100000 ja teillä on velkaa 50000 siitä, niin silloin netto-omaisuus on 50000 ja siitä sinä maksat vaimollesi 25000.
Asiassa on vielä se mutta, että pankin pitää suostua antamaan sinulle laina sekä myös siihen, että vaimosi nimi vedetään pois alkuperäisestä lainasta.
Siis, omistatte pelkästään talon ... ei autoa, ei muita velkoja, ei kesämökkiä, ei säästöjä, jne.
Ne kaikkihan ovat mukana osituksessa, sinä puhut vain asunnosta... mutta olkoon näin.
Asunnon arvo 100.000
Siitä velkaa 60.000
Jos omistatte puoliksi ja velallisina te molemmat, niin varallisutenne yhtä paljon ... ei tasinkoa.
Sinä omistat talosta 50.000 "siivun", ja osuutesi veloista on 30.000 EUR ... eikä niin? Eli nettovarallisuutesi on 20.000 EUR
Vaimosi vastaavasti omistaa talosta 50.000 EUR osuuden, ja vastuunsa veloista on 30.000 EUR ... oletko vielä kärryillä tästä esimerkistä? Eli nettovarallisuutensa on 20.000 EUR
Tahdot asunnon itsellesi, ja se sopii vaimolle... silloin:
Maksat puolisollesi velattoman osuutensa, tässä tapauksessa 50.000 - 30.000 = 20.000 EUR. Melko loogista, vai kuinka?
Jos pankille sopii, seuraavaksi puolisosi vapautetaan velkavastuusta ... jatkossa siis hän ei omista asunnosta mitään, sinä kokonaan. Se tapahtuu niin, että otat myös hänen osuutensa velasta vastattavaksesi.
Tarkastetaanpa mikä tilanteenne on jaon ja osituksen jälkeen:
Sinun nettovarallisuutesi on: 100.000 (asunto) - 60.000 (velka) - 20.000 (lunastus vaimollesi)= 20.000 EUR
Ja vaimosi enään yksin se saamansa 20.000 EUR
Eli, jaon jälkeen varallisuudet edelleen molemmilla sen 20.000 EUR josta aloitettiin.
Ei oo monimutkainen asia.
Muuten ymmärrän osituksen idean, mutta mua mietityttää, miten ositukseen päätetään asunnon arvo. Siis täytyykö osituksen laskennassa käyttää kiinteistön nykyistä markkina-arvoa vai voidaanko laskenta tehdä esim. meidän maksamasta ostohinnasta? Puuttuuko esim. verottaja asioihin, jos arvioimme omaisuuttamme alakanttiin tms.?
Siis tässä vaiheessa meillä on halua ja kykyä sopia asioista, ja haluaisimme tehdä jonkinlaisen kirjallisen sopimuksen omaisuuden jaosta.
Lähtökohtana on, että asunnon arvo määritetään markkinahintaan osituksessa ... jolloin saadaan oikeat omaisuudet ja mahdolliset lunastushinnat jos toinen tahtoo ostaa puolionsa "ulos".
Mutta... joskus pieni verosuunnittelu on paikallaan. Eli, jottei pesän ulkopuolisia varoja jouduta käyttämään (ja varainsiirtoveroa ei lankea maksuun)... niin arvotatte talon halvemmaksi ositukseen... ja sitten maksat toiselle "pimeästi" oikean lunastushinnan.
Tällainen on käsittääkseni laillista tiettyyn rajaan saakka(vaikka halvalla myyminen ei olekaan rikos) ... jos noin aiotte menetellä, teettäkää sopimus ehdottomasti juristilla.
teidän yhteisiä niin että vaimosi on niistä puolet?!
Jos on niin hän joutuu maksaa tietenkin pankille oman osuuden pois!!!!!!
jos on velkatalo, ei tarvi maksaa kuin se mitä olette lyhentäneet, ja korot vielä vähennetään. eli jos on sadantonnin talo, ja lyhennetty vaikka 50000, vähennetään korot, vaikka 20000. jää 30000. maksat siitä puolet, eli 15000 puolisolle osituksessa. näin olet hänet maksanut pihalle. ja sinulle jää talo ja loput velasta.
autolainasta en tiedä. ehkä kannattaa auto myydä ja panna rahat puoleksi.
sitten ostat millaisen auton haluat.
Sinulla on aivan oma tulkintasi ... toki puolisot voivat noin SOPIA, mutta ei se oikein ole ... enkä keksi iksi toinen siihen koskaan suostuisi.
Miksi korot pitäisi vähentää... eihän niitä vähennetä jos myyt talon ulkopuolisellekaan.
Lunastaminen rahallisesti on sitä, että ostat puolisosi osan talosta, jos niin tahdotte.
Talosta velkaa esim. 200.000 EUR ja sen myyntiarvo olisi 260.000 EUR ... omistetaan puoliski, ja veloista vastataan puoliksi.
Se myydään vaikka Pentti Perälle ... silloin molemmat saisivat velkojen maksun jälkeen 30.000 EUR... eikö niin?
MINKÄ logiikan mukaan jos toinen puoliso talon lunastaa toisen pitäsi saada yhtään vähempää kuin tuon ?? Ja voin vakuuttaa, ettei oikeuskaan asiaa näkisi kuten nyt keksit ehdottaa.
Mietipä hieman asioita ennen kuin avaat sanaisen arkkusi fiksuine neuvoinesi.
ystävälläni meni asia näin.
... ei tuollaisen sopiminen ole kiellettyä, yhtä lailla toinen puoliso voi olla vaatimatta edes osuuttaan korkojen jälkeen ... täysin laillista.
Miksi ystäväsi ja puoloisonsa tuohon päätyivät, en tiedä. Ja onneksi Suomessa on sopimisen vapaus, eikä omaisuutensa luovuttamista toiselle osituksessa ole estetty.
Silti, normaalisti lunastus ei todellakaan mene noin.
Jos olen oikein lueskellut netistä niin ositus ei ole pakollinen?.Miten sitten toimitaan jos on yhdessä sovittu mitä kummallekkin jää?.
Jos vain suullisesti sovitte... ja toinen keksii parin vuoden päästä vaatia ositusta ... sinä poljet jalkaa ja sanot "sehän sovittiin jo" ... mutta kun ei kirjallista sopimusta, niin eikun uudelleen osittamaan omaisuutta jonka ehkä jo olet suullisella sopimuksella lunastanut.
Sen vuoksi kirjallinen sopimus syytä tehdä, vaikkei esim. pankki tai omaisuuden rekisteröiminen (lainhuudot, jne.) sitä vaatisikaan.