Olen 30- vuotias ja asunut taalla Irlannissa viimeiset 12 vuotta. Tapasin 11 vuotta sitten ihanan miehen jonka kanssa ostimme ensimmaisen talomme. 4 vuotta suhteessa oltuamme han paatti ettei rakasta enaan ja haluaa eron, talo myytiin ja erille muutettiin. Muutama kuukausi meni ja han paattikin etta oli tehnyt elamansa virheen ja halusi palata takaisin yhteen.
Aloimme seurustella uudestaan ja kaikki meni hyvin, Rakensimme yhteisen talon ja nyt meilla on on suloinen 2-vuotias poika ja olen 6 kuukaudella raskaana. Muutama paiva sitten han kertoi etta ei ole onnellinen enaan, laheisyys kuulemma puuttuu. Han ehdotti parisuhde terapiaa johon olemme menossa ensi viikolla.
En tieda mita ajatella tai tehda. Tiedan etta rakastan hanta ylikaiken mutta en tieda voisinko taas antaa anteeksi ja ajatuskin erosta saa minut voimaan pahoin. Tunnen sisallani etta han on paatoksessa jo tehnyt, mutta ei halua olla paha ihminen ja jattaa ennen kuin voi sanoa etta on 'yrittany parhaansa'. Mita minun pitaisi tehda? Yksin kahden pienen lapsen kanssa elama pelottaa.
Aloimme seurustella uudestaan ja kaikki meni hyvin, Rakensimme yhteisen talon ja nyt meilla on on suloinen 2-vuotias poika ja olen 6 kuukaudella raskaana. Muutama paiva sitten han kertoi etta ei ole onnellinen enaan, laheisyys kuulemma puuttuu. Han ehdotti parisuhde terapiaa johon olemme menossa ensi viikolla.
En tieda mita ajatella tai tehda. Tiedan etta rakastan hanta ylikaiken mutta en tieda voisinko taas antaa anteeksi ja ajatuskin erosta saa minut voimaan pahoin. Tunnen sisallani etta han on paatoksessa jo tehnyt, mutta ei halua olla paha ihminen ja jattaa ennen kuin voi sanoa etta on 'yrittany parhaansa'. Mita minun pitaisi tehda? Yksin kahden pienen lapsen kanssa elama pelottaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä lannistu, kaikki järjestyy vielä tavalla tai toisella, tämä on vain huono vaihe elämässäsi, parempia aikoja on taas tulossa.
Oletko sinä onnelline miehesi kanssa? Silloin ikävä kyllä kannattaa ja on joskus pakkokin niellä ylpeytensä ja katkeruutensa (ei tietenkään purematta, niitä täytyy voida käydä läpi toisen kanssa). Haluatko sinä siis jatkaa suhdettanne? Jos miehesi haluaa kerran mennä kanssasi terapiaan, minusta se tarkoittaa sitä, että hän haluaa olla kanssasi eikä suinkaan lähteä uudestaan. Koeta olla maalaamatta piruja seinille, ehkä hän todellakin haluaa yrittää eikä tee asiaa vain näön vuoksi. Mitä sinun silloin pitäisi antaa anteeksi?
Meidän on kaikkien pakko hyväksyä se, ettemme yksinkertaisesti voi vaatia tai odottaa kumppaniltamme pelkkiä ruusuja missään muodossa. Rakkaus ei ole ylpeyden asia, siinä menettää kaikki omanarvontuntonsa rippeetkin joskus, mutta toisaalta se juuri on osoitus suuresta luottamuksesta. Se joka tuntee itsensä loukatuksi ja nöyryytetyksi luottaa toiseen, koska antaa tämän nähdä itsensä sellaisessa tilassa. Se taas, joka kaikesta huolimatta rakastaa, vaikka toinen näyttäisi heikotkin puolensa rakastaa todella. Tai jotain (ei saa ottaa liian kirjaimellisesti ettei ymmärretä väärin: kenellekään ei tieten tahtoen saa tehdä pahaa, mutta parisuhteessa väistämättä tulee tilanteita, joissa toisella tai molemmilla on paha olla).
Voimaa sinulle! Kerro lisää.
Voikun olisit oikeassa. Rakastan miestani ja han sanoo rakastavansa minua, enka halua meidan erovan koska uskon etta voisimme selvittaa ongelmamme. Ja toivottavasti terapeutti pystyy auttamaan meita. Miehestani on tullut etainen viimeisen parin paivan aikana eika han halua puhua asiasta ja se saakin minut epailemaan etta han on paatoksensa tehnyt. Terapialle meno ei ollut hanen ideansa vaan hanen aidin, jonka kanssa mieheni keskusteli muutama paiva sitten.
Ja han tietaa etta hanen perheensa ja ystavansa eivat hyvaksyisy jos han nyt lahtisi ja luulen etta sekin on syy miksi han ei ole viela mennyt.
Toivottavasti maalailen vain piruja seinille kuten sanoit, silla han on hyva mies ja ihana isa. Mutta tama menee juuri samaa rataa kuin edellisella kerralla kun erosimme ja ehka sen takia olen niin negatiivinen.
Olen teodella pahoillani tilanteestasi, sinulla on varmasti tosi vaikeaa juuri nyt, eikä asiaa tietenkään auta se, että olet kaukana kotoa ja läheistesi luota. Ole kuitenkin iloinen siitä että sinulla on parhaat mahdolliset taustajoukot: miehen sukulaiset ja ystävät. Se tarkoittaa sitä, että sinä olet siellä yhtä paljon kotonasi kuin miehesi tai kuin toisaalta täällä Suomessa olisit. Älä siis tunne oloasi yksinäiseksi tai hyljätyksi.
Hyvä, että miehesi suostuu menemään terapiaan. Oli syy hänen jäämiseensä tällä hetkellä mikä hyvänsä, se on positiivinen asia. Vaikka hän nyt jäisikin vain velvollisuudentunnosta, se tunne voi helposti ja varmasti vielä muuttua. En voi tietää, mitä tulee tapahtumaan tai mikä miehesi ongelma on, mutta uskon kyllä että kaikki voi järjestyä. Jos miehesi on hyvä mies ja isä ja jos sinä rakastat häntä, suuri osa asioista suhteessanne on joka tapauksessa kunnossa. Nyt on siis tärkeää selvittää, mikä miehesi ongelma on ja kuinka hän ja sinä pystytte sen käsittelemään. Ehkä nyt on Big Bangin aika suhteessanne. Sen jälkeen voi syntyä ihan uusi maailma. Ole vahva, luota tunteisiisi ja tee kaikkesi saadaksesi miehesikin luottamaan omiinsa.
noin suurinpiirtein. Mieheni käytös oli samanlainen ja taustalta löytyi ikävä kyllä uusi nainen. Minä en saanut muuta selitystä, kuin tunteet ovat loppu minua kohtaan ja vahingossa tämä kauheus sitten paljastui.
Tilanne on kauhea ja en halua sinua missään nimessä ahdistaa enempää. Mutta, jos näin on, totuus loukkaa hirveästi joka tapauksessa. Käyn itse näitä tunteita läpi juuri nyt.
Toivon, ettei miehelläsi ole samaa "ongelmaa", todella...Voimia ja kaikkea hyvää.
Ikä ja Irlantiin muuton ajankohta samat kuin eräällä ystävälläni, johon yhteydenpito harmillisesti jäänyt... Olisitko se sinä?
Pohtii J.K.
Minulla oli vuosi sitten melkein samanlainen tilanne..Tosin avopuolisoni oli löytänyt jonkun toisen, koska hänen mielestään meillä ei enään ollut välillämme kipinää..No meillä oli puoli vuotias lapsi ja toinen tuloillaan..
Mieheni muutti pois yhteisestä asunnosta, jätti minut ja lapsen kahdestaan..Joka ilta mietin ja pelkäsin, että miten selviän kun toinen lapsi syntyy, kun esikoinenkin olisi silloin vasta reilun vuoden ikäinen..
Olin todella mustasukkainen, kun näin mieheni ja uuden naisen yhdessä jossakin..Tuntui etten ollut kyllin vahva elämään yxin..Tuli jotenkin tosi avuton tunne..
Sitten tein sen, pyysin miestäni juttelemaan kanssani, sanoin että nyt on päätettävä että jääköhän toisen naisen kanssa vai tuleeko takaisin kotiin..Jos päättäisi jäädä sinne, takaisin en enään ottaisi..Ja anteexi en enään voisi antaa...
Mieheni hetken aikaa asiaa pohdittuaan, ilmeisesti tajusi että mitä oli menettämässä, joten palasi kotiin..Olin tietysti ratkasuun tyytyväinen..Tapahtumasta on kulunut jo vuosi ja meillä on nyt kaksi lasta, mielestäni suhteemme parani, tosin se voi kyllä johtua siitäkin, että rupesin itse tekemään suhteemme eteen töitä..Huomioi Miestäsi lapsen ohella, äläkä anna kaikkea huomiota lapselle, niin uskompa että teilläkin voi asiat muuttua..Itse huomasin itsenitutkiskelun jälkeen, että olin liikaa lapsessa kiinni, joten mieheni tunsi ilmeisesti itsensä ulkopuoliseksi..Toivottavasti sait tästä jotain apua..