Millaisia ihanteita sinulla on? ..ja elätkö niiden mukaisesti? :)
Huomenta hurmurit.. ;)
lempi
371467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Jaa et ihanteita ? En tiedä onko mitään ihanteita pikemminkin tavoitteita ehkäpä.
Ainoa tavoite oikeastaan on et huominen on parempi kuin tänään, sen mukaan mennään ja kehitetään elämää eteenpäin. Aina ei onnistu mut ei se paljoa vaadikkaan ja maaliviivaa ei tule koskaan. :)
..arkipäivän sankarit käytännössä tekevät siis niin kuin tavoitteita saavuttaakseen? :)
Jos jokin asia mättää tai tuntee sisimmässään et ei ole kohdallaan. Siihen haetaan sit muutos kunnes asiat on tasapainossa. Tärkeintä on et mieli on virkeä ja olo onnellinen.
..ja ihanteet ovat jollain tavoin myös mielentiloja? :)
Mielentilasta kaikki on kiinni ja varsin tuosta hyvästä sellaisesta. Sitä kun sisäisesti on tasapainossa itsensä ja elämän kanssa kaikki on helpompaa.
Kyllä se sisäinen tila vaikuttaa siihenkin miten suhtautuu muihinkin ihmisiin ja mitenkä muut suhtautuvat sinuun. Positiivisuus ja ystävällisyys paistaa olemuksen läpi. :)
On ihanteita, mutta pidän ne omana tietonani koska tiedän etten ole pystynyt elämään niiden mukaisesti :(
ei saa olla itselleenkään. Voihan olla, että sinulla on kohtuuttomia ihanteita. Kyllä sekin riittää, että aina silloin tällöin muistaa, mikä on itselle tärkeätä ja koittaa tehdä niin :)
"Vallankumousihanteet" Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo ovat minunkin ihanteitani, mutta yhteiskunta ja kulttuuri asettaa tiettyjä rajoitteita niiden toteutumiselle.
rajoitteita yhteiskunta mielestäsi asettaa? ..ja kuinka omassa elämässäsi toteutat ihanteitasi? :)
Eiköhän ole aika ilmeistä, että vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanteet eivät ole vieläkään toteutuneet, ainakaan maailmanlaajuisella tasolla. Suomessa tilanne on tietenkin loistava verrattuna moneen muuhun maahan. Omassa elämässäni voin toteuttaa näitä ihanteita melko hyvin. Lähinnä toteutus näkyy asenteissani ja niissä tavoissa, joilla suhtaudun muihin ihmisiin. Pyrin myös seuraamaan maailmanpolitiikkaa ja olemaan tietoinen siitä missä mennään. Mitä vähemmän ihminen tietää, sitä helpompi hänet on orjuuttaa.
ojektiivista? ja millaisissa olosuhteissa sellainen on mahdollista. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Riippuu ehkä kuitenkin siitä, millaista tietoa on tarjolla ja millaiselle tiedeolle altistaa itsensä? :)
Tärkeimpänä ihanteena pidän rehellisyyttä.
on aina tärkeätä. Niin itselle kuin muillekin. Oletko itse aina rehellinen ja kuinka suhtaudut epärehellisyyteen? ..ja onko rehellisyydessä mielestäsi erilaisia tasoja? :)
Eikai niinkään ihanteita: jonkinlainen aavistus vain siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Tosin mikään ei ole ihan mustavalkoista vaan pikemminkin harmaata, joten mitään ehdottomia ihanteita ei sinällään minulla ole. Toki pyrin elämään harmaasti, mutta aina en siinä onnistu.
millaista on harmaa elämä - ehkä niin kuin eettinen relativismi? ...ja onko harmaassa elämässä sävyjä ollenkaan? :)
Lähinnä sitä, että mikään ei ole ilman, että samalla se ei ole. Tyhjä - täysi. Läsnä - poissa. Musta - valkoinen. Eli harmaa. Tai jotain:)
..siinä, että määrittyäkseen asiat tarvitsevat vastaparin jollain tavoin. Kuin myös asioita, jotka korostavat tiettyjä tekijöitä, jotta merkityksellistyvät. Onko olemassa asioita, joissa on olemassa ehdottomia totuuksia? eli tuoko subjektiivisuus osan harmaata mukaan? Millaisissa määreissä ei mielestäsi ole kompromisessa, mikäli sellaisia on olemassa? :) ..ja määrittävätkö samalla tavoin mies ja nainen toisiaan? ajatuksesi vaikuttavat ehkä hiukan itämaiselta filosofialta :)
Tulipa kysymyksiä:)
Äh, en mä tiedä. Mitään ehdottomia "totuuksia" ei ole olemassa, jos ihmisistä ja näiden toimista on kyse. Ihminen itse sen kaiken määrittää tosin, joten joillekin niitä on paljonkin ja joillekin ei yhtään. "Ehdoton totuus" liikkuu jossain siellä välimaastossa, objektiivisesti tarkasteltuna. Subjektiivisen näkökulman pitäisi ideaalitapauksissa liikkua siellä objektiivisen puolella- ei pelkästään mustan tai valkoisen alueella.
Umh, uskoisin, että naiset ja miehet määrittävät toisiaan hieman eri tavalla, johtuen eri sukupuoleen liitettävistä rooleista ja odotuksista, jotka hämärtävät osaltaan näkökulmaa. Mutta muuten pitäisi kai samoin määrittää toinen oli se sitten kuka tahansa. Tai jotain.
Minullahan on vaikka millaisia yleviä ihanteita. Tahoisin olla hyvä ihminen monellakin tapaa. Uskollinen, luotettava, ahkera, suvaitsevainen ja ties mitä muuta.
Valitettavasti olen henkisesti niin heikko ja laiska ihminen, etten pysty, jaksa, enkä viitsi elää niiden mukaisesti. No, ainakin tunnustan tosiasiat...
kyllähän sinulla on kaikki mahdollisuudet olla hyvä ihminen. Meillä kaikilla on :) ..ja ainakin tiedostat millaisia omat ihanteesi ovat, eli joskus voi huomaamattaan vaikka niitä noudattaa.
Siis olla oman kriteeristösi mukaan hyvä ihminen.
Yksi aika hauska näkemys on mielestäni se, että ihminen voi kehittyä ja kehittää itseään juuri sellaiseksi kuin haluaa, eli vaihtoehtoja on aina olemassa. Ajatuksia? :)
Erikoinen piirre tässä elämässä on se että,jos ei itse yritä kehittää itseään omien tarpeiden suuntaan niin kyllä muut mielellään tulevat auttamaan tässä projektissa, vaan unohtavat kertoa että varaavat suunnan määrittämisen myös itselleen. Eli meitä viedään kuin purjevenettä merellä, eli joku on aina peräsimessä. Kumma juttu.... :)
On ihanteita ja kiinnostusta pohtia niiden oikeutusta. Joskus voi huomata, ettei pysty perustelemaan ihanteitaan tai periaatteitaan ja silloin niitä on tarkastettava. Perusperiaatteet on niin perinteisiä ja koeteltuja, että ne eivät paljon muutu. Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen elämä voi perustua kestävästi vain perinteisten rehellisyyden, luotettavuuden, kohtuullisuuden, jne. periaatteille. Lisäksi on arkielämässä tärkeitä hienotunteisuuden, välittämisen jne. periaatteita. Mielestäni olen onnistunut pysymään niissä - kohtuudella :)
Jos mies näkee vaivan tutustua erilaisiin näkökantoihin vaikka filosofisten pohdintojen kautta, niin putkiaivolla ei ole montaa mahdollisuutta. Asia on selvitettävä itselleen ja löydettävä se näkökanta, jota pitää oikeutettuna ja perusteltuna. Kun putkiaivo on pohdiskellut ja sisäistänyt jonkin periaatteen, niin sitten toimitaan sen mukaan. Se on meillä miehillä niin yksinkertaista. Periaatteita voi kyseenalaistaa ja laittaa koetteelle mutta niitä vaihdetaan vain, jos löytyy joku loogisesti paremmin perusteltu. Voi tätä miehenä olemisen helppoutta ;)
..ja on hienoa, mikäli ihminen pystyy elämään omien ihanteidensa mukaisesti. Silloin on paljon energiaa muuhunkin :)
Luulisin puolestani, että tilanteissa, joissa ihminen joutuu arvioimaan omia ihanteitaan syntyy aina ristiriitaa, joka ravisuttelee meitä ihmisiä. Mikäli omien ihanteiden haastajat ovat perusteltavissa omien ihanteiden mukaisesti alkuperäinen näkemys vahvistuu entisestään. Jos taas ihanteille ei enää löydäkään samaa pohjaa kuin aiemmin joutuu sitä joskus miettimään kaikkia arvojaan jokseenkin perinpohjaisesti. Sellainen vaati erityisen paljon rohkeutta. Uskaltaa kyseenalaistaa omia uskomuksiaan asioista, jotta voisi omaksua uutta jopa tilanteessa, jossa uusien ihanteiden osittainen sopeuttaminen omiin ihanteisiin on koetuksella. Siihen perustuu myös varmasti se, että monet ihmiset pelkäävät jonkinverran muutoksia.
Ajatuksia? :)
Olen kyllä huomannut sen miten tärkeä asia on, että omat ihanteet ovat sellaisia, jotka on käytännössä havaittu toimiviksi. Uusien, entistä parempien ihanteiden luominen olisi optimaalista, mutta ihmiskunta ei ole muuttunut samaan tahtiin kuin esim. tekniikka on kehittynyt tai ”yleinen” arvomaailma on monilta osiltaan pinnallistunut. Pitäisi kai erottaa periaatteet ihanteista, jolloin voisi huomata perinteisten periaatteiden oikeutuksen paljon selvemmin. Ihanteiden kyseenalaistaminen ei ole aivan sama asia kuin hyvin perusteltujen periaatteiden kyseenalaistaminen. Periaatteet olisivat siten paremmin suojattuja ”itsestään selviin” perustotuuksiin liittyviä (tai koko ihmiskuntaa koskevan intuition mukaisesti tosia).
Kaiken voi kyseenalaistaa, mutta kaiken kyseenalaistaessaankin sattuu, jos kävelee päin seinää. Havainnon merkityksestä voi keskustella, siitä kertooko se mitään todellisuudesta, mutta jos pysytään käytännöllisellä tasolla, niin havainnoilla on merkitystä. Jos myönnetään havainnot merkityksellisiksi, niin on monia perusperiaatteita, jotka samalla myönnetään itsestään selvästi tosiksi.
Ihanteiden kyseenalaistaminen ei ole aivan sama asia, kuin periaatteiden kyseenalaistaminen. Ihanteet voi käsitellä itsestä ulkoisina asioina, ne eivät horjuta koko olemassaolon käsittämisen oikeutusta. Ihanteet voivat muuttua ilman merkittävää vaikutusta omaan persoonaan.
Kaikki pitäisi olla valmis kyseenalaistamaan, mutta silloin kyseenalaistetaan myös itse käyttämien käsitteiden kyky jakaa omia näkemyksiä todellisuudesta ja koko keskustelu menettää merkityksen. Siksi on yleensä parempi pysytellä jotakuinkin käytännöllisellä tasolla (siihen olen kyseenalaistamisyrityksessä päätynyt) :)
Ne ravisuttavat kokemukset sen kyseenalaistamisesta, jonka kyseenalaistaminen on oma henkinen tasapaino säilyttäen mahdollista, tapahtuvat silloin aina yksin, ainakin putkiaivoilla ;) Mutta niin kuin sanoin, luulen meidän putkiaivoisten aina joutuvan käymään sen läpi (niiden jotka näitä pohtivat) ja sen jälkeen me tiedämme mille meidän periaatteemme perustuvat. Niitäkin voi kyseenalaistaa, mutta se vaatii vastaväittäjältä sellaista loogisuutta väitteissään, että niin toimiessaan hän jää ihmiskunnan historiaan kokonaan uudenlaisen ajattelun aloittajana.
Antaako nämä ajatukset valaistusta putkiaivoisen ajattelusta, miehen logiikka palstalla kun ollaan :)
Kiitos. Kaksilahkeisten avioitukset ovat usein hyvin hyvin loogisia ja samalla niin hankalia ;)
Oletko itse ollut tilanteissa, joissa joutunut miettimään oikein konkreettisesti noita juttuja?
rehellisyys on ihan hyvä ihanne, mutta sitäkin joutuu nykypäivänä hieman soveltamaan sukulaisten muuttokeikkojen takia. en oikeastaan elä ihanteiden mukaan, koska herään joka päivä eri fiiliksella ja olisi pirun tylsää muuten.
siis mielestäsi hetkellisiä luonteeltaan, mikäli fiilikset vaikuttavat niihin oleellisesti?
Jaa että hurmurit... no mistäs tuon tiesit :) ??
No tietty ihanteita pitää olla, Jos näin ei ole ihminen pysähtyy ja taantuu... ja eihän kukaan niin halua... ;)
No joo täytyy myöntään että en elä täysin ihhanteitteni mukaan aina, mutta ehkäpä ne ihanteet tekee ihanteiksi se että ne ovat tavoittelun kohteita kunkin kokemasta hyvästä elämästä.
No omat ihanteeni liittyvät monee asiaan mutta ensimmäisenä tulee mieleen se miten toimin muiden ihmisten kanssa miten kohtelen heitä.
Hieno kysmyksesi Lempi on melko laaja... Miten itse koet ihanteiden merkityksen omassa elämässäsi ? Onko Ihanteiden tavoittelusta elämässä ollut sinulle enemmän hyötyä kuin haittaa?
Millaista hyötyä tai haittaa olet kohdannut elämässäsi ?
..kunhan arvelin, että hurmureita liikkeellä ;)
Kyllä itselläni on ainakin jatkuva halu kehittyä. Ja luulen, että se on suurimmalla osalla erilaisista elämänmuodoista aika oleellinen osatekijä motivoitumisen kannalta.
Onko hyvä elämä mielestäsi ihanne? :)
Tein tarkoituksella kysymyksestä aika laajan, sillä niin jokainen saa mieltää kysymyksen ilman, että se rajaa mahdollisuuksia.
Ja sitten kysymykseesi..
en ole varsinaisesti ajatellut ihanteita hyödyn ja haitan näkökulmasta, mikä on varsin mielenkiintoinen sekin. Ainakin mitä tuossa ylläkin kommentoin niin uskoisin, että ihminen joka elää omien ihanteidensa mukaan on siinä mielessä onnekas, että energiaa vapautuu paljon muuhunkin. Tämä kuitenkin edellyttää ehkä sen, että ihanteet todella ovat omia ja sisäistettyjä eikä sellaisia, joihin yrittää ikään kuin epätoivoisesti yltää, jolloin ihanteen saavuttamisen taakka saattaa muuttua liian raskaaksi ja ihanne alkaa jopa ehkä negatiivisella tavalla rajaamaan elämää.
Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, että ihanteiden olemassaolo olisi huono asia. Oleellista on asettaa niin ihanteiden, kuin monien muiden asioiden osalta tavoitteensa jokseenkin realistisesti. Niin ihanteissa kuin monissa muissakin asioissa on tärkeätä, että on sujut itsensä kanssa. Ja siitä tuo energiankin vapautuminen.
Tästä konkreettinen esimerkki, jos vaikka ihminen joka auttaa muita ihmisiä ei huolehdi itsestään, sillä keskittyy vain muiden auttamiseen, on saattanut asettaa itselleen niin korkean tavoitteen ja ihanteen, että lopulta väsyy ja päätyy itse siitä syystä autettavaksi. Toteutuuko auttamisen ihanteen tarkoitus silloin?
..tosin lisähuomautuksena avunsaaminen, vastaanottaminen ja antaminen ovat tietysti kaikki jaloja ja inhimillisiä taitoja, joita jokainen joskus tarvitsee :)
Lisäksi ihanteissa saattaa olla näin tajunnanvirtana myös sellaisia elementtejä esimerkiksi kuin sanonnassa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Eli tietyt ihanteet myös yhdistävät ihmisiä ja ihanteen kaltaisen toiminnan myötä saa palautetta, joka on monessa mielessä vahvistavaa ja positiivista. Sama tietysti myös käänteisesti.
Yksi oleellinen asia ihanteissa on myös se, että ihmisillä on aina kaikissa tilanteissa useampia vaihtoehtoja. Ihminen, joka elää jonkinlaisten selkeiden ihanteiden kanssa ehkä toimii ja tekee ratkaisuja jotenkin vakaammin kuin ihminen, jolla ei ole selkeitä ihanteita. Toisaalta, kun selkeän ihanteiden ihmisen ihannemaailma on uhattuna ja erityisesti mikäli oma toiminta uhkaa sitä jollain tavalla voi se aiheuttaa suurempaa mullistussa muuten vakaissa ihmisissä.
Joka tapauksessa elän itse oikeastaan aika paljon ihanteideni mukaisesti. En ole ajatellut aiemmin varsinaisesti, että onko siitä haittaa ja hyötyä, sillä ihanteet ovat mielestäni jollain tavoin jopa hyödykkeen vastakohtainen ilmentymä. Toisaalta elämäntapani on rakentava ja teen yleensä jopa intuitiivsesti pääosin valintoja, jotka ovat monella tavoin rakentavia sekä itseni, että rehellisyyden nimissä myös monen muun ihmisen kannalta.
Yksi ihanteeni on kuitenkin se, että ihanteeni ovat vuorovaikutteisia ja mahdollistavat kasvun yhdessä toisten ihmisten kanssa ikään kuin mahdollisuuksien mukaan "kaikki voittaa" periaatteella, yhdessä rehellisesti ja aidosti.
Suurin haaste mielestäni ja samalla elämä jota ihannoin, on sellainen elämä, jossa osaataan antaa ja vastaanottaa rakkautta sen kaikissa muodoissa :)
Millaisia ihmisten kohtelun määreitä sinulla on käytännöntasolla ja millaisia muita ihanteita? ..ja miten muuten määrittelisit sanan ihanne ja ihmisen, joka elää ihanteellista elämää ja joka on ihanteellinen? ;)
Huh ! kylläpäs nyt Nainen yllätti positiivisesti tuolla sanan säilällä ja ajatuksen virralla…
”…Onko hyvä elämä mielestäsi ihanne? :) ”
No joo ihanneppa hyvinkin, tai oikeastaan se hyvä elämä on semmone mihin niillä ihanteiden tavoittelulla pyritään ja pyristellään. Se miten ja missä suhteessa se hyvä elämä muodostuu omista ja mahdollisista yhteisistä ihanteista vaikkapa miehen ja naisen välillä on hieman mysteerin puolella… mutta onhan tässä elämä aikaa selvittää asiaa :)
No jos niitä omia ihanteita ei ole tai ne on hakusessa niin kyllä ihmistä autetaan kiitettävästi noitten ihanteiden etsimisessä ja siinä sivussa myydään hieman tavaraa ja leppoisaa palvelua … No ihmisen taakan raskaus todella niin kuin sanoit johtuu usein siitä että aletaan tavoittelemaan jonkun toisen itselleen luomia ihanteita. ( Vähänkuin apinoitaisiin muita kulttuureita…) En kyllä itsekkään pysty heittämään ensimmäistä kiveä…
”Tästä konkreettinen esimerkki, jos vaikka ihminen joka auttaa muita ihmisiä ei huolehdi itsestään, sillä keskittyy vain muiden auttamiseen, on saattanut asettaa itselleen niin korkean tavoitteen ja ihanteen, että lopulta väsyy ja päätyy itse siitä syystä autettavaksi. Toteutuuko auttamisen ihanteen tarkoitus silloin?”
Vastaus: Ei toteudu ja tuo toisen auttamisen ihanteella ”ratsastaminen” saattaa joskus jopa peittää nimenomaan sitä subjektiivista itsensä auttamisen tarvetta, ja olla ”mukava” perustelu sille omalle tilanteelle.
”..tosin lisähuomautuksena avunsaaminen, vastaanottaminen ja antaminen ovat tietysti kaikki jaloja ja inhimillisiä taitoja, joita jokainen joskus tarvitsee :) ”
Ja voisiko tuo ” avunsaaminen, vastaanottaminen ja antaminen ” lisätä vielä jopa sitä luottamusta toiseen ihmiseen jota niin usein kaivataan…
”Lisäksi ihanteissa saattaa olla näin tajunnanvirtana myös sellaisia elementtejä esimerkiksi kuin sanonnassa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Eli tietyt ihanteet myös yhdistävät ihmisiä ja ihanteen kaltaisen toiminnan myötä saa palautetta, joka on monessa mielessä vahvistavaa ja positiivista. Sama tietysti myös käänteisesti. ”
No vaikutus toisen ihmisen luottamukseen ja epäluottamukseen tullee tuosta mieleen tajunnavirtana…
”Yksi oleellinen asia ihanteissa on myös se, että ihmisillä on aina kaikissa tilanteissa useampia vaihtoehtoja. Ihminen, joka elää jonkinlaisten selkeiden ihanteiden kanssa ehkä toimii ja tekee ratkaisuja jotenkin vakaammin kuin ihminen, jolla ei ole selkeitä ihanteita. Toisaalta, kun selkeän ihanteiden ihmisen ihannemaailma on uhattuna ja erityisesti mikäli oma toiminta uhkaa sitä jollain tavalla voi se aiheuttaa suurempaa mullistussa muuten vakaissa ihmisissä. ”
No ihmisen epävarmuuden sietokyky omia ihanteita toteutettaessa tulee tuosta mieleen. No se mikä siihen vaikuttaa on melko pitkä tarina…;)
”Joka tapauksessa elän itse oikeastaan aika paljon ihanteideni mukaisesti. En ole ajatellut aiemmin varsinaisesti, että onko siitä haittaa ja hyötyä, sillä ihanteet ovat mielestäni jollain tavoin jopa hyödykkeen vastakohtainen ilmentymä. Toisaalta elämäntapani on rakentava ja teen yleensä jopa intuitiivsesti pääosin valintoja, jotka ovat monella tavoin rakentavia sekä itseni, että rehellisyyden nimissä myös monen muun ihmisen kannalta. ”
No alitajuisesti ihminen usein tavoittelee hyötyä ja pyrkii välttelemään haittoja, jotta selviytyisi ja tämä konkretisoituu itsekkyydessä omien ”hyvinvointitavoitteiden suhteen”. Toinen juttu on sitten ne miehen ja naisen väliset yhteiset ja joskus hieman mystisetkin ”hyvinvointitavoitteet” ;))
”Yksi ihanteeni on kuitenkin se, että ihanteeni ovat vuorovaikutteisia ja mahdollistavat kasvun yhdessä toisten ihmisten kanssa ikään kuin mahdollisuuksien mukaan "kaikki voittaa" periaatteella, yhdessä rehellisesti ja aidosti.”
Tuo kuulostaa kyllä hienolta ja harvinaiselta Naisen puheelta ja erityisesti tuo ”yhdessä rehellisesti ja aidosti”- on kyllä vielä harvinaislaatuisempaa kuultavaa jota ei voi oikeastaan kuitenkaan osoittaa toiselle ihmiselle kuin eletyllä elämällä.
”Suurin haaste mielestäni ja samalla elämä jota ihannoin, on sellainen elämä, jossa osaataan antaa ja vastaanottaa rakkautta sen kaikissa muodoissa :) ”
To tuo rakkauden antaminen ja vastaanottaminen ei helppoa kenellekään ;) ja vaatii myös sitä todella vilpitöntä luottamusta… kaikissa muodoissa ;) … No voihan tuon sanoa että pittää nuo kemiat napsahtaa melko hyvin kohdalle niin homma helpottuu kummasti …:)
”Millaisia ihmisten kohtelun määreitä sinulla on käytännöntasolla ja millaisia muita ihanteita? ..ja miten muuten määrittelisit sanan ihanne ja ihmisen, joka elää ihanteellista elämää ja joka on ihanteellinen? ;)”
No jottei ihan täysin väärää kuvaa tulisi niin täytyy sanoa että käytännöntasolla en ole erityisen kohtelias niitä kohtaan jotka yrittävät käyttää hyväksi tiettyä ihanteellisuuttani. Eli yksi muu ihanne on se että pyrkii välttämään tilannetta että hassutettaisiin kovin pahasti.
Silti tuo ihanteellisuus muita kohtaan on joskus myös erittäin toimiva keino testata ihmisten luottamusta ja sanoisinko että ”Hämmästys naapureilla on kalan perkauksessa suuri kun juhlien piti olla parhaimmillaan”- efekti on joskus hämmästyttänyt itseänikin muiden ihmisten taholta esiin tuotuna kun … Eli arkeen kuuluu käytännön tasolla myös paljon muutakin kuin omien ihanteiden tavoittelua ; ).
Ihanne on tilanteesta riippuen aika moni merkityksellinen sana, mutta jotenkin haluan nähdä ihanteen jonkun asian tavoitetilana johon ihminen pyrkii erilaisilla keinoilla. ( Ja nämä erilaiset tavoitetilat muodostavat se hyvän elämän eli hyvä elämä on ”tavoitteiden tavoitteellinen tila” eikä mikään kokreettinen tila, jolloin kaikki on valmista)
Ihanteellisuutta tavoitteleva ihminen joka myös pyrkii teoillaan myös elämään ihanteellista elämää on usein yllätys yllätys onnellinen ihminen :)
Että semmottiin…
..ja hienoa pohdintaa.Kerro vielä pitkä tarina? :)
Ei just nyt pysty :)
siis tarinaa sitten kun pystyt :)
ihan lyhyesti, yritän kohdella kanssaihmisiä
niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan..
..joskus kuitenkin olemme kaikki erilaisia, joten siinäkin tulee ajoittain haastetta :) Millaisissa tilanteissa olet huomannut, että on ollut vaikeaa nähdä asioita toisen ihmisen kannalta?
onkin yksi " elämän suola " ja piristys,
onhan niitä tilanteita ollut ja tulee olemaan,että
on vaikea toista aina ymmärtää mutta kun kuuntelee rauhassa ja käyttää vähän ajatusta, eikä laukaise heti mitä sylki suuhun tuo, niin pääsee pikkaisen eteenpäin, useammin ne on asiat kun riitelee eikä ihmiset.
Joutuuhan sitä joskus venymään enemmän kun olis
ajatellu.