Kannattaako

Mielestäni ei pitäisi kertoa... jos kumppanilla ei ole pienintäkään aavistusta niin se voi loukata syvästi.
Kertominen kyllä auttaisi huonoon omaantuntoon, mutta se on julmaa toista osapuolta kohtaan... Pitää kestää seuraukset ja kärvistellä...
Itse olen pettänyt miestäni muutaman kerran, eikä ole tullut mieleenkään kertoa... tosin omatuntokaan ei pahemmin vaivaa.

joo, kyllä tunnustin. osittain ehkä huonon omantunnon takia, ja siksi että toinen osapuoli kuulee siitä kumminkin joskus...ja onko se sitten parempi, sotkea itsensä syvemmälle valheiden verkkoon?
sitä puitiin todella paljon..ja puidaan joskus vieläkin.
onneksi kumppani antoi anteeksi..ja loppujen lopuksi suhteemme eteni syvimmille vesille.
ja kyllä- kadun helvetin paljon sitä tekoa. ja sen on myös kumppani nähnyt.
se, että hän yllätti minut itkemästä, antoi varmuuden hänelle, että mulla on kuitenkin sydän paikallaan ja hänen ei tarvitse sitä miettiä, että kadunko oikeasti vai en....niin..ja jotkut suhteet voi olla kyllä sellaisia ettei kannata tunnustaa....

Minusta parempi olla tunnustamatta, jos pettäminen on tapahtunut vaan kerran ja sitä todella syvästi katuu ja on itse TÄYSIN varma ettei toiste moinen tapahdu. Mutta jos pettäminen on tapa tai sinulla on yleensä minkäänlainen suhde toiseen niin silloin on parempi kertoa. Se on liian julmaa antaa toisen luulla, että on se ainoa.
Minusta pettäminen on julmaa, mutta jos yhdestä kerrasta opiksi ottaa ja tekoaan katuu, niin on se myös anteeksiannettavaa.
Minulla kyllä pettämisen jälkeen omatuntoni jylläisi niin paljon, että varmasti kaivoon hyppäisin, jos en sitä ulos saisi kakistettua. Senpä takia en voisi kuvitellakaan pettäväni. Rakastan miestäni enkä halua muita.

Kannattaa, ehdottomasti. On todella inhottavaa sellainen salailu ja vaikuttaa ainakin alitajuisesti suhteeseen negatiivisesti.