Ongelma: ennakkoluulot ja olettamukset
Nykyään puhutaan paljon pelimiehistä. Mitä käsite pelimies pitää sisällään? Näin nopeasti ajateltuna minulle tulee melko negatiivinen kuva kyseisen leiman saaneesta miehestä (näiden miesten mielestä meriitti): hän on itseensä erittäin tyytyväinen, yleensä hyvännäkönen naistenkaataja, jolla ei tunteita ole pelissä mukana, paitsi tietenkin soljuvassa sanavirrassaan. Nämä usein hyvinkin supliikit kaksilahkeiset ajattelevat olevansa Jumalan lahja naisille. Näitä miehiä on aina ollut ja tulee aina olemaan, ja heitä on kaikissa ikäryhmissä. Monesti he pyörittävät kilttejä ja liian hyväuskoisia tyttöjä niin kauan kuin mielenkiintoa riittää. Pelimiehillä on vientiä lakkaamatta, usein omien sanojensa mukaan ainakin.
Henkilökohtaisesti haluan pysyä pelimiehistä kaukana, sillä heidän kanssaan vain satuttaa itseään, ja näillä miehillä ei ole mitään annettavaa minulle. On ikävä todeta, että liian usein saatetaan myös hyvänäköinen kunnollinen mies leimata tähän edellä mainittuun "ryhmään" kuuluvaksi, pelkästään ulkonäön perusteella. Kuinka epäreilua, mutta sitä elämä hyvinkin usein myös on...
Itselläni on sama ongelma kuin näillä viimeksi mainitsemillani miehillä, tosin naisena se toteutuu käytännössä hieman eri tavalla: vedän puoleeni oikeita pelimihiä, jotka ajattelevat vain kellistävänsä sänkyyn. Onneksi tunnistan useimmiten nämä tyypit miltei heti, sillä he harvemmin jaksavat pelailla ilman voittoa kovin kauaa...
Ennakkoluulot. Kukaan komea ja rehellinen mies ei uskalla tutustua minuun. "Se on varmaan pelinainen, pyörittää miehiä minkä jaksaa." Ei edes vaivauduta tutustua. Oletetaan, ettei voi olla fiksu, kiltti, mukava ja ennen kaikkea hyvännäköinen nainen samaan aikaan. Täysin mahdoton yhtälö. Tai, jos tapahtuisikin sellainen suuri epätodennäköisyys, että törmäisikin kyseisillä ominaisuuksilla varustettuun naiseen, tämä (kenties jopa unelmien nainen) tuomitaan auttamatta sitten varatuksi. Kirjoittajan yleistys omaan elämäänsä perustuen: joskus nämäkin naiset ovat vapaita. Ja vapaana kyseinen nainen pelottaa. Mitä, jos rakastuu ja käykin huonosti. Sellaisesta konkurssista toipumiseen menee aikaa. Ajatellaan, josko selvitään ollenkaan. On parempi ottaa hieman vähäisempi, jonka kanssa on myös onnellinen. Riski tällöin on ehkä pienempi, vai onko sittenkään... Pysyvää onnellisuuttahan tässä tavoitellaan.
Tämä itsesuojeluvaistoon kenties perustuva käytösmalli pätee silti molempiin sukupuoliin; itse huomaan myös välillä lyöväni leiman miehen otsaan, ennen kuin olen edes puhunut tämän kanssa. Pelkään, että olen vain pelinappula jonkun elämän pelikentällä. Tämän vuoksi saatan menettää paljonkin. Yritän tietoisesti olla yhä avoimempi, nimittäin takavasemmalta alkaa pieni pelko hiipimään ajatuksiini: mitä vanhempi olen, sitä vähemmän on hyviä vaihtoehtoja. Ohimennen mainittakoon, että olen tosiaan vasta 24-vuotias.
Komeilla ujoilla miehillä on kuitenkin, yhä enemmän korostetusta tasa-arvosta huolimatta, vaikeampaa verrattuna vastaaviin naisiin, sillä toisinaan ajatellaan (minä mukaan lukien) aloitteiden tekemisen kuuluvan vielä lähes yksiomaan heille. Toivoisin niin, että juuri nämä miehet edes joskus rohkaisisivat mielensä ja uskaltautuisivat juttelemaan... Heitän tasapuolisuuden vuoksi itselleni kysymyksen, miksen minä tee aloitteita. Niinpä. Ehkä periaatteesta, ehkä ujoudesta. Voinko siis osoittaa syyttävällä sormella ketään. En mielestäni, kunhan kirjoittelin ajatuksiani muidenkin luettavaksi.
Kulutin puolitoista tuntia koneen ääressä pohdiskellen ja kirjoittaen, mitä tästä jäi käteen. Vastauksia elämän suuriin kysymyksiin? -Ei ainuttakaan. Ratkaisu ongelmaani? -Tuskin. Asiallista keskustelua? -Kenties. Jotenkin sain valettua itseeni uskoa onnelliseen tulevaisuuteen jonkun minulle hyvän ihmisen kanssa. En halua kuuta taivaalta, enkä tavoittele edes tähtiä. Tiedän että jossain on minunkin puoliskoni.
(Mr. Darcya odotellessa...) =)
-Porin tyttö-
Nykyään puhutaan paljon pelimiehistä. Mitä käsite pelimies pitää sisällään? Näin nopeasti ajateltuna minulle tulee melko negatiivinen kuva kyseisen leiman saaneesta miehestä (näiden miesten mielestä meriitti): hän on itseensä erittäin tyytyväinen, yleensä hyvännäkönen naistenkaataja, jolla ei tunteita ole pelissä mukana, paitsi tietenkin soljuvassa sanavirrassaan. Nämä usein hyvinkin supliikit kaksilahkeiset ajattelevat olevansa Jumalan lahja naisille. Näitä miehiä on aina ollut ja tulee aina olemaan, ja heitä on kaikissa ikäryhmissä. Monesti he pyörittävät kilttejä ja liian hyväuskoisia tyttöjä niin kauan kuin mielenkiintoa riittää. Pelimiehillä on vientiä lakkaamatta, usein omien sanojensa mukaan ainakin.
Henkilökohtaisesti haluan pysyä pelimiehistä kaukana, sillä heidän kanssaan vain satuttaa itseään, ja näillä miehillä ei ole mitään annettavaa minulle. On ikävä todeta, että liian usein saatetaan myös hyvänäköinen kunnollinen mies leimata tähän edellä mainittuun "ryhmään" kuuluvaksi, pelkästään ulkonäön perusteella. Kuinka epäreilua, mutta sitä elämä hyvinkin usein myös on...
Itselläni on sama ongelma kuin näillä viimeksi mainitsemillani miehillä, tosin naisena se toteutuu käytännössä hieman eri tavalla: vedän puoleeni oikeita pelimihiä, jotka ajattelevat vain kellistävänsä sänkyyn. Onneksi tunnistan useimmiten nämä tyypit miltei heti, sillä he harvemmin jaksavat pelailla ilman voittoa kovin kauaa...
Ennakkoluulot. Kukaan komea ja rehellinen mies ei uskalla tutustua minuun. "Se on varmaan pelinainen, pyörittää miehiä minkä jaksaa." Ei edes vaivauduta tutustua. Oletetaan, ettei voi olla fiksu, kiltti, mukava ja ennen kaikkea hyvännäköinen nainen samaan aikaan. Täysin mahdoton yhtälö. Tai, jos tapahtuisikin sellainen suuri epätodennäköisyys, että törmäisikin kyseisillä ominaisuuksilla varustettuun naiseen, tämä (kenties jopa unelmien nainen) tuomitaan auttamatta sitten varatuksi. Kirjoittajan yleistys omaan elämäänsä perustuen: joskus nämäkin naiset ovat vapaita. Ja vapaana kyseinen nainen pelottaa. Mitä, jos rakastuu ja käykin huonosti. Sellaisesta konkurssista toipumiseen menee aikaa. Ajatellaan, josko selvitään ollenkaan. On parempi ottaa hieman vähäisempi, jonka kanssa on myös onnellinen. Riski tällöin on ehkä pienempi, vai onko sittenkään... Pysyvää onnellisuuttahan tässä tavoitellaan.
Tämä itsesuojeluvaistoon kenties perustuva käytösmalli pätee silti molempiin sukupuoliin; itse huomaan myös välillä lyöväni leiman miehen otsaan, ennen kuin olen edes puhunut tämän kanssa. Pelkään, että olen vain pelinappula jonkun elämän pelikentällä. Tämän vuoksi saatan menettää paljonkin. Yritän tietoisesti olla yhä avoimempi, nimittäin takavasemmalta alkaa pieni pelko hiipimään ajatuksiini: mitä vanhempi olen, sitä vähemmän on hyviä vaihtoehtoja. Ohimennen mainittakoon, että olen tosiaan vasta 24-vuotias.
Komeilla ujoilla miehillä on kuitenkin, yhä enemmän korostetusta tasa-arvosta huolimatta, vaikeampaa verrattuna vastaaviin naisiin, sillä toisinaan ajatellaan (minä mukaan lukien) aloitteiden tekemisen kuuluvan vielä lähes yksiomaan heille. Toivoisin niin, että juuri nämä miehet edes joskus rohkaisisivat mielensä ja uskaltautuisivat juttelemaan... Heitän tasapuolisuuden vuoksi itselleni kysymyksen, miksen minä tee aloitteita. Niinpä. Ehkä periaatteesta, ehkä ujoudesta. Voinko siis osoittaa syyttävällä sormella ketään. En mielestäni, kunhan kirjoittelin ajatuksiani muidenkin luettavaksi.
Kulutin puolitoista tuntia koneen ääressä pohdiskellen ja kirjoittaen, mitä tästä jäi käteen. Vastauksia elämän suuriin kysymyksiin? -Ei ainuttakaan. Ratkaisu ongelmaani? -Tuskin. Asiallista keskustelua? -Kenties. Jotenkin sain valettua itseeni uskoa onnelliseen tulevaisuuteen jonkun minulle hyvän ihmisen kanssa. En halua kuuta taivaalta, enkä tavoittele edes tähtiä. Tiedän että jossain on minunkin puoliskoni.
(Mr. Darcya odotellessa...) =)
-Porin tyttö-
Vastaukset 32
Vanhimmat
Olen suomalaista miestä keskivertoa komeamman näköinen, se mun on täytynyt lopulta itselleni myöntää, vaikka huonon itsetunnon omaavana pitkän aikaa asiaa epäilin ja yritin selittää naisten kiinnostusta mielenkiintoisella luonteellani. Nyt se on kuitenkin myönnettävä: naiset juoksee ulkonäön perässä, eivätkä kiltin luonteen. Totta kai ne voi seurustella muunkin näköisten miesten kanssa, koska komeat miehet kuten kauniit naisetkin on harvinaisia, mutta tilaisuuden tullen isketään heti katse komeaan mieheen.
Itse taidan siis näyttää pelimieheltä, kun tuntuu, että mikäli nainen ei mua tunne tarpeeksi hyvin, muhun suhtaudutaan joko todella varauksellisesti tai sitten räväkämmin, ihan ku mun otsassa lukis, että olen armoton bilettäjä ja peluri, joka panee kaikkea liikkuvaa.
Oikeasti olen tuon täydellinen vastakohta, ihastun hyvin harvoin ja silloinkin niin kokonaisvaltaisesti, että tunteiden hiipuminen kestää todella kauan, joskus vuosia. Sitten kun mun avoin, suorasukainen, rauhallinen, tunteellinen ja lapsekas luonne paljastuu, nainen juoksee äkkiä karkuun tai vähintään tekee selväksi, ettei kiinnosta. Tai ehkä naiset pelästyy, koska ovat kiinnostuneita juuri mun oikeesta luonteesta, mutteivät uskalla heittäytyä tunteidensa vietäviksi? Mieluummin siis säätävät ja sähläävät niiden tuttujen ja perinteisten miesten kanssa, niin ei mene sukupuoliroolitkaan sekaisin?
sanoisin että kasvakaa jo teini-iästä ulos.
Tekstisi oli erittäin asiallinen ja antoisa... Kysyisin vielä teetkö sinä itse aloitteita, jos näet sinua kiinnostavan kauniin naisen? Vai katseletko vain kaukaa hiljaa ihaillen ja annat tlaisuutesi mennä ohi?
Olkaa te nyt iloisia siitä hyvästä ulkonäöstä, sekä naiset että miehet, jos teille on sellaista suotu. Minulle ei ole, ja kun en ole mikään kamalan supliikkikaan, niin olen saanut huomata, että yksinkertaisesti en vain kelpaa naisille. En vaikka tekisin aloitteen, en vaikka yrittäisin katsoa alkuun, että naisen kanssa "synkkaa".
Tuskinpa vain tekään haluaisitte oikeasti kuulua siihen luokkaan ihmisiä, joita ketään ei halua kelpuuttaa parikseen? Se on nimittäin minun tilanteeni. Tai no, kelpaisin minä varmaan joillekin yh:ille, ne ovat ainoita, joiden olen huomannut nykyään kiinnostuvan minusta. Ilmeisesti arvostavat kouluttautumistani. Yhden ns. 100% varmuudella tulevan yh:n kanssa seurustelin muutamia vuosia. Erosin, koska en katsonut ansaitsevani niin uskotonta ja ilkeää naista. Mutta onko tosiaan niin, että tavallinen päälle 25v mies ei ansaitse ollenkaan naista, ellei mene jollekin yh:lle rahapussiksi elättämään toisen miehen lasta? Ja haluaisitteko te oikeasti vastaavan kohtalon, onko hyvä ulkonäkö niin suuri haitta teidän elämässänne?
aloitetta vieraalle naiselle, koska en pidä siitä, että siinä tilanteessa mies laittaa kaiken peliin ja naisella on päätösvalta. En yleensäkään pidä siitä, ettei naiset tee yhtään alotteita tai jos tekevät, niin aloite tapahtuu vasta siinä vaiheessa, kun nainen on jo 95-prosenttisen varma miehen kiinnostuksesta ja sillonhan se ei ole enää mikään aloite, koska naisen on täytynyt olla jotenkin miehen kanssa tekemisissä, jos kerran tietää hänen kiinnostuksestaan. Niitä todellisia alotteita, että nainen menee tuntemattomalle miehelle juttelemaan tapahtuu varmaan todella harvoin. Lisäksi vielä se, että vaikka seuraavaa väitettä ei voi yleistää kaikkiin aloitteellisiin naisiin, niin liian usein ne aloitteen tekevät naiset on todella epäluotettavia ja kevytkenkäisiä ja joskus täysin tasapainottomia tapauksia. Mutta se tasapainottomuushan selviää kyllä myöhemmin ja jos nainen on fiksu niin senkin huomaa, että älkää aloitteelliset ja fiksut naiset alkako passiivisiksi tämän takia. Kun olette aloitteen tehneet, teidän täytyy seuraavaksi vakuuttaa mies siitä, ettette ole miehen luota toiselle hyppiviä hutsuja.
Jos joskus jonkun naisen kanssa päädyn yhteen, niin tutustuminen tapahtuu joko niin, että nainen tekee aloitteen ja tulee juttelemaan mulle tai sitten tutustun häneen jonkin ihmisen tai ihmisporukan kautta, eli esim. satututaan baarissa samaan seurueeseen, jolloin keskustelun aloittamista ei voi tulkita suoraan aloitteeksi, vaan sitä pidetään normaalina, että jutellaan samassa pöydässä olevien kanssa. Kotipippaloissa on sama juttu: kun ollaan saman katon alla, ihmiset on lähestyttävämpiä ja ei ole mikään iso juttu mennä juttelemaan vieraalle naiselle, koska senkin voi tulkita aloitteen lisäksi niin, että menen vain huvikseni juttelemaan naiselle, enkä ole hänestä yhtään kiinnostunut.
Eli kaikki tilanteet, jotka voidaan käsittää vain aloitteiksi, niitä välttelen ja sellaiset tilanteet, jotka voidaan aloitteen lisäksi ymmärtää pelkäksi normaaliksi , niihin lähden mukaan.
filosofiasta huolimatta elämäsi tuntuu olevan varsin ulkonäkökeskeistä. Siitähän tuo "ongelmasi" on peräisin. Kuvitteletko tosiaan esimerkiksi, että kauniin rakastetun menettäminen koskee enemmän kuin sama juttu ruman/normaalin kanssa.
ajattele noin. Ilmaisin asian huonosti. Mielestäni aina, kun uusi suhde alkaa, toisen ulkonäössä on pakko olla jotain, joka miellyttää. Hänen ei tarvitse olla muiden silmissä mikään erikoinen. Jos ihminen ihastuu toisessa enimmäkseen juuri siihen luonteeseen, eikä niinkään ulkonäköön, niin en silti voi uskoa, että missään tapauksessa kukaan voi olla pelkän luonteen kanssa, jos muuten henkilö on vaikka ulkoisesti vastenmielinen. Sekin on teeskentelyä. Eli ulkoäöllä on sinänsä pientä merkitystä, kaikki eivät vain jostain ihmeen syystä halua sitä myöntää.
Viittasit varmaan kohtaan: "...Mitä, jos rakastuu ja käykin huonosti. Sellaisesta konkurssista toipumiseen menee aikaa. Ajatellaan, josko selvitään ollenkaan. On parempi ottaa hieman vähäisempi, jonka kanssa on myös onnellinen. Riski tällöin on ehkä pienempi, vai onko sittenkään... " Saanen puolustautua ja selventää ajatuksiani, jotka perustuvat monen tuntemani miehen kanssa käymiin keskusteluihin.
Tarkoitin tuolla nimenomaan sitä, että mitä nätempi nainen, sitä enemmän on hänestä kiinnostuneita miehiä. Toisin sanoen ottajia on enemmän kuin tällä vähäisemmällä. Riski naisen menettämiseen on suoraan verrannollinen hänen ulkonäköönsä, periaatteessa. Mutta käytännössä tietenkin asiaan vaikuttaa monet tekijät (suhteen vakavuuden taso, kumppanin luonne yms), että mitään yleispätevää kaavaa ei voi luoda. Jokainen haluaa elämänkumppanikseen kuitenkin sellaisen, jonka uskoo pysyvän uskollisesti rinnallaan. Ainahan tulee muka parempia vastaan. Kyse on siitä, ketä jaksaa katsella myös niinä huonoina päivinä, ja kuka on itselleen se kaikkein paras. Jos toista rakastaa, niin sillä, minkä näköinen tämä syvimpien tunteiden kohde on, ei menettämisen hetkellä ole tietenkään minkäänlaista merkitystä. Yhtä paljon se koskee ja repii rikki.
että myös seuraavat kommentit vaikuttivat mielikuvaain: "Kukaan komea ja rehellinen mies ei uskalla tutustua minuun. Komeilla ujoilla miehillä ....että juuri nämä miehet edes joskus rohkaisisivat mielensä ja uskaltautuisivat juttelemaan...Ei edes vaivauduta tutustua. Oletetaan, ettei voi olla fiksu, kiltti, mukava ja ennen kaikkea hyvännäköinen nainen."
Saahan tuosta kirjoituksesta sellaisen kuvan, enkä sitä kiistämään lähdekään. Tietenkin haluan itselleni komean miehen, mutta se ei tarkoita sitä, että hän olisi muiden mielestä komea.
nenä mitä paskaa..on pohdintaa, filosofointia, vertauksia, selittelyä ja kaiken huipuksi puhut itsestä kuin pörssisijoituksesta. jos on niin arka/ujo ettei itse uskalla tehdä aloitteita...tiedät kysymykset ja vastaukset. mikäs tässä pitäisi olla niin vaikeaa sitten.
hmm..olisikohan se periaate tai suoraan sanoen paskahousuus joka vaivaa sinua.
ei ole mitään ennakkoluuloja tai olettamuksia, jos teet itse aloitteet. tiedoksi, joka jätkä joutuu taistella paikkansa piparille, miksi olisit poikkeus.
sinulla ei ole mitään hajua siitä, mistä olin kirjoittanut. Kuulutkohan näihin tunteettomiin putkikatseisiin miehiin, joilla päämääränä on juuri tuo mainitsemasi "piparille" pääsy? Sitä en voi tietää.
Kaikki rehelliset pystyvät myöntämään, että ennakkoluuloilta ei voi täysin välttyä. Siihen sortuu itse kukin joskus. Ja minun mielestäni aloitteiden tekeminen kuuluu miehille. Moni naisista ei ajattele kuten minä.
Jotenkin tekstistäsi tuli sellainen olo, ettet edes ollut vaivautunut lukemaan minun kirjoitustani kokonaan, sillä lopuksi totesin: "...Voinko siis osoittaa syyttävällä sormella ketään? En mielestäni, kunhan kirjoittelin ajatuksiani muidenkin luettavaksi...". En siis etsinyt ratkaisua mihinkään.
Asiallista keskustelua tosiaan toivoin, minun pitää kestää myös negatiiviset vastaukset. Eli kiitos mielipiteestäsi. Ja olen pahoillani, tarkoitukseni ei ollut ärsyttää ketään.
en ärsyynny, vaan kirjoittelen hieman toisesta näkökulmasta. voisin väittää että kuulun naisten hehkuttamiin tunteettomiin pelimiehiin. pelimies= naisen viehätysvoiman yliarvioiti suhteessa omiin kykyihin ja huono häviäminenhän on iso pelimies sanaa.
ennakkoluulot ja oletukset on sulla aika isossa roolissa...ja ilmeisesti oletat,et itseäsikin epäillään jostain...aika vainoharhaista, miten pystyt tuohon ajatteluun??
En ole vainoharhainen, vaan johtopäätökseni perustuvat lähes yksinomaan siihen, mitä olen nähnyt, kokenut ja ennen kaikkea kuullut. Tässä kirjoittelussa on se huono puoli, että aina joku ymmmärtää väärin...
se on tosiasia, että joidenkin naisten kanssa seurustellaan ja joidenkin kanssa tehdään jotain muuta.
Mistä mahtaa juontaa moinen käyttäytyminen? Ja mitkä ovat päällimmäiset syyt tähän?
Siis sen ymmärrän, ettei monikaan halua tyttöystäväkseen sellaista, joka jakaa itseään ympäriinsä. Itse en ottaisi vastaavaa miestä. YÖKS.
ei se ole siitä seksin harrastamisen määrästä kiinni tai naisen historiasta muutenkaan.
se on vain helppo miettiä, että onko tää sellainen mimmi jonka esittelen sukulaisille, frendeille, tutuillle. sen huomaa samantien jos naisilla on vaikeuksia hoitaa itselleen äijää..kyse on vain siitä ettei miehet pidä tän tyylistä naista uskottavana ja luotettavana. tosin jokaisella eri kriteerit. esim jenna jameson tai vastaa superblondi, niin olisi varmaan ihan tajuton sängyssä...mutta ei varmasti mitään himaan vientitavaraa.
"se on vain helppo miettiä, että onko tää sellainen mimmi jonka esittelen sukulaisille, frendeille, tutuillle."
Onko nainen sulle joku näyttelykappale? Itse en kyllä todellakaan mieti tuollaisia asioita, ei tulisi mieleenkään.
"sen huomaa samantien jos naisilla on vaikeuksia hoitaa itselleen äijää..kyse on vain siitä ettei miehet pidä tän tyylistä naista uskottavana ja luotettavana. "
Ja sinun kommentti hieman aiemmin:
"ei ole mitään ennakkoluuloja tai olettamuksia, jos teet itse aloitteet."
Siinäpä tosiaan niitä ennakkoluuloja ja olettamuksia sulta. Kirjoitat aikalailla ristiin.
Naisella tämä status vaihtelee hyvin paljon pukeutumisen ja laittautumisen mukaan. On sitä pelivaraa... Minarissa ja vahvassa meikissä olet "lutka", farkussa, topissa ja hillityssä meikissä taas se tyttö, jonka voi näyttää äidille illallisella. Jokainen nainen on varmaan kokeillut, millaisia reaktioita tyylipelleilyllä saa aikaan?
"se on vain helppo miettiä, että onko tää sellainen mimmi jonka esittelen sukulaisille, frendeille, tutuillle." ......ja vastaus. niille jolle ystävät tosiaan merkitsee jotain. naiset on toissijainen juttu.
"sen huomaa samantien jos naisilla on vaikeuksia hoitaa itselleen äijää..kyse on vain siitä ettei miehet pidä tän tyylistä naista uskottavana ja luotettavana. "
tsekkaa kohta oma-aloitteesuus.
Ja sinun kommentti hieman aiemmin:
"ei ole mitään ennakkoluuloja tai olettamuksia, jos teet itse aloitteet." sanon suoraan, että vitun surkeita olette, jos ette ilman muiden mielipiteitä pärjää...tsekatkaa koko kohta
ja kaikkeen vastaukseksi..mä voin tehdä mitä haluan, koska ei kiinnosta mitä vittua ajattelet.
aika pitkälti vitut sanon minä. asenne ratkaiseee hyvä ihminen. heitä vittuun noi minarit ja meikit. ole itsesi niin tiedät mistä puhun...ei se mitä sinä olet vaan mitä sinä edustat ja puhut...vaikeeta???
Anteeks kun suututin sut! =D Mua vaan lähinnä huvittaa tuo sinun ärsyyntyneiyys. Et anna kovin fiksua kuvaa itsestäsi noilla kirosanoillasi. Minulle on aivan sama, onko sinulle sama. Hyvää jatkoa kuitenkin.
Asenteella on väliä, mutta fakta homma on, että ihmiset suhtautuvat täysin erilailla tälläytyneeseen naiseen kun vähemmän tällättyyn tapaukseen. Ota blondit raidat ja katso, kuinka ÄO laskee samalla 40 pistettä. ;=)
Ja kyllä aivan erilaiset ihmiset tulevat jututtamaan vimpan päälle laitettua mimmiä kun vähemmän tällättyä.
Minulla on samankaltaisia ongelmia, tosin sillä erolla että miehet juoksevat karkuun siinä vaiheessa kun huomaavat etten olekaan vaan yhden illan juttujen perään vaan olenkin fiksu ja seurustelijatyyppiä!!! Ja olen myös itse tehnyt aloitteen jo useamman kerran ilman sen kummempaa tulosta, eli sama homma, mies karkaa heti kun huomaa että olen etsimässä elämänkumppania. Nämä miehet siis on ollut ulkonäöltään laidasta laitaan, eli ei pelkästään komeita vaan myös normaaleja suomalaisia miehiä.
Miehet siis olettaa että minulta saa sitä yhtä, jolloin ne aloittavat koko tapaamisen siinä toivossa ja pettyvät sitten kun todellisuus paljastuu.
Mutta ei se mitään, kyllä tää tälleen yksinkin menee ;o) Viikonloput vaan tuppaa oleen aika rasittavia kun en baareissa tykkää käydä ja olen ainut kaveriporukan sinkku, enkä viitsi aina häiritä seurustelevia ystäviäni :o(
Tää mun teksti nyt näköjään pomppas aihealueesta vähän sivuun...no anyway, kivaa viikonloppua ;o)
Miksi valitset kohteiksi vain renttumiehiä?
Tässä päästiin kohtaan olettamukset. Jos olet hyvännäköinen, oletetaan, että olet joku playboy -pupu, joka haluaa seksiä ja jolta sitä saa. Voi tuska. No tosiaan meneehän tämä yksinkin...
Hyvää viikonloppua myös sinulle! =)
miehet on ollut laidasta laitaan...en usko että kaikki on renttuja???tai siis uskon kohta että kaikki on renttuja ;o)hahaa....hahahaaa...
itse asiassa, viimeiset pakitkin sain vähän aikaa sitten...Se oli varmaan viimeinen mies johon satsaan millään lailla...Eli tästä eteenpäin en edes yritä. Jos joku mies tulee vastaan ja haluaa mun kanssa jotain, niin sillä tulee olemaan todella vaikeeta edetä minun kanssa minnekään.
Toisaalta harmittaa tämä päätös, kun olishan häätkin ollut kivaa joskus viettää. Mut käynpä sit kavereideni häissä, ens kesänäkin kolmet luvassa!!!Ahdistaviahan ne häät on kun yksin sinne joutuu meneen...Viime talvenakin oli kahdet :( oman suvun sisällä, ne on muuten kaikkein pahimpia, koska silloin koko suku näkee, että olet vielä sinkku ja sit ne kyselee!!!Vastaankin yleensä jotain ihan älyttömyyksiä niihin kyselyihin...hehee...sen takia ettei ne ihmettelis miks edes olen sinkkuna...hahaa
Johberon kirjoitusta lukiessa tulee pohdittua, mikä on syy siihen, että vain yhden illan tuttavuutta hakevat ovat asialla.
Miehiä on laidasta laitaan ja varmasti on todella paljon niitä, jotka hakevat pitkäaikaista suhdetta. Sinussa Johbero lienee jonkinlainen "koodi", joka viestittää miehille sinun olevan yhden illan tuttavuus heille. Pukeutuminen, kampaus, olemus, käyttäytyminen, olemus noin yleensä? Muuten ei voi olla selitettävissä, että sinun aina käy samalla tavalla.
Komeista miehistä voi tulla ihan huomaamattaan pelimiehiä kun huomaavat että naiset näyttää kiinnostustaan ja vientiä riittäisi. Houkutus käy liian suureksi ja siinä sitä sitten ollaan. Sama juttu tietysti kauniitten naisten kohdalla.
jotkut naiset luulevat olevansa superkauniita ja laittavat syyn huonosta menestyksestä miesten kanssa ulkonäkönsä piikkiin, vaikka todellisuudessa nainen olisikin vain keskivertoa hieman nätimpi tyyppi. Tavallisenkin näköiset naiset saavat yleensä aika helposti huomiota miehiltä, niin vähänkin nätimpi nainen saa huomiota moninkertaisesti enemmän ja silloin käsitys omasta tasosta saattaa hämärtyä.
Faktahan on se, että jos et ole baariin tälläytynyt, niin saat kimppuusi niitä luuserimiehiä, joilla on oudot jutut, säkillinen itsesääliä ja kumara ryyhti. He uskaltavat tulla luoksesi, koska näytät kiltiltä. Jos taas olet tyrmäävän näköinen beibe, niin lähistöllä pyörii näitä lätkänpelaajia, rivipokaajia ja pettäjiä.
Eli kunnon tytön näköisenä joko jää seinäruusuksi tai saa jonkun miesten keskinäisessä arvojärjestyksessä pohjalla olevan absolutistivässykän kainaloonsa. Miten sitten baarista saa hyvän miehen? Siis sellaisen, joka ei pelaa mutta joka ei myöskään pelkää?
Olen usein laittanut pippaloihin poolopaidan, helmet ja hiukset kiinni. En käytä juurikaan meikkiä enkä näytä helpolta. Tällöin tunnen itseni tyylikkääksi ja varmaksi. Tiedän, että saisin eniten iskuyrityksiä tissitopissa ja MTV:n musiikkivideoiden meikissä, mutta jos kerran miehet ovat niin tekopyhiä ja kaksinaismoralisteja, että tuomitsevat naisen ensinäkemältä joko huoraksi tai madonnaksi, niin olkoon...
Miksi he sitten joka lauantai painuvat sinne baariin iskemään näitä minihamemisuja, jos kerran heitä niin alaspäin katsovat? Jos ja kun baarista sitä useimmiten nykyään kumppania haetaan, niin on kyllä outoa, että suurin suosio on vimpan päälle tälläytyneillä naisilla. Sanoivat miehet mitä tahansa.