minulla ja siskollani on kuuden vuoden ikäero, ja oikeastaan emme ole olleet tekemisissä moneen vuoteen johtuen siitä, että siskoni puuttui asioihini jotka eivät hänelle kuuluneet.eli,lapsentekoon. minä ja mieheni emme ole halunneet lasta, kun taasen sisko haluaisi, mutta ei saa. onko siskon oikeutettu puuttumaan minun asioihin, jossa on kyse lapsenteosta? tämä oli vain yksi esimerkki hänen puuttumisesta minun elämääni.välillä hän soittelee jos on jotain tärkeää asiaa, ja puhelun päätteeksi siskon jutut ovat ns."vit""a".(olen muuten vanhempi sisko, jäi se sanomatta.)ja siskoni on aina ollut vanhempieni lemmikki, ja nytkin kun äitini joutui sairaalaan, niin minä siitä viimeiseksi tiesin, ei minulle oikein mitään kerrota.joulu tulee ja pitäisi mennä vanhempien luo aattona, ja sisko miehen kanssa myös. nyt on jotenkin sellainen olo, että haluaisin viettää aaton kotona, enkä pilata sillä, että joudun kuuntelemaan jotain nälvimistä jouluaattonakin.äiti voi loukkaantua jos en mene aattona sinne, ja nyt suunnittelenkin, että mitä keksin, ettei tarvitsisi mennä. olen tietääkseni aikuinen ihminen, ja viettää kerrankin jouluaaton kotona, ja vaikka sitten joku muu päivä vanhempien luona, ilman omaa "rakasta" siskoani.huh...mitä tekisin??
kanssa tekemisissä
ei siskon
51083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei luonnevikaisia ihmisiä kannata hyssytellä, pistä välit poikki niin stressi helpottuu. Ehkä 10 tai 20 vuoden päästä siskosi on jo kasvanut ihmiseksi.
vaivalla ihmiset pääsisivät, kun eivät osallistuisi suvun "pakollisiin" juttuihin, kuin murehtia aina ennen juhlaa, että taas joutuu menemään sinne ja sinne ja juhlan jälkeen huolehtia, kun juhlat meni taas niin ja niin. ymmärrän toki "viattoman" läheisen eli ap:n tapauksessa äidin mahd. loukkaantumisesta huolehtimisen.
oma sukuni on vapaamielinen ja toki myös melko etäinen, mitään pakkoja en ole koskaan tuntenut mistään asiasta. saattaa tietysti olla, että salassa pitävät mua epäkohteliaana, kun en joka juhlassa ehdi juosta..? samapa kai se, kun ei ole kukaan mitään suoraan sanonut.
olen kokenut saman.katkaisin narsistisen lankomieheni takia välit.nyt ei ole tarvinnut osallistua suvun juhliin.nyt mennyt jo 8 vuotta.enkä kadu yhtään.suku on pahin.
aivan kamala vatsatauti kuumeilua ja muuta just Joulun aikaan, soita ja olet surkeena ettet nyt pääse tulemaan. Vietätte Joulunne kotona tai missä tykkäättekin. Pakkoko sinne on mennä pahoittamaan mieltään, menette sitten joku päivä Joulun jälkeen kun systeri ei ole paikalla, ns, yllärivierailu ettei ehdi paikalle, soitat tunti pari ennen kun menet et; nyt tullaan.
Hieman on samanlaista tuntemusta mullakin isosiskon taholta. Hän tietää aina minun asiani paremmin ja keksii "parhaat" ratkaisut ongelmiini (joita en edes ole tiedostanut olevan). En osaa edes matkakohdetta valita etteikö hän ihmettele miksi olen juuri sinne menossa kun olisi parempiakin vaihtoehtoja. Sitten kun hänen ukkonsa alkoi vielä järjestelemään minulle vapaa-ajan puuhaa eli ilmoitti äidilleni että pyytää minulta apua jos tarvitsee oli se minulle viimeinen pisara, he eivät osallistu äitini auttamiseen millään lailla ja minä olen se joka vie ja tuo lääkärireissut ym. En ole ollut siskoni kanssa tekemisissä sen jälkeen. Minulla kun on kuulemma aikaa kun meillä ei ole lapsia. Ja minulla on kuulemma helppo elämä, mistähän hän sen tietää, asuu nääs 300 km:n päässä. Toisen elämää on niin helppo elää. Meillä on siskon kanssa 10 v. ikäeroa ja minulta meni 30 v. tajuta että elän omaa elämääni enkä hänen, olen tuntenut tuon ajan huonouden tunnetta kun en ole osannut elää oikein enkä ole vieläkään oppinut arvostamaan omia mielipiteitäni vaan ajttelen yhä mitähän muut mahtavat ajatella. Onneksi rakas mieheni avasi silmäni ja on auttanut ymmärtämään kuinka hieno ihminen ja arvokas olen kaikkine virheineni.