Loppuuko elämä 30

En ole kuullutkaan, että loppuisi juuri jossain tietyssä iässä

huomaat!

Elämä muuttuu noin kolmekymppisenä. Kaikkea katsoo toisin kuin ennen. Vaikka teinillä on enemmän innokkuutta ja ehdottomuutta, niin kolmekymppisellä on jotain muuta sen sijaan.

...ei. Miehet paranee vanhetessa, naiset kukkii ja kuihtuu nuorina.

vaikka olen säilynyt paremmassa kuosissa kuin moni nuorempi kanssasisareni.

Hällä väliä, onpahan aikaa muille aktiviteeteille kun ei tarvi leikkiä ihmissuhdepelejä! :)

Täh? Naisista en tiijä, mutta minä olen painanut alle parikytvuotiaita aasialaisia, afrikkalaisia ja vaikka mitä muijia vielä näin kuuskymppisenäkin. Se on moro! Eli ei lopu seksi niin kauan ku seisoo ilman viagraa tai sen kera! ;)

Loppuu se.
Nimim. "arkku valmiina"

No, jos elämä olisi loppunut 30 vuotiaana, niin minä olisin jo mädäntynyt. Rakkauselämä ei ole enää niin railakasta kuin ennemmin, mutta sitä on ja on vast'edeskin.
Eräs sukulaispariskuntani on nyt 70 paremmalla puolella, mutta sydäntäni lämmittää aina heidän näkemisensä, sillä he ovat kuin vasta tavannut rakastunut nuoripari... siis yli 40 avioliittovuoden ja kolmen lapsen kasvatuksen jälkeen.
Siispä... sinä olet vielä alkumetreillä. Älä nyt lopeta elämisen into 30 ikävuoteen... voi käydä aika pitkäksi odotellessa "kuolemaa" seuraavat 50 vuotta.

Jollakin tavalla tosissaan entinen elämä loppuu kun aikuinen astuu esiin. Itse olin pitkään koulukiusattu ja tätä kautta koko nuoren aikuisiän pelokas ja omissa oloissani nyhjäävä. Tuntui, että koko elämä oli pilalla ja itsetunto oli järjestäen ihan maassa.

Nyt 3-kymppinen minä on varmempi ja omanarvontunto on huipussaan. Uskalsin vihdoin lähteä korkeakouluttamaan itseäni. Ennen tämä ei onnistunut kauheasta esiintymisjännityksestä ja huonommuuden tunteesta johtuen.

Joten kai yksi elämä on ohi, mutta parempi ja varmempi elämä aluillaan. En todellakaan haluaisi olla se 2-kymppinen epävarma nainen enään. Nyt on hyvä olla :)