Mikäli treffit menee hyvin ja molemmilla osapuolilla on kiinnostusta tavata uudelleen, homma ei todellakaan ole tästä eteenpäin 'helppoa'. Yleensä molemmilla pyörii päässä ajatus, että täytyy esittää/olla mahdollisimman kiinnostava tapaus, että alkuhuuma (= ihastuminen) ei laskeudu liian alas. Mutta tässähän tämä meneekin pahasti pieleen, kun molemmat kuitenkin haluaisi, että kumppani olisi mahdollisimman normaali eikä esittäisi mitään. Alussa ihmisillä on myös tapana valehdella ns. turhista asioista. Esim. kun kerrotaan, mitä oli tehnyt tänään aikaisemmin, niin sitä täytyy saada jotenkin paremmaksi ja lisätään jotain ihan turhia juttuja; "Olin ravintolassa kavereiden kanssa syömässä" valehtelua.
Tämän viestin on kirjoittanut parisuhdepsykologiaa opiskeleva.
Tämän viestin on kirjoittanut parisuhdepsykologiaa opiskeleva.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun on ja vielä valehdella? Mitä sillä muka saavuttaa, ei ainakaan löydä sitä aitoa ihmistä ja valheethan tulevat aina julki, ennemmin tai myöhemmin...
ärsyttävä kirjoitus. tekisi mieli tavata kirjoittaja kasvotusten. olisi kiva kulla päin naamaa samat kommentit ja esittää omani. tässä en ala kysymään mitään tuolta provolta.
ns. paljastunut?
Totta kai alussa pitää skarpata ja tsempata! Sehän tulee luonnostaan että tahtoo olla parhaimmillaan uuden ihastuksen edessä ja vähän siloitella kupruja että toinen saisi mahdollisimman hyvän kuvan. Eikä se tarkoita valehtelua kuitenkaan, pieniä valkoisia valheita ehkä joiden tarkoitus ei ole huijata vaan antaa hyvä kuva.
Mahdollisimman normaali, tottakai, mutta mahdollisimman paras oma normaali itsensä.
Kyllä itse tahdon että mies skarppaa ja esittää parhaat puolensa seurustelun alussa! Kyllä siitä nopeasti arkipäiväistytään kumminkin.
pitäähän sitä parhaimmat puolet tuoda esille, mutta missään asiassa on ihan turha alkaa liioittelemaan/kohentamaan omaa asemaa. Jossain vaiheessa et kuitenkaan jaksa pitää sellaista roolia päällä, niin kiva sitten esitellä se oma itsensä ;(
Paitsi jos on älykäs ja kokenut niin tietää että tavallisena olo riittää, ja sellainen seurustelukumppani ei viehättäisikään joka ei siedä tavallisena ihmisenä oloa. Lisäksi älykäs ja kokenut tietää että ihmistä ei opi tuntemaan muutaman päivän, viikon tai kuukauden aikanakaan. Varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana saattaa "luonteeseen" vaikuttaa paljon sen hetkinen elinympäristö tmv. ohimenevä seikka. Älykäs myös arvostaa jokaista ihmistä ja on kiinnostunut ihmisistä ja olemisesta yleensä, eikä tee liian nopeita tai lopullisia ratkaisuja. Älykäs on kiinnostunut muustakin kuin itsestään ja omasta olemisestaan. Älykäs arvostaa sekä itseään että toista sellaisena kuin on. Toki suoranaisesti vastenmielisen tai itselleen tuhoa aiheuttavan suhteen (minkälaatuisen tahansa) on turha jatkaa.
Niin, se on ikävää jos yrittää olla juuri sitä mitä se toinen haluaa. Kyllähän se oikea luonne kuitenkin tulee jossakin vaiheessa esiin:/