Hei,
Olen nyt sivusta seurannut noin vuoden kestänyttä ystäväni ja tämän poikaystävän (sanoaan vaikka Pekan) suhdetta. He ovat jollain käsittämättömällä tavalla liimaantuneet toisiinsa ja ovat kuin paita ja peppu joka asiassa. Ystäväni on mustasukkainen Pekasta, eikä anna tämän mennä baariin tai muuallekaan viettämään iltaa kavereidensa kanssa, ellei itse pääse mukaan vahtimaan. Päiväsaikaankin hän aina änkäytyy (en tiedä mitä mieltä miehen kaverit asiasta ovat mutta epäilen, että he haluavat välillä hengailla ilman "vaimoa") Pekan mukaan kun tämä menee kavereidensa luo. Kuulemma heillä on tuo sopimus, että toinen toistaan kyyläävät ja baariin ei yksin mennä.
Ihmetyttää tuollainen luottamuspula kun ovat sentään täysi-ikäisiä molemmat. Mistä muustakaan tässä vahtimisessa voi olla kyse kuin siitä, että toiseen ei luoteta? Ystäväni on tässä suhteessa se pomo, joka latele määräyksiä Pekalle ja keksii näitä sääntöjä (vaatii myös että Pekka tulee vahtimaan häntä kun mennään tyttöporukalla juhlimaan). Pekka sen kuin joustaa ja mukautuu, tosin on hänkin mustasukkaista sorttia, joskaan ei yhtä pahasti.
Luulin aluksi, että tämä on vain sitä kuuluisaa alkuhuumaa, mutta kun tätä on kestänyt jo vuoden! Ystäväni asuu vielä vanhempiensa luona (kuten Pekkakin), joten Pekka on käytännössä muuttanut appiukkoehdokkaan helmoihin, jottei vaan päivästä kuluisi minuuttiakaan ilman toista. Kihloihin menivät maaliskuussa, mutta ne taisivat olla sellaset teinikihlat, koska kun kysyin häistä vastaus oli naurahdus ja toteamus "ei olla tollasta vielä ajateltukaan". Ilmeisesti se rinkula sitten maagisesti vähentää vastakkaisen sukupuolen iskuyrityksiä tai on merkki omistuksesta.
Minun ja ystäväni ystävyyttä kaihertaa tuo, että he ovat 24h/vrk yhdessä. Voimme tavata vain kun hänelle sopii (baari-illat täytyy merkata allakkaan kuukautta ennen, jotta Pekkakin pääsee), eli käytännössä silloin, kun Pekka menee korjaamaan autoaan tai jotain. Tavatessamme ystäväni puhuu jatkuvalla syötöllä Pekasta ja siitä kuinka he tekivät sitä ja tätä ja tuota (ihan tyhjänpäiväisiä juttuja kaiken lisäksi, jotain miten he ajoivat autolla tai mitä he tekivät Pekan kavereiden kanssa jne.). Ennen niin mielenkiintoisesta ja menevästä ystävästä on tullut laiska "yhden levyn soittaja".
Pekka ei ole mikään ihana prinssi, ainakana minun näkökulmasatni. Hän jätti ammattikoulun kesken ja on sellainen autolla sätkä huulessä ajava kaljoitteleva poika. Onpa saanut opetettua ystävällenikin iltakaljoittelun ja tupakan polton.
Kirjoitettuani tämän viestin, tajusin etten oikein tiedä, miten kukaan palstalaisista voisi tähän tilanteeseen vaikuttaa/auttaa. Ehkä kaipaan kohtalotovereita? Voiko noin tiivis suhde lopulta kestää, jos hihnaa ei löysätä jossain vaiheessa? Haluaisin saada ystäväni takaisin, mutta en ala hänen suhdettaan mitenkään sabotoimaan.
Olen nyt sivusta seurannut noin vuoden kestänyttä ystäväni ja tämän poikaystävän (sanoaan vaikka Pekan) suhdetta. He ovat jollain käsittämättömällä tavalla liimaantuneet toisiinsa ja ovat kuin paita ja peppu joka asiassa. Ystäväni on mustasukkainen Pekasta, eikä anna tämän mennä baariin tai muuallekaan viettämään iltaa kavereidensa kanssa, ellei itse pääse mukaan vahtimaan. Päiväsaikaankin hän aina änkäytyy (en tiedä mitä mieltä miehen kaverit asiasta ovat mutta epäilen, että he haluavat välillä hengailla ilman "vaimoa") Pekan mukaan kun tämä menee kavereidensa luo. Kuulemma heillä on tuo sopimus, että toinen toistaan kyyläävät ja baariin ei yksin mennä.
Ihmetyttää tuollainen luottamuspula kun ovat sentään täysi-ikäisiä molemmat. Mistä muustakaan tässä vahtimisessa voi olla kyse kuin siitä, että toiseen ei luoteta? Ystäväni on tässä suhteessa se pomo, joka latele määräyksiä Pekalle ja keksii näitä sääntöjä (vaatii myös että Pekka tulee vahtimaan häntä kun mennään tyttöporukalla juhlimaan). Pekka sen kuin joustaa ja mukautuu, tosin on hänkin mustasukkaista sorttia, joskaan ei yhtä pahasti.
Luulin aluksi, että tämä on vain sitä kuuluisaa alkuhuumaa, mutta kun tätä on kestänyt jo vuoden! Ystäväni asuu vielä vanhempiensa luona (kuten Pekkakin), joten Pekka on käytännössä muuttanut appiukkoehdokkaan helmoihin, jottei vaan päivästä kuluisi minuuttiakaan ilman toista. Kihloihin menivät maaliskuussa, mutta ne taisivat olla sellaset teinikihlat, koska kun kysyin häistä vastaus oli naurahdus ja toteamus "ei olla tollasta vielä ajateltukaan". Ilmeisesti se rinkula sitten maagisesti vähentää vastakkaisen sukupuolen iskuyrityksiä tai on merkki omistuksesta.
Minun ja ystäväni ystävyyttä kaihertaa tuo, että he ovat 24h/vrk yhdessä. Voimme tavata vain kun hänelle sopii (baari-illat täytyy merkata allakkaan kuukautta ennen, jotta Pekkakin pääsee), eli käytännössä silloin, kun Pekka menee korjaamaan autoaan tai jotain. Tavatessamme ystäväni puhuu jatkuvalla syötöllä Pekasta ja siitä kuinka he tekivät sitä ja tätä ja tuota (ihan tyhjänpäiväisiä juttuja kaiken lisäksi, jotain miten he ajoivat autolla tai mitä he tekivät Pekan kavereiden kanssa jne.). Ennen niin mielenkiintoisesta ja menevästä ystävästä on tullut laiska "yhden levyn soittaja".
Pekka ei ole mikään ihana prinssi, ainakana minun näkökulmasatni. Hän jätti ammattikoulun kesken ja on sellainen autolla sätkä huulessä ajava kaljoitteleva poika. Onpa saanut opetettua ystävällenikin iltakaljoittelun ja tupakan polton.
Kirjoitettuani tämän viestin, tajusin etten oikein tiedä, miten kukaan palstalaisista voisi tähän tilanteeseen vaikuttaa/auttaa. Ehkä kaipaan kohtalotovereita? Voiko noin tiivis suhde lopulta kestää, jos hihnaa ei löysätä jossain vaiheessa? Haluaisin saada ystäväni takaisin, mutta en ala hänen suhdettaan mitenkään sabotoimaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun noin kirjoittelet
Itse olen seurustelen tällä hetkellä maailman ihanimman miehen kanssa.
Vietämme aikaa yhdessä todella paljon, vaikka emme yhdessä asukkaan. Yhdessä olomme on vapaaehtoista, emmekä pyri rajoittamaan toistemme menoja. Emme ole mustasukkaisia toisistamme ja luotamme toisiimme.
Käymme tapaamassa ystäviä yleensä yhdessa, emmekä koe tätä mitenkään kummallisena.
Olemme joskus miettineet, että tulisiko meidän viettää aikaa enemmän puuhaillen omiamme, mutta tulleet siihen lopputulokseen, että miksi ihmeessä kun kumpikin haluaa olla lähellä toistaan, eikä kumpaakaan ahdista jatkuva yhdessä olo.
Minun ystäväni ovat hänen ystäviään ja toisinpäin. Olen kysynyt häneltä, että eikö hän joskus halua mennä ulos tai kyläilemään ihan poikaporukalla, mutta hänen vastauksensa oli hölmistynyt ilme ja kysymys miksi ihmeessä en voisi ottaa sinua mukaani.
Meitä on moneen junaan, yritä ymmärtää ystävääsi.
minä olin tuo pekka täysin kaljoitteleva sätkä huulessa ajava mutta koulun sentään kävin loppuun :D ja samalla lailla olin yhdessä silloisen muijani kanssa mutta suhde päättyi 2v jälkeen onneksi kyllä tuokin loppuu kyllä se toisen naaman näkeminen alkaa vituttaa ennemmin tai myöhemmin. 3max jos sen jälkeen ei vielä tapahdu muka mitään ni sit on jo asiat huonosti ei noin voi elää sitä tarvitsee omaakin aikaa muutenkin kuin vesassa käynnillä tai mistä sitä tietää vaikka kävisivät vessassakin yhdessä. t:mies 22v