Seurustelen miehen kanssa, joka on älykäs ja siksi kiehtova. Viime kuukaudet ovat kuitenkin olleet minulle lähinnä ahdistavia: miehellä on kova tarve olla oikeassa ja "tietää" asioita. Jos olen eri mieltä jostakin hänen kanssaan, hän alkaa jyräämään omaa mielipidettään täysillä. Monesti väittelymme ovat päättyneet siihen, että molemmat ovat ärsyyntyneitä toisiinsa eikä kumpikaan puhu enää mitään. Viileys on tullut suhteeseen väittelyjen myötä.
Olen muuttanut omaa käytöstäni niin, etten enää väitä vastaan. Kun mies esittää provosoivan kysymyksen, saatan kommentoida hyvin lyhyesti, jos mies alkaa väittää vastaan, sanon että "joo" tai muuten jätän "keskustelun" sikseen. Viime aikoina olen huomannut, että olen niin ärsyyntynyt tilanteesta, etten puhu paljon mitään koko äijälle.
Tuntuu pahalta, kun mies käyttäytyy noin. Tuntuu, että hän ei arvosta minua tai ajatuksiani, ja että hänelle tärkeintä on olla oikeassa. Hänen käytöksensä on ylimielistä ja röyhkeää, ja olen huomannut, että hän kohtelee myös ystäviään ja perhettään todella kylmästi.
Pahintä tässä on se, että olemme seurustelleet vasta melko vähän aikaa. Ja jo nyt kylmyys on välillämme. Olen yrittänyt puhua miehelle tästä, mutta hän ei ota vastaan mitään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä tai edes neutraalia palautetta käytöksestään. Hän tapaa kääntää asiat minun syykseni.
En ehkä jaksa tätä enää kauaa, sietämättömän besserwisserin kanssa eläminen ei ole hauskaa. Mitä neuvoisitte minulle?
Olen muuttanut omaa käytöstäni niin, etten enää väitä vastaan. Kun mies esittää provosoivan kysymyksen, saatan kommentoida hyvin lyhyesti, jos mies alkaa väittää vastaan, sanon että "joo" tai muuten jätän "keskustelun" sikseen. Viime aikoina olen huomannut, että olen niin ärsyyntynyt tilanteesta, etten puhu paljon mitään koko äijälle.
Tuntuu pahalta, kun mies käyttäytyy noin. Tuntuu, että hän ei arvosta minua tai ajatuksiani, ja että hänelle tärkeintä on olla oikeassa. Hänen käytöksensä on ylimielistä ja röyhkeää, ja olen huomannut, että hän kohtelee myös ystäviään ja perhettään todella kylmästi.
Pahintä tässä on se, että olemme seurustelleet vasta melko vähän aikaa. Ja jo nyt kylmyys on välillämme. Olen yrittänyt puhua miehelle tästä, mutta hän ei ota vastaan mitään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä tai edes neutraalia palautetta käytöksestään. Hän tapaa kääntää asiat minun syykseni.
En ehkä jaksa tätä enää kauaa, sietämättömän besserwisserin kanssa eläminen ei ole hauskaa. Mitä neuvoisitte minulle?
Vastaukset 20
Vanhimmat
se piti vielä sanoa, että muuten mies on aika kultainen. Haluaa viettää mun kanssa paljon aikaa, tekee meille ruokaa, vie syömään jne. Mutta kaiken hyvän vesittää sen typerä inttämistaipumus. Mitä sanotte?
Hänellä on selvästi huono itsetunto. Hänen täytyy päteä tekemällä toinen alempiarvoiseksi. Ajan myötä vaan pahenee tommonen. En viitsis jatkaa kauempaa, jos kerran ei muuten ole vielä varsinaista yhteiselämää.
mutta on "aika kultainen"? Jos suhde on vasta alussa ja jo nyt yhdessäolo on vaikeaa, niin onko tuossa järkeä? Jos mies ei edes kestä mitään kritiikkiä.
kestääkö kukaan mies? Oikeasti, käsi sydämellä, kuinka usein mies ottaa itseään koskevan palautteen rakentavasti vastaan?
Minä en viisti edes keskustella sellaisista asioista, jossa naisen logiikka toimii omalla tavallaan. Spede teki asiasta aikoinaan "sketsin".
Se kuvasi asiaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Minä tapasin kesällä samanlaisen miehen, olenkohan tapillut sinun nykyistäsi? Kehui minua paljon ja on älykäs mies, mutta kun tutustuin tarkemmin, niin oli todella kylmä.. ei sen lähelle päässyt. Halusi aina olla oikeassa JOKA ASIASSA ja väitteli julmasti. Lopetin suhteen koska se aloin tuntemaan inhoa. en edes halunnut koskea lopulta häneen.
Hyvin epävarma mies. Fiksu mutta jotain olennaista puuttuu todellakin..
Tai sitten olemme tapailleet samaa :) Mäkin tutustuin siihen kesällä. En tajua, miten joku voi olla sellainen, mitä väliä sillä oikeasti on, kuka on oikeassa?!! Mäkin etäännyn tyypistä tasaisen varmasti, toissailtana tunsin ensimmäisen kerran vihaa sitä kohtaan.
Yrititkö jutella miehen kanssa asiasta? Jos, niin miten se suhtautui? Miten se otti jättämisen?
siis että tapailleet samaan aikaan.
Hieno homma, että huomaat ajoissa mahdolliset luonneviat. Parempi olla nyt rehellinen, kuin ehkä vuosien myötä, kun perhe on perustettu ja homma vaan ei toimi. Viisas ei virka mitään, mutta kyllähän miehen tulisi kunnioittaa naista kohtuullisen paljon! Jos on olemassa vain hänen tie ja totuus, kannattaa harkita useamman kerran jatkoa.. Voimia!
Voimia tarvitsenkin. Toisaalta tykkään paljon siitä, ja joskus sekin osaa hieman joustaa... lähinnä käytännön asioissa. Mutta kun tuntuu niin pahalta :(.
Olen myös miettinyt, että olenkohan jotenkin tavallista herkkänahkaisempi: en ole mitenkään huippuitsetunnolla varustettu, ja ehkä ylireagoin, kun mies väittää vastaan. Mutta en voi uskoa, että siitä on pohjimmiltaan kyse.
Mulla vastaavaa kokemusta pitkästä suhteesta, joka päättyi kyllä jo pari vuotta sitten. Miehen oli vaikea myöntää, että joku toinen oli oikeassa. Opin jättämään jotkut asiat sikseen ja joskus sitten seuraavana päivänä mies oli muuttanut mielensä samaksi kuin minä. Tosin ei sanonut että oli muuttanut mieltänsä, vaan esitti homman niin kuin se olisi ollut hänen juttunsa koko ajan. Joskus homma päättyi siihen, että hän sanoi jotain todella ilkeää minulle, niin homma päättyi siihen ja hän sai voittonsa. Tai sitten en vaan ymmärtänyt... Toisinaan oli vaan helpompi antaa mennä ohi korvien, siihenkin vähitellen turtuu vaikka ei saisi. Lopulta sitä alkaa varomaan sanojaan ja välttämään konflikteja ja sitten onkin oma itsetunto jo ihan lytyssä.
Älä vaan alistu tuollaiseen, sillä itsensä puolostaminen ja terve itsetunto katoaa vähitellen ja siitä voi olla haittaa myös työelämässä jne. En voi kyllä suositella tuollaisen käytöksen sietämistä, ehkä sinun olisi parasta lähteä nyt kun vielä jaksat itseäsi ja mielipiteitäsi puolustaa.
Minulla oli myös kolme vuotta kestänyt suhde mieheen, joka vastaa täysin kuvaustasi. Suhteemme päättyi keväällä.
Minun olisi pitänyt olla kiinnostunut häntä kiinnostavista asioista ja tehdä kaikkea mitä hän halusi hänen kanssaan. Hänen mielestään hänen mielipiteensä joka asiasta oli se ainoa oikea. Minua ihmetytti hänen ainainen itsekehunsa ja oman paremmuutensa korostaminen.
Hän näki kaikissa muissa ihmisissä vikoja ja puutteita, joita sitten arvosteli koko ajan. Hän oli omasta mielestään muita älykkäämpi, viisaampi ja parempi ihminen kaikella tavoin. Totuus oli kuitenkin jotain aivan muuta.
Minua alkoi ahdistamaan hänen negatiivinen suhtautumisensa kaikkeen ja fyysisen läheisyyden puute. Hän ei pitänyt siitä, että häntä koski. Kun suhteeseemme vielä tuli muita ongelmia, niin suhde sitten kariutui lopulta.
Jos oikeasti pidät hänestä, koeta saada hänet puhumaan asiasta jollain tavalla avoimesti vaikka se voi olla todella vaikeaa. Sinun täytyy kertoa miltä sinusta tuntuu tai palat loppuun tuossa suhteessa.
Muokkaa tuo sama teksti ja näytä se hänelle, sekä kerro että suhteessa elävien tulee tukea tosia ja auttaa toisia. Tsemppiä ja kissa pöydälle, älä alistu
putkiaivoisen tosimiehen kanssa joka on toisaalta lapsellinen kuin pikkupoika.
ei se siitä miksikään muutu,mutta tarkkaile.
aina oikeassa?
...enkä yritäkään olla.
Kokemusta itselläni henkilöstä, joka oli
"aina" oikeassa.
Älykäs, kiehtova, kekseliäs ja
erittäin osaava.
Jos joku muu toisin väitti oli väärässä.
Et tule huomaamaankaan kuinka sinut on hyvin äkkiä manipuloitu.
Voit unohtaa itsenäisen ajattelun.
Irtiotto suhteesta
voi olla tosi vaikeaa koska
tämä toinen voi olla tosi rakastettava
ja mitä ihanin ihminen kuitenkin sinulle.
Mieti tarkkaan!
Sinulla on vielä omat ajatukset
ja mielipiteet.
Luultavimmin tulee "kenkää"
myöhemmin joka tapauksessa
jos ja kun olet erimieltä ja pysyt oman pielipiteesi takana.
ps. voi alkaa aika nopeasti
ehdottamaan myös yhteenmuuttoa.
Teillä on menossa niin kutsuttu storming-vaihe. Se on täysin normaalia, ja menee ajan kanssa ohi. Sen aikana käytte nimenomaan läpi erojanne, ja uskallatte väitellä rankastikin, koska jotakin pohjaa jo on. Tämän vaiheen jälkeen alatte työstämään yhteisiä normejanne. Moni suhde lopahtaa liian rankan "riitely"-vaiheen aikana. Mutta se on teistä kiinni, miten erojanne käytte läpi. Asioistahan voi yrittää myös puhua. :)
Aiheesta on kirjoitettu paljon, joten lue tarkemmin kirjallisuudesta. Liittyy ryhmän/parisuhteen muodostukseen.
Tämä on todella raivostuttava ihmistyyppi, olipa kyseessä mies tai nainen. Se on luonnekysymys, eikä koskaan tule muuttumaan. Pohjimmiltaan huono itsetunto, ja ääretön pätemisen tarve, toisen alentamisen ja nujertamisen tarve. Kutsuisin tilaa luonnehäiriöksi. Minulla ei onneksi tuollaista miestä ole ollut, mutta työkaveri kylläkin. Todella rasittava ja hankala tyyppi, käyttäydyn itse samalla tavalla hänen kanssaan. En jaksa enää kommentoida, enkä keskustella mistään hänen kanssaan. Turhaa oman energian tuhlausta. Nyt kun vielä voit, ja ehkä helpompaa jos ei vielä yhteiselämää, neuvoisin vakavasti harkitsemaan suhteen jatkamista.
P.S.valitettavasti luonnehäiriöisestä työkaverista ei pääse eroon, paitsi työpaikkaa vaihtamalla...
lisäyksenä edelliseen...nämä tämän tyypin luonnehäiriön omaavat ihmiset osaavat olla välillä ja etenkin muille ihmisille hyvin hurmaavia, kohteliaita, "mielin kielin", ja mestareita manipuloimaan toisia. Työkaverinin on juuri tälläinen. Sellaiset, jotka eivät häntä tunne paremmin, pitävät häntä viehättävänä, empaattisena, hyvänä puhujana, ystävällisenä, kiinnostavana, ahkerana työntekijänä....Mutta kun paremmin tutustuu ja vuosia vieressä istuu, niin totuus on aivan toisenlainen. Joskus tekisi mieli vähän "valaista" häntä vähemmän tuntevia ihmisiä, mutta jääkööt johtopäätösten teko itse kullekin. Ja kyse ei todellakaan ole mistään kateudesta. En ole ainoa työyhteisössämme, joka on asian huomannut (miehiä ja naisia).
Siksi vaan kerroin tämän esimerkin, kun miehesi vaikuttaa juuri samankaltaiselta persoonalta. Mieti kahdesti tai mieluummin kolmesti.