Anopissani on mielestäni paljon vikaa -hän on itsekäs, nolo, omituinen, huono äiti jne. Syytkin mielipiteeseeni löytyy, mutta en jaksa alkaa kirjoittamaan niitä, koska rivit eivät riittäisi. Haluaisin vain kysyä, että onko seuraava asia normaalia: Anopillani on aina ollut tosi huonot pöytätavat. Aamiaisella hän ottaa aina omalla veitsellään kaikkea ja siinä välissä laittaa aina veitsen suuhun, että hänen bakteerinsa olisivat joka ruuassa. Noh, tämä ei ollut ongelmani, vaan se, että anoppini ja mieheni jakavat aina kaiken ruuan. Esim. jos ollaan kaupungilla, he haukkaavat aina toistensa sämpylöistä. Ravintolassa he syövät aina samalta lautaselta -eivät esim. niin, että "anna pala mun lautaselle, niin mä annan palan mun ruuasta sun lautaselle." Vaan lautanen on siis keskellä ja mieheni ja anoppini haarukoivat yhtäaikaa ruokaa kuin kaunotar ja kulkuri spaghettia syödessä. Ja minä istun vieressä ja syön omaa ruokaani. Jotenkin se olisi mielestäni o.k, jos minä tekisin niin mieheni kanssa, koska me myös pussailemme ja vaihdamme nesteitä muutenkin. Mutta että äidin kanssa...?
Toivon tähän vastausta sen takia, koska en todellakaan siedä enää yhtäkään asiaa anopissani ja haluaisin varmistaa, että olenko ottanut anoppini liian suuren suurennuslasin alle ja sietokykyni on liian pieni vai onko jokin muukin sitä mieltä, että se ruoka-asia on outoa. Vai pitäisikö mun mennä terapiaan, että hermostun noinkin pienistä asioista? En tosiaankaan haluaisi olla mikään anopin vihaaja. Mutta kun joku asia on mennyt yli, ei siedä siinä ihmisessä enää mitään....ja siitä tulee tosi huono omatunto.
Toivon tähän vastausta sen takia, koska en todellakaan siedä enää yhtäkään asiaa anopissani ja haluaisin varmistaa, että olenko ottanut anoppini liian suuren suurennuslasin alle ja sietokykyni on liian pieni vai onko jokin muukin sitä mieltä, että se ruoka-asia on outoa. Vai pitäisikö mun mennä terapiaan, että hermostun noinkin pienistä asioista? En tosiaankaan haluaisi olla mikään anopin vihaaja. Mutta kun joku asia on mennyt yli, ei siedä siinä ihmisessä enää mitään....ja siitä tulee tosi huono omatunto.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tavat tietysti kovin miellyttäviä ole, mutta, miksi kaadat kaiken anoppisi niskaan, miehesi tekee sitä samaa?
Jotenkin tällä palstalla tuntuu siltä, että miehessä olevat viat kohdistetaan anoppiin. Anoppia kun on helpompi vihata, kuin myöntää, että on valinnut väärän puolison.
Toisaalta, miksi et puhu asiasta miehesi kanssa? Saisit tietää hänen kantansa asiaan. Itse en kyllä asiaan puuttuisi, jokaisella on omat "hassut" tapansa.
Aika karkeaa arvostella toista huonoksi äidiksi. Onko sinulla varaa siihen. Onko kokemusta äitinä olosta ja kuinka hyvin olet itse onnistunut?
Joo, taisin sanoakin, että minulla on suuri ongelma myös pääni sisällä, koska näen nykyään kaiken suurena ongelmana, koska en voi ikävä kyllä sietää anoppiani. Huono äiti on todellakin pahin asia, mitä kenestäkään voi arvostella, mutta minulla on siihen syyni. En kuitenkaan tarkoita sitä niin pahalla kuin se näin kirjoitettuna saattaa kuulostaa. Miehelleni olen kyllä valitellut, että onpa sinulla huonot pöytätavat, mutta kun näin koko muun perheen ruokailutottumukset, tajusin, että niin hänet on kasvatettu/ei kasvatettu. Siksi tällä palstalla syytetään niitä anoppeja kun he ovat lapsensa kasvattaneet ja muutenkin siitä on vaikea miehille puhua. Ei kukaan halua kuulla pahaa sanottavan omasta äidistään. En minäkään halua. Siksi tällainen vali vali palsta on hyvä, koska täällä voi purkautua ilman, että loukkaa toista.
sitten pätkääkään. Hyviin tapoihin kuuluu opetella pöytätavat, ja yhteinen ateriakippo taikka kaikenkattava ase (veitsi suuhun ja pöydän joka kipoon) tuntuu aika kiusalliselta. Kuuluu lähinna alkuasukasheimoihin.
Taitaa olla äireen pikku tahnapalli tämä miehesi!!
Vai tuollaiset ruokatavat saavat karvasi pystyyn. Oletko koskaan ollut 300km Suomesta. Väittäisin, että koko EU:n alueella syödään noin. Se on aivan ihana perhejuttu, maistellaan toisen valitsemia, jopa omalla haarukalla ja ei tarvita sairaalakäyntejä. Sinulla on Suomen bakteeri/hygeniakammo ja luultavasti lapsesi ovat kloriitin takia erittäin allergisia. Avarra maailmaasi ja voit paremmin.
Sinun sietokyvyssäsi ei ole mitään vikaa. Minulla menisi kyllä ruokahalut ja lähtisin ravintolasta kävelemään, jos mieheni ja anoppini alkaisivat kutea tuolla tavalla ravintolassa. Hyi olkoon. Pelkkä ajatuskin on vastenmielinen.
Yritin kuvitella tilannetta, mutta ei kyllä mitenkään. Meillä on kolme pientä lasta ja he tekevät tuota maistiaisten vaihtelua ravintolassa. Se heille sallittakoon, mutta luulenpa, että miehesikin on jo vähän vanhempi kuin 4-8-vuotiaat lapseni.
Älä mene mukaan tuollaiseen ollenkaan vaan usko vain se, minkä näetkin. Huono käytös on huonoa, eikä siihen kannata tottua.
pienempi ongelmasi on ongelma - työntää veitsi suuhun on jo sinänsä rikkomus aivan alkeellisimpia pöytätapoja vastaan, mutta sitten vielä käyttää sitä yleisissä astioissa, yök!
Ruoan jakaminen ravintolassa sen sijaan ei ole mitenkään omituista - tai no ehkä Suomessa.... Tosin kuvittelisin homman sujuvan helpommin, jos pyytäisivät tarjoilijalta ylimääräisen lautasen :)
Neuvo: älä tee lomareissua Kiinaan - et kestäisi :D
Kyllä juttu on niin, ettei Suomessa olla kuin: Suomessa.
Aikana jolloin ei omistettu kuin yhdet ruokailuvälineet, yleisemmin lusikka, se oli aina mukana. Vieraisilla otettiin oma lusikka taskunpohjalta, syötiin yhdestä kupista koko pöytäseurueen kanssa, niin vieraat kuin talon väki.
Mistäs sitä poika raasu muuta tajuaisin, kun mihin on kasvanut.
Taisi olla päiväkodissa - koulussa yksinäistä, kun sai syödä vain pienestä kiposta.
Mummo ryysti kahvin tassilta ja äiti söi aina kastikattilasta viimeisenä ruoan, ei tarvinnut tiskata lautasta, kattila tuli hyvin nuukittua.
Katso vain tarkkaan, on todistettu, ensimmäisen kahdenkymmenen vuoden aikana, opittu pysyy aina.