Itse mieheni jätin ja ero astuu voimaan nyt ihan pian. Olen onnellinen omassa elämässäni mutta silti tunnen kauheaa syyllisyyttä mieheni jättämisestä vaikka meidän elämä oli yhtä helvettiä viimeiset vuodet. Mies oli ihana ja kiltti mutta minä aivan hirveä, ja katsoin parhaaksi antaa hänelle mahdollisuuden etsiä parempi vaimo ja lähdin. Olemme edelleen ystäviä ja tunnen niin kovaa sääliä ja huonoa omaatuntoa siitä mitä olen aiheuttanut, en pelkästään erolla vaan sillä mitä avioliittomme aikana tapahtui. Ja mies vain haluaa mut takaisin hinnalla millä hyvänsä enkä minä halua mennä mutta tuntuu kauhealta kun en kuitenkaan pääse irti menneestä! Mikä tähän neuvoksi? Pitääkö vain kärsiä ja odottaa kunnes mies löytää uuden rakkauden ja kenties unohtaa mut? Niin paljon hyviäkin muistoja avioliitosta jäi molemmille että ne ikävät asiat tuntuu ikäänkuin jääneen taka-alalle vaikka totuus on että sellaisessa liitossa ei kukaan tervejärkinen olisi voinut elää.. Siksi en halua mennä takaisin, ja uuden rakkaudenkin olen löytänyt ja siitäkin tunnen syyllisyyttä, kun minulla on uusi ja ex-miehellä ei ketään.
Koska tää helpottaa?
Eroava..
71459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koitetaan syyllisyys kestää. Ja miksi oikein syyllisyyttä tulisi kantaa, koska olemme vastuussa vain omasta elämästämme ja meidän omista valinnoistamme. jos miehet eivät osaa rakentaa omaa elämäänsä ilman meitä, niin se on heidän ongelmansa.
Koet syyllisyyttä ja se on ihan oikein. Ei elämä ole muutenkaan helppoa ja jos kohtelee toista huonosti, aiheuttaa pahaa mieltä molemmille osapuolille. Kanna syyllisyytesi siis, olet sen ansainnut. Miksi sinulla pitäisi olla helpompaa kuin exälläsi? Kärsi tuskasi! Oletko vähän ailahtelevainen tunteissasi? Haetko koko ajan jotain "uutta", jota kumppanisi ei pysty antamaan? Jätä exäsi lopullisesti ja lopeta ystävyyden teeskentely. Silloin exälläsi on mahdollisuus toipua ja löytää nainen, joka oikeasti hänestä välittää. Äläkä sitten kohtele "uutta rakkautta" samoin kuin exääsi!
Älkää jätetyt purkako katkeruuttanne ventovieraisiin..
Lähinnä tarkoitinkin että koska se tuska helpottaa puolin ja toisin. Meillä molemmilla on ollut uudet kumppanit, ex-miehellä useampia lyhytaikaisia ja aina kun yksi päättyy suhde niin hän masentuu ja alkaa haikailemaan minua takaisin. En minä tahdo väkisin hänen ystävänsä olla mutta on kuitenkin parempi olla hyvissä väleissä koska meillä vielä yhteistä omaisuutta ja yhteisiä tuttavia ja pitkä yhteinen menneisyys joka meitä aina vaan sitoo toisiimme. Tahtoisin vaan siitä siteestä päästä lopullisesti eroon etten tuntisi jääväni roikkumaan vanhaan suhteeseen ja samaa toivon ex-miehelle.
Voi voi...sinullehan irtiotto pitäisi olla tosi helppoa. Käsitinkö jotain väärin mutta etkös sinä jättänyt. Nyt on kuule aika nostaa sitä kytkintä ihan oikeasti. Mitä siihen ovenpieleen roikkumaan jäät enää. Mun mies toimii ihan samoin. Ensin lähdettiin oikein vauhdilla...mutta nyt sitten ikään kuin roikutaan perheessä. Kestämätöntä! Neuvona lähde oikeasti menemään kun kerta avioliittosi tössitkin.
Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi. Ilmeisesti jätit miehesi, kun et muutakaan keksinyt?
Taidat olla tunne-elämältäsi vähän keskenkasvuinen, kuten niin valitettavan moni muukin.
Hittojako sinä enää siitä hylkäämästäsi enää huolehdit? Nyt se on aivan liian myöhäistä.
Pahinta mitä voisit tehdä, olisi ottaa mies heikkona hetkenä takaisin. Tekisit temppusi kuitenkin uudelleen.
Uutta suoleen kummallekin. Ei sillä enää ole väliä kestääkö se päivän vai vuoden. Saatpahan kaipaamaasi vaihtelua.
Nuorena mentiin naimisiin, suhteessa jossa ei molemminpuolista kunnioitusta ja rakkautta ollut. Luulimme naiiveina että naimisiinmeno korjaisi jotain. Naimisiinmeno oli suurempi virhe kuin eroaminen. Eroaminen sentään antoi miehelle mahdollisuuden löytää parempi elämä naisen kanssa joka häntä kunnioittaa. Minä en sitä tehnyt, sen tunnustan, en kunnioittanut enkä rakastanut koska hän ei ollut kunnioitusta ansainnut. Enkä missään tapauksessa voisi takaisin mennä koska tiedän itsekin että se sama paska toistuisi uudestaan taas ennen pitkää. Kun vaan saisin miehen ymmärtämään sen! Mutta hän tuntuu unohtaneen kaiken sen ikävän mitä häntä kohtaan tein ja vakuuttelee nyt oppineensa omista virheistään ja tietää miten parisuhdetta pitäisi hoitaa! Itse olen nyt onnellisessa parisuhteessa jossa mies on arvostuksensa ja kunnioituksensa ottanut ja ansainnut ja kumpikaan ei ole kummankaan holhoaja vaan itsenäisinä ihmisinä mutta silti kumppaneina elämme elämää eteenpäin. Siitä en luopuisi mistään hinnasta ja toivon ettei uusi miehenikään sitä tee.