Mieheni petti minua vuosien ajan naisen kanssa, joka oli avioliitossa. Naisella oli silloin kouluikäisiä lapsia. Nainen opiskeli vieraalla paikkakunnalla ja mieheni oli silloin matkatyössä. Suhde jatkui naisen oltua työssä valmistumisensa jälkeen toisella paikkakunnalla kuin perheensä.
Minulle tuo aika oli perhehelvetti. Meillä oli myös kouluikäinen lapsi. Miehen käytös oli ajottain inhottavaa, ajottain rakastavaa. Lapsemme tarvitsi silloin erityihuomiota tai perheen ylimääräistä energiaa ja huomiota harrastuksensa vuoksi, jossa menestyi kansallisesti.
Suhde loppui, minä tiesin siitä, mutta aviomies ei toisaalta tiennyt. En ilmiantanut vaimoa silloin, koska perheessä oli vielä yksi alaikäinen lapsi.
Nyt aikaa on kulunut. Tuo toinen perhe on muuttanut toiselle puolen Suomea. Lapset molemmista perheistä ovat aikuisia ja osalla on myös omat perheet.
Nyt mieheni on halvaantunut. Aion kertoa nyt 10 vuoden jälkeen hänen miehelleen, mitä tapahtui. Kukaan ei minua estä eikä voi syyttää mistään. Kerron vain totuuden. Piste. Teen sen perjantaina, ennen viikonloppua.
Minulle tuo aika oli perhehelvetti. Meillä oli myös kouluikäinen lapsi. Miehen käytös oli ajottain inhottavaa, ajottain rakastavaa. Lapsemme tarvitsi silloin erityihuomiota tai perheen ylimääräistä energiaa ja huomiota harrastuksensa vuoksi, jossa menestyi kansallisesti.
Suhde loppui, minä tiesin siitä, mutta aviomies ei toisaalta tiennyt. En ilmiantanut vaimoa silloin, koska perheessä oli vielä yksi alaikäinen lapsi.
Nyt aikaa on kulunut. Tuo toinen perhe on muuttanut toiselle puolen Suomea. Lapset molemmista perheistä ovat aikuisia ja osalla on myös omat perheet.
Nyt mieheni on halvaantunut. Aion kertoa nyt 10 vuoden jälkeen hänen miehelleen, mitä tapahtui. Kukaan ei minua estä eikä voi syyttää mistään. Kerron vain totuuden. Piste. Teen sen perjantaina, ennen viikonloppua.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Joo, avioliitto on pitkä. Siihen kuuluu monenlaista. Uskottomuus on, omastakin kokemuksesta, pahinta mitä puolisolle voi tehdä. Mutta elämä jatkuu ja näin kun aika kuluu, voi uusia koston välineitä vuosien varrella kehittyä.
Jos itse jatkan tätä omaa avioliittoani, luulen kyllä, että jollain tavalla kostan tämän asian miehelleni. En siten, että menen itse petiin vieraan kanssa.
Mutta, niinkuin sanoin, avioliitto on pitkä ja moninainen... siihen mahtuu tapahtumia.
Pettäjät, ne joilla on lapsiakin, ovat niin vastuuttomia ja itsekkäitä ihmisiä, että ansaitsevat rangaistuksen. Valitettavasti Suomen laki ei näitä paskoja pidä enään rikollisina. Niitähän ne juuri ovat!
Pahimmassa tapauksessa, sillä omien himojen ja halujen viemänä, pettäjät pilaavat lapsienkin elämän.
Miettikää sitä!
Sinä tietysti teet omat päätöksesi ja toimit sen mukaan. Kunhan olet tarkoin punninnut mahdolliset plus- ja miinuspuolet mitä paljastuksestasi saatta eri osapuolille seurata...
Minulle ei siitä pahempaa voi seurata mitä -90-luvulla oli. Mieheni ei siitä kärsi enää. Hän on halvaantunut ja puhe kykyä ei enää ole. Hoidan hänet, en kosta hänelle.
Mutta se nainen, joka luikoili silloin kertomatta miehelleen, kohtaa menneisyytensä ensi viikonloppuna. Meillä on yhteisiä tuttavia ja mies on todellakn tietämätön vuosien tapahtumista. Puolisoni maksoi silloin tälle opiskelijalle hotellit ja illalliset. Käyttätyi todella alentavasti ja inhottavasti minua kohtaan.
Lisäksi nainen alensi minua puheillaan. Milloin mistäkin mm. ammatistani, iästäni-olen häntä 7 vuotta vanhempi. Olin silloin 44v, sanoi perheemme riidat johtuvat vaihdevuosistani tai olen ihan kohtuullisen näköinen ikäisekseni.
Lapsiani en haavoita. He tiesivät tämän suhteen. Toisen perheen lapset ovat myös aikuisia. Mies on minkään loukkauksen tavoittamattomissa, hoidan häntä parhaan kykyni mukaan. Mutta ensi perjantaina sen teen.Annan ilmi hänet miehelleen.
Sitä on kestänyt melkein 30 vuotta. Nyt lapset on lentäneet pesästä ja mies sairastelee. Nyt olis sopiva aika lähteä, mutta sääli iskee päälle. Mies olis saanut vapaasti lähteä rakkauksien joukkoon, ei vain ole mennyt vai eikö sitten ole huolittu. Riitaa on ollut aina ja syyhän on vaimon kun on niin "mustasukkainen". Suurin loukkaus tuo on toista kohtaan.Itse ei tunne tehneensä mitään väärin eikä tuosta tarvitse välittää. Että näin meillä!
jossain vaiheessa....
Kireä pipon naru löystyis. Ei kostoksi, vaan jos joskus joku saa luottamukseni eheäksi.
että saisin vielä joskus luottamuksen takaisin
Joku toinenkin ajattelee ja tuntee samoin.
kun kerran olet noin vihainen, ja miten niin et satuta lapsiasi... hmm...
Perheessä kyllä omat lapset sen vaistoavat ja tietävät vaikka eivät ääneen sanoisikaan.Kärsineet varmasti jo ovat.
jos siltä tuntuu. Mielestäni kostaminen on kuitenkin perseestä.
helpottaa olaoasi? Mitä ajattelit, että hyödyt tuosta, senkö ettet aikanasi lähtenyt/tehnyt jotain. Kannattaako nyt enää olla katkera?
Vaikuttaa ja muistuu koko elämän ajan. Ajatteleville ja tunteville naisille se on pahinta mitä voi tapahtua parisuhteessa.Nämä haavat arpeutuvat huonosti jos koskaan.
ja lähteä eriteille, niin muistuisi nämä asiat ehkä vähän harvemmin
niitä kaivelemaan enää.
Älä kosta. Uskollisuus on hyvä, mutta älä kosta. Anna menneen olla, keskyty tähän päivään. Käsittele asia toisella tavalla, jookos.
miekka, tuo kostosi. Rankaiset naista, mutta samalla satutat hänen puolisoaan. Kehittele vaikka jokin muu tapa nöyryyttää sitä naista, jos niin haluat. Pidä vaikka häntä kokoajan pelossa, että paljastat hänet miehelleen ja kaikille hänen tuttavilleen.
Väärää puuta sinä ap nyt haukut, kun naiselle kostat - ja hänen miehelleen. Mitä jos siitä ei olekaan seurauksena toivomasi lopputulos? Mitä jos petetty aviomies suhtautuukin asiaan jollain rakentavalla tavalla ja heidän suhteensa paranee/syvenee tai uudistuu positiivisella tavalla tämän vuoksi. Näinkin voi olla?! Ja voi jopa olla niin, että mies on tiennyt asian jo vuosikymmeniä? Siinä tapauksessa kostosi osuu vain omaan nilkkaasi... ...
Ja miks ihmeessä katkeranaJos välttämättä haluat kostaa, niin eikö paras kosto olisi se, että lähtisit ja jättäisit miehesit. Hänhän sinua on satuttanut.
Vain totuus tekee ihmisen vapaaksi. Kyse oli harkitusta suhteesta, joka jatkui vuosia. Kostosi kohteen aviomiehellä on toki oikeus tietää, millainen kumppani hänellä on rinnallaan - edellyttäen että pystyt näyttämään asian kiistattomasti toteen.
Kantani perustelen siten, että vain totuus, siis tuskallinenkin totuus, antaa ihmisille mahdollisuuden ymmärtää ja tajuta oman elämänsä kulku.
On hyvin mahdollista, että kostosi kohteen aviomies on vuosia kokenut outoutta, häntä on kenties samaan aikaan syyllistetty mustasukkaiseksi ja saatu epäilemään omaa mielenterveyttään. Outouden tunteen kokijanhan pettäjä useinmiten syyllistää väittämällä häntä hulluksi - mikä on hirvittävän väärin.
Ja jos vuodet siellä ovat olleet kokemuksellisesti kostosi kohteen kumppanille hyviä, niin ne ovat valheelle rakennetut. Siis arvottomia.
Jos kysyt kuolinvuoteella ihmiseltä, haluatko tietää tuskallisen totuuden, he haluavat. Ja heillä on siihen oikeus jo ennen sitä. Vain tuskallinenkin totuus auttaa ihmistä - ymmärtämään miksi asiat ovat olleet niin kuin ovat.
Jos olisit halunnut vuosia sitten kertoa asian miehelle, olisit sen tehnyt silloin. Mitä järkeä on enää sitä tehdä? Mitä hyvää saat siitä itsellesi pilataksesi miehen elämän. Armo ei kuulu sanavarastoosi, etkä ole vuosen jälkeen antanut sitä itsellesikään. Marttyyrit eivät tule pärjäämään. Haavoitat vain 'oikeudenmukaisuudellasi' muita, vaikka et näekään metsää puilta.
Valintasi teet, kerrotko vai etkö kerro. Muista, että säälillä ja empatialla on vissi ero!
Totuus vapauttaa ainoastaan Mustanlesken ja vain siten, että hän siirtää totuuden toisen korviin. Aivan kauheata on, että ihmiset ovat kostonhimoisia. On se kostonhimo mahtanut kuluttaa voimia vuosen varrella. Helppo vetäytyä uhrin asemaan ja kuvitella, että helpottaa kun saa tehdä toisen paikkakunnankin miehestä uhrin.
Päätökseni aviomiehelle kertomisesta olen tehnyt. Itseasiassa minulle on yhdentekevää, mitä se heidän parisuhteeseensa vaikuttaa. Hyvää tai pahaa. Puolisoni ei enää ymmärrä asiaa. Kymmenen vuotta sitten olin uhri. Miksikään marttyyriksi en tunne itseäni, mieheni hoito on vapaaehtoista. Minulla on mahdollisuus ostaa kaikki tarvittava apu.
Kuten kirjoitin lapseni tietävät suhteen olemassa olosta ja aikoinaan vaativatkin ilmiantamaan naisen, niin paljon pahaa mieltä hän aiheutti myös lapsille.Nyt en heidän kantaansa ole kysynyt. Minulla hyvät välit lapsini ja luulen, että he tukevat minua tässäkin asiassa.
Huomen illalla sen teen. Ja hautaan asian sen jälkeen lopullisesti. Sääliä en ole kerjännyt, enkä sitä tarvitse. Ehkä tämä on se armo minulle, josta joku kirjoittaja mainitsi.
Voisin periaatteessa olla tuo kymmenen vuotta sitten ollut kakkonen.
Yksityiskohdat eivät vain täsmää.
Älä kerro miehelle.
Silloin jäi tunnemyrskyssä anteeksi pyytämättä. Pyytäisin sitä nyt, jos tietäisin mikä perheen tilanne on.
Minäkin heitin joutavia herjoja, koska rakastin miestä silloin.
Jos minlle tapahtuisi vastaavaa nyt, se olisi avioliittoni loppu luultavasti.
Voisitko olla kiltti ja et kertoisi miehelle.
En tiedä sitten onko näillä kommentoijilla oma lehmä ojassa, mutta jos pettää niin ottaa sen riskin, että ulkopuoliset sen tulevat kertomaan puolisolle (oli kyse ap.tapauksesta tai kakkosen halusta kertoa petetylle). Aika ronskia lähteä vaatimaan ulkopuolisia pähkäilemään onko oikein vai väärin, rehellisyys on oikein ja se riittäkööt. Jos ei halua, että petetylle tullaan kertomaan niin sitten vaan yksinkertaisesti ei petä! Simple!