On nyt sellainen kysymys, etten tiedä minkä otsikon alle laittaisin, mutta koitetaan täältä.
Poikaystäväni on sitä mieltä, ettei toisen antamaa lahjaa saa KOSKAAN antaa pois. On siinä tosi ehdoton. Hänellä on jotain lapsena saatuja pehmonallejakin ja lastenkirjoja vielä tallella. Olen varma, että jotain on varmasti jollain tavalla rikkunutkin tai kadonnut tai muutossa hävinnyt.
Minä en pidä tavaran keräilystä tai siitä, että esim. kirjahylly on täynnä koriste-esinettä. Itse olen vienyt jotain saamiani tavaroita kirpputorille. Siitä on monta vuotta, kun olen lahjan saanut. Lahjan antaja on kaukana eikä varmasti näe lahjaansa, jos sattuisi muistamaan, että sellaisen on joskus antanut. Lahja on tietysti useimmiten epämiellyttävä tai olen kyllästynyt siihen.
Itse en pahastuisi ollenkaan, jos olen antanut jollekin jonkun lahjan enkä näe sitä hänen päällänsä tai kirjahyllyssä tai muuallakaan. Ajattelen asian niin, että lahjan olen antanut ja mielestäni lahja oli antajalle sopiva ja jos ei kelpaa niin ei tee mitään.
Joskus oikein ahdistun, kun jouluna huomaan, että taas tuli joku turhanpäiväinen tavana. Viime joulunakin sain avaintelineen, joka ei ollenkaan sovi asuntooni. Laittaisin sen jo kirpputorille (lahjan antaja asuu kaukana), mutta poikaystäväni kuitenkin muistaa ja kysyy, että oletko jo laittanut sen seinälle (kas kun ei ole muuten vielä kysynyt) ja nostaa kauhean metelin jos tavara on hävinnyt. Eli siis parempi, että tavara turhana roikkuu jossain kaapissa kuin että hävittäisin sen.
On hienoa saada esim. joululahjoja ja itse tykkään antaa niitä, mutta ei kai niitä nyt ikuisuuksia tarvitse säilyttää. Joskun olen laittanut tavaran pois jo heti joulun jälkeen ja sukulaiset asuvat kaukana, eikä koskaan ole käynyt niin, että on ihmetellyt, kun tavaraa ei olekaan missään.
En kestä tavaroita kodissani. Antaisivat vaikka sukkia tai käsineitä tai kukkia tai syötävää tai juotavaa.
En ole koskaan erikseen sanonut, että millaisen joululahjan haluaisin. Jos kysyy, niin sitten olen saanut toivoa.
Kertokaapa mielipiteitä. Teillä tietysti kaapit väärällään pursuaa toisten antamia kirjoja tai koriste-esineitä eikä yksikään tähän ikään menneistä saaduista lahjoista ole hävitetty.
Poikaystäväni on sitä mieltä, ettei toisen antamaa lahjaa saa KOSKAAN antaa pois. On siinä tosi ehdoton. Hänellä on jotain lapsena saatuja pehmonallejakin ja lastenkirjoja vielä tallella. Olen varma, että jotain on varmasti jollain tavalla rikkunutkin tai kadonnut tai muutossa hävinnyt.
Minä en pidä tavaran keräilystä tai siitä, että esim. kirjahylly on täynnä koriste-esinettä. Itse olen vienyt jotain saamiani tavaroita kirpputorille. Siitä on monta vuotta, kun olen lahjan saanut. Lahjan antaja on kaukana eikä varmasti näe lahjaansa, jos sattuisi muistamaan, että sellaisen on joskus antanut. Lahja on tietysti useimmiten epämiellyttävä tai olen kyllästynyt siihen.
Itse en pahastuisi ollenkaan, jos olen antanut jollekin jonkun lahjan enkä näe sitä hänen päällänsä tai kirjahyllyssä tai muuallakaan. Ajattelen asian niin, että lahjan olen antanut ja mielestäni lahja oli antajalle sopiva ja jos ei kelpaa niin ei tee mitään.
Joskus oikein ahdistun, kun jouluna huomaan, että taas tuli joku turhanpäiväinen tavana. Viime joulunakin sain avaintelineen, joka ei ollenkaan sovi asuntooni. Laittaisin sen jo kirpputorille (lahjan antaja asuu kaukana), mutta poikaystäväni kuitenkin muistaa ja kysyy, että oletko jo laittanut sen seinälle (kas kun ei ole muuten vielä kysynyt) ja nostaa kauhean metelin jos tavara on hävinnyt. Eli siis parempi, että tavara turhana roikkuu jossain kaapissa kuin että hävittäisin sen.
On hienoa saada esim. joululahjoja ja itse tykkään antaa niitä, mutta ei kai niitä nyt ikuisuuksia tarvitse säilyttää. Joskun olen laittanut tavaran pois jo heti joulun jälkeen ja sukulaiset asuvat kaukana, eikä koskaan ole käynyt niin, että on ihmetellyt, kun tavaraa ei olekaan missään.
En kestä tavaroita kodissani. Antaisivat vaikka sukkia tai käsineitä tai kukkia tai syötävää tai juotavaa.
En ole koskaan erikseen sanonut, että millaisen joululahjan haluaisin. Jos kysyy, niin sitten olen saanut toivoa.
Kertokaapa mielipiteitä. Teillä tietysti kaapit väärällään pursuaa toisten antamia kirjoja tai koriste-esineitä eikä yksikään tähän ikään menneistä saaduista lahjoista ole hävitetty.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mielestäni lahjoja saa kyllä hävittää. Mutta taitaa, että miehesi kodissa on myös säilytetty kaikki lahjat. Hän on sen tavan varmasti vain "perinyt".
Voithan ajatella niin että on hienoa ja kohteliasta säilyttää kaikki saamansa tavarat. Kohteliasta lahjan antajalle...
Jos olette seurustelleet jo pitkään tekisin niin että tavaroita muka häviäisi itsestään.. Eli laittaisin niitä joko roskikseen tai antaisin jollekin.
Älä ota suurempaa stressiä, kyllä se siitä.
Meilläkin miehen kaapista "kamalat ryysyt" ovat hukkuneet jonnekin.. harmi, varmaan muutossa hävinneet=)
Tuohan se onkin hyvä parisuhde. Hävitetään toisen tavarat, ei se muista niitä kuitenkaan. Kannattaisiko alkaa kunnioittamaan toista?
tässähän todellakin tarkoitin että hups, rakas autosi hävisi jonnekin , kun kävin sillä kaupassa. Tai että kaikki vaatteesi ovat hävinneet kaapista, mutta no hätä sattumalta ostin sinulle kaupasta uudet!
Tarkoitin ihan oikeasti siis muutamaa tavaraa, jota hän tuskin itsekkään muistaa!
Ja mitäpä sillä väliä mihin meidän parisuhde perustuu..
Ja kyllä me kunnioitamme toisiamme!
ex:äni antamat pehmolelut ja muut lahjat pois.Mitä hittoa minä niillä enää tekisin.Muistuttaisivat vain turhaan valheista... Jos lahjalla ei yksinkertaisesti tee mitään, niin kyllä sen voi hävittää/särkeä vahingossa...
kirppikselle kaiken "krääsän" mitä joskus kavereilta saan. Toisaalta esim. lapsuuden leluja ja kirjoja en hävitä ikinä!
Tässäpä olikin mielenkiintoinen aihe, mitä tehdä turhille/rumille/epäkäytännöllisille tai muille lahjoille, joilla ei tee mitään.
Lain mukaanhan esineen omistusoikeus siirtyy lahjan saajalle lahjan luovuttamisen yhteydessä (jos ei muuta sovita), eli lahjan saaja voi vapaasti tehdä mitä haluaa lahjalleen. Vaikkapa viedä se kirpputorille, antaa se edelleen lahjana jollekin toiselle tai heittää se roskiin. Mitään juridista estettä tällaiselle ei ole.
Sen sijaan jotku saattavat olla sitä mieltä, että on epäkohteliasta tai jopa moraalitonta heittää pois lahjan, jonka on toiselta saanut. Ilmeisesti poikaystäväsi mielestä lahjoja tulee kohdella kunnioituksella ja niistä on vain opittava pitämään, kerta niitä poiskaan ei voi laittaa. Mistähän tämä johtuu? Kasvatuksesta? Erittäin nuukasta luonteesta? Oman maun puutteesta (eli mikä tahansa kelpaa)? Kuvitteleeko hän että antaja loukkaantu jos lahjasta ei pidetä?
Itse olen kanssasi samoilla linjoilla: jos annan lahjan jollekin tiedän, että on olemassa riski ettei se olekaan mieluinen. Tottakai pyrin ostamaan vain lahjoja, joista saaja pitäisi tai joita hän voisi käyttää. Mutta aina ei voi onnistua. Enkä minä pidä sitä loukkauksena, jos lahjan saaja antaa lahjansa pois tai jopa heittää sitä roskiin.
Olen itse heittänyt jotain lahjoja pois, ensimmäisenä tulee mieleen ex-poikaystävän antama kaamea flanellipyjama. Seurustelimme melkein kaksi vuotta, eikä hän oppinut, että nukun alasti... Jotain vaatteita olen myös vienyt kierrätykseen, kirpparilla en ole myynyt mitään - olen kait liian laiska. Myös jotain turhia koriste-esineitä on hävitetty, ja osa on laatikossa varastossa koska en halua täyttää asuntoani liian täyteen pikkuesineillä ja tuikkulyhdyillä. Kirjoja en ole heittänyt pois, vaan olen säästänyt niitä hyllyssäni, jospa joskus tulisi luettua.
Lapsena saatuja lahjojakaan ei ole kaikkia säästetty. Mahdtotontahan se olisi, pitää kaikki ikinä saadut lahjat tallessa. Varsinkin kun niitä tulee useampana kertana vuodessa.
Hei Nainen 26! Poikaystäväni on luonteeltaan kiltti ja hyvänlainen ihmisille. Hän ei osannut sen paremmin selittää miksei toisen lahjaa voi hävittää, hän vain sanoi, että ei voi. Jos hän aattelee, että lahjan saaja loukkaantuu, jos lahjasta ei pidetä.
Jos olen saanut lahjoja sellaisilta, jotka tulevat kotonani käymään (ystävät, poikakaveri) siis asuvat lähellä, niin muutaman vuoden pidän niitä lahjoja ennenkuin hävitän tai laitan vähitellen piiloon jonnekin ja sitten hävitän. Mutta kun tiedän saaneeni lahjan esim. kummitädiltä, joka asuu kaukana eikä tule koskaan käymään, hävitän sen ellen tarvitse sitä.
Mukavaa luettavaa oli tekstisi eli riemulla hävittelemme tavarat. Poikaystäväni on helposti kovin ehdoton jossain mielipiteessään. Huomaisi vaan, että toisinajattelevatkin pitää hyväksyä.
Jos lahjaa ei koskaan sais antaa/hävittää pois, niin eihän sillon sais lahjakonvehtejakaan syödä, ku siinähän ne häviää ja rasia menee sitte roskiin!! :D
Minä säilytän saamiani lahjoja jonkun aikaa,mutta jos totean etten tee sillä mitään annan lahjaksi toisella tai vien kirpparille.Miksi säilytellä kaikkea tarpeetonta roinaa hyllyissä ja nurkissa?Parempi antaa pois kun säilyttää vuosia esim,vintillä!Joku muu voi kuitenkin pitää siitä !
Ilmeisesti saatte tosi paljon lahjoja, kun niistä ongelmaksi on...
Sanoisin, että lahjan säilyttäminen kuuluu vanhoihin hyviin tapoihin ja onhan sellainen uskomuskin, että tuottaa huonoa onnea, jos lahjan antaa pois. Mutta eivätpä tuollaiset vanhat tavat enää huudossa ole muutenkaan, jos kohta lahjatkaan ole välttämättä niin kummoisia (halpiskrääsää, eikä ollenkaan mietyttyä saati omatekoisia tms)
Sitä paitsi jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, että keräävät tavaraa ympärilleen, oli se sitten kuinka rojua jonkun toisen mielestä. Ihmisten erilaisuudelle pitää antaa arvoa.
Ja voithan kertoa niille lahjanantajille mitä haluat, ettei tule huteja niin paljon. On mullakin kynttilöitä kertynyt jonkin verran, vaikken niistä pidäkään. Mutta eipä ne nyt ongelmaksi muodostu, olkoot siinä takanreunalla.
on fiksu ja haluaa säilyttää saamansa lahjat niin miksi se ei käy sulle. Koska olet minä itse -tyyppi ja kun sinä et esineistä välitä niin sinusta on väärin, että poikaystäväsikään välittää. Olen samaa mieltä poikaystäväsi kanssa, saatuja lahjoja ei anneta pois. En ymmärrä miksi läheisesi antavat sinulle lahjoja. Kyllähän se varmaan näkyy ja muut ovat huomanneet, että et piittaa heidän antamistaan lahjoista. Mulla on yksi tuttu josta näkyi, että lahjat eivät ole joko mieluisia tai ei muuten vaan välitä. Lakkasin siihen paikkaan ostamasta hänelle minkäänlaista lajaa, en syntymäpäivänä, nimipäivänä enkä jouluna. En lahjo väkisin, onhan se mullekin helpompaa. Toivottavasti läheisesi joskus tuon tajuavat niin teillä kaikilla on mukavampaa.