Poikaystäväni kanssa kihlautua, mutta hän ei siihen vielä ryhdy.Meillä on ihana 4kk poika.Hän vetoaa siihen että se yhdistää meitä enemmän kuin mikään sormus.Tiedän ja olen sen sanonutkin poikaystävälleni että haluan hänen kanssaan olla ja joskus alttarillekin astua hänen kanssaan ,niin hän on ollut kyllä samoilla linjoilla.Tiedän kyllä että mikään papin aamen ei sudetta periaatteessa mihinkään muuta,mutta kyllähän jokainen nainen haluaisi ainakin kerran elämässään olla yhden päivän "prinsessa".Olemme olleet kolmevuotta yhdessä.Hän on kyllä kovasti luvannut että joku päivä kosii minua, mutta sen kuulema pitää olla erikoinen päivä...?Onko samoja kokemuksia tuntemuksia.Sanooko poikaystäväni vaan minulle ton siksi etten kyselisi että millon ja vaakuuttaa vaan että haluaa olla mun kanssa......pläääääää...olisin itse jo kovasti valmis virallistamaan suhteemme.Odottavan aika on pitkä.....
haluaisin
kovasti....
152028
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
miettinyt esim. sitä että yhteisen lapsen saanti on paljon sitovampaa tulevaisuuttakin katsoen kun kihloihin meno?ei luulis nyt enää olevan hirveä kynnys lähtee sinne sormuskaipoillekkin.Mun kaveri sai just vauvan ja nekään ei ole kihloissa,ei kuulemma sormus muuta mitään:)onhan se totta mut jos ei se muuta mitään niin miks se sormus ei sit vois sormessa olla merkkinä yhteisestä elämästä.Itse olen sitä mieltä et jos joku päivä vaan raskaaks tulen niin isännältä odottasin kosintaa minkä se on vihjassutkin sitten tehdä:)
sitä että jos on valmis hankkimaan lapsen niin pitäisi kyllä olla valmis menemään naimisiinkin???
ajatellut kyllä, mutta ilmeisesti poikaystäväni ei...lapsi tuli meille aika yllätyksenä.
Kuin tuossa aiemmin ihkiset sanoi, että lapsi on PALJON suurempi vastuu kuin naimisiin meno tai kihlautuminen.
Nyt te kumpikin olette koko loppuelämänne kiinni tuossa pienessä ihmeessä ja joudutte olemaan kiinni myös toisissanne lopunelämää. Naimisiinmeno ei merkitse mitään sitoumuksen kannalta tuon lapsen rinnalla. Tietysti jos se on periaate tai perinne kysymys tms.
Kuitenkin minusta on aivan käsittämätöntä tuo miesten naimisiin meno- pelko. Mitä ne oikein kuvittelee sen lapsen tekevän? Selvästi näkee ettei poikaystäväsi ole aikuinen mies vaan lapsi, joka ei ymmärrä millaisen vastuun on joutunut lapsestanne ottamaan. Nyt kannattaisi ravistella miestä ja kunnolla.
Hölmöjä vastauksia. Niinku ny pitäs mennä naimisiin lasten takia?
Meillä on niin päin, että ukko rutisee, että naimisiin pitäis mennä, mutt mä en haluu.
Onki aika ärsyttävää, jos siitä usein joutuu kuulemaan.
tilanne.Mikä niissä äijissä on kun pitää muuttaa yhteen mennä naimisiin ja tehdä lapsia!Minä tuntisin itseni alistetuksi jos olisimme naimisissa.Sehän on uskonnollinen traditio tehdä naisesta omaisuutta.Tätä mieltä minä olen!Ja tuntuu että ne naiset jotka naimisiin hinkuvat ovat epävarmoja itsestään.Eikö sitä miestä saa pidettyä ilman?
Pitää mennä naimisiin ilman avioehtoa, ni ei ukko lähe minnekkään!
Mitäpä jos kyse onkin siitä, että hoputat turhaan miestäsi. Eihän semmoiseen eri hienoon ja yllättävään kosimiseen jää aikaa, kun aina joutuu alkupisteeseen. Kannattaa vaan esittää unohtaneensa asian vähäksi aikaa, ehkäpä se kosinta jo sillä heltiäisi, kun ei koko ajan niskaan huohota. Jutun pointti oli siis, että anna sen uskoa, että koko juttu oli sen ihan ihka oma idea.Eihän ketään voi kihloihin painostaa ja odottaa hyviä seurauksia, eihän? :)
Moi! ajattelin vaan kertoa että ei kaikki halua naimisiin mennä tai edes kihloihin ja ei se kyllä tarkoita sitä että sinä ett halua sitoutua jne.. minulla on monta ystävää jotka ovat olleet yhessä ja heillä on yhteiset lapset jo monta vuotta!esim: yks pari on ollu yhessä jo 11 vuotta mutta ei ne naimisissa tai kihloissa ole ja kyllä ne tosi onneliselta vaikuttavat ja taloa ne on rakentamassa....Ja yksi esim, mun yhet ystävät oli ollu yhessä 13vuotta ja yhtääkkiä ne sai päähän ett mennään naimisiin..3kk myöhemmin ne eros....
siihenkin että "kaikki naiset haluaisivat olla prinsessoja" väitän ettei kaikki halua sitäkään.
Me esimerkiksi olemme menneet kihloihin vuonna -87 jota ennen seurustelimme vuoden päivät,emmekä ole naimisissa "vieläkään",lapsia on kolme jotka ovat isänsä sukunimellä.Nyt "vanhoilla päivillä" on kyllä ollut puhetta naimisiinmenosta mutta sekin tapahtuisi todennäköisesti ihan maistraatissa ja olisi enemmänkin käytännön syistä kuin mistään tarpeesta sitoutua enemmän tai paremmin tai että rakastaisi enemmän tms.Tähän asti olen ollut myös sitä mieltä että pitäisin siitä huolimatta myös oman sukunimeni,syystä että en viitsisi ruveta kaikkia papereita uusimaan,mutta nyt on jo kaikki paperit,ajokortti,passi yms uusimista vaille muutenkin niin sitäkin voisin nyt miettiä uudelleen.
Eli 20 vuotta onnellista yhdessä oloa näinkin
Pentujen touhuja! Lastenteko pitäis kieltää yksinkertaisilta. Evoluutiokehitys saisi paremman suunnan...
Onpas mielenkiitnoisia vastauksia. Joku jopa väitti avioliittoa neisen omistamiseksi. ??!! Mistä tällaisia ajatuksia kumpuaa?
Naimisiinmenon merkityksiä on varmasti yhtä paljon kuin ihmisiä, jotka menevät naimisiin. Jokaiselle se merkitsee eri asiaa, ainakin nykypäivänä. Omassa viestissäni tarkoitin lähinnä ihmisiä, jotka suhtautuvat naimisiin menoon viimeisenä sitoumuksena toiseen ihmiseen ja tämän takia eivät halua naimisiin. Se ehkä tuntuu kahleelta nilkan ympärillä tms. Siksi painotin sitä, että lapsihan on paljon suurempi ja sitovampi sitoomus kuin avioliitto. Avioliitosta voi ottaa eron. Voiko lapsesta? Tuskin.
En minä ainakaan näe mitään pahaa siinä, että ei olla naimisissa, mutta miksipä ei? Eikös se ole juridisesti ja kaiken paperisodan kannalta paljon helpompi vaihtoehto kuin avoliitossa eläminen?
Ja mitä tulee siihen kun joku kertoi ystäväpariskunnan olleen yhdessä pitkään ja kun menivät naimisiin, erosivat, sanoisin, että ehkäpä pariskunnalla oli ongelmia jo ennen naimisiin menoa ja naimisiinmeno oli ns. viimeinen oljenkorsi koittaa pelastaa parisuhde? Vielä yleisempi syy erolle mielestäni on se, että kun mennään naimisiin usein parit kuvittelevat että suhde jotenkin muuttuisi avioliiton myötä. Ja sitten ollaankin ihan äimänkäkenä, että mitä ihmettä. Eihän tää nyt ollutkaan sitä mitä kuvittelin, ja miksi toikin on niin erilainen?
Onko odotukset avioliitolta realistiset? Kannattaisi puhua omista odotuksisat ennen avioliittoa ja siitä mitä elämältä haluaa. Säästyttäisiin varmaan usealta erolta.
Mielipiteitä?
..että millaiset häät hän haluaisi.
Sinä ilmeisesti haluaisit olla se "päivänprinsessa". Ei kaikki naiset halua, en itsekään. Menimme naimisiin vain lähimpien läsnäollessa, koska mieheni ei halunnut isoja häitä. Mieheni itse asiassa sanoi, että isot häät kauhistuttavat, vaikka muuten on kyllä supliikkimies! Itse olen tottunut esiintymään(nuorempana tein mallin töitä), muttei prinsessahäät ole kuitenkaan minuun koskaan iskeneet.
Oletko suunnitellut mahtavia häitä? Iskeekö mieheesi kenties ramppikuume? Jos hän haluaisikin vain pienet juhlat.
on maininut että ei halua mitään isoja juhlia.Niinkun en minäkään niistä mitään sukujuhlia halua.Vain lähimmät sukulaiset ja kaverit.Nyt olemme asiasta keskustelleet ja avopuolisoni sanoi että kyllä se hetki tulee vielä että kosii minua...=)
Näin on. Jos rakastaa, myös osoittaa sen.