Olen D:tä suoritteleva pianisti ja pitäisi tässä mummoni hautajaisiin, jotka on kolmen viikon päästä, keksiä jotain soitettavaa. Ohjelmistossa ei tällä hetkellä ole mitään "helppoa" melankolista.
Kappaleen pitäisi olla siis mollivoittoinen, mutta jotain valoa saisi mieluusti olla mukana. Paljon tulisi mieleen ehdotuksia, mutta biisin pitäisi olla helposti omaksuttava, jotta kerkeän kiireiden keskellä sen omaksumaan. Ei mitään ylisimppeliä kuitenkaan. Ehdotuksia?
Kappaleen pitäisi olla siis mollivoittoinen, mutta jotain valoa saisi mieluusti olla mukana. Paljon tulisi mieleen ehdotuksia, mutta biisin pitäisi olla helposti omaksuttava, jotta kerkeän kiireiden keskellä sen omaksumaan. Ei mitään ylisimppeliä kuitenkaan. Ehdotuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Soita albinonin adagio, ei jätä kylmäksi koskaan.
Minä soitin tuon kyseisen Albinonin Adagion mummoni hautajaisissa ja itkin itse samalla koko ajan. Se on hieno kappale huolimatta siitä että sitä esitetään tosi paljon. Suosittelen, se sopii hyvin hautajaisiin.
Älä hyvä ihminen soita Albinonia, pelkkä ajatus saa aikaiseksi pahoinvointia! Kappale on niin kulunut, etten panisi pahakseni, vaikken kuulisi sitä enää koskaan.
Soita mielummin vaikkapa Händelin 'Largo' tai Bachin 'Ich habe Genug'- ne ei sentään yllä kuluneisuudessa aivan samoille lukemille kuin Albinoni.
vaikka arvoisat musiikinharrastajat ovatkin jo kuunnelleet Albinonin puhki, niin hautajaisvieraista suurin osa ei ole...
Händelin Largo on oopperasta Serse. Siinä oopperan päähenkilö tunnustaa rakastavansa puuta. En haluaisi omiin hautajaisiini, vaikka kaunis onkin.
Chopinin e-mollipreludi voisi olla hyvä. En muista tarkempia tietoja, mutta sellainen 3/3 - D-tasoinen, pianistien keskuudessa aika tiedetty kappale. Sitten on myös suunnilleen yhtä helppo c-mollipreludi, joka on alle sivun mittainen mutta todella vaikuttava. Ensin mainittu on sellainen nätimpi, jälkimmäinen on enemmän majesteettinen (ja hyvin traaginen myös).
Mieleen tulee myös Sibeliuksen Kuusi tai Mänty, mutta ne ovat varmaan liian vaikeita nopeasti omaksuttaviksi.
Kyllä siitä Albinonista vaan useimmat hautajaisvieraat tykkäävät, miksipä ei siis sekin! Kun ajattelee, miten monet haluavat häämarssikseenkin sen iänikuisen Mendelssohnin...
Deliusin ratonalistinen, ateistinen ja panteistinen Elämän mssu, A Mass of life, tunnetun filosofin ajatuksiin perustuneena, taikka tämän Pakana-Requiemiksi kutsuttu teos sodassa menehtyneen tuntmtoman taiteilijan muistolle, vaikka Deliusin operatuotanto hänen hienointa ja koskettavinta ehkä onkin voisivat soida vapaa-ajattelijan muistolle
Miten olis Griegin Nocturno? Olen soittanut itse sen hautajaisissa - siinä on rauhaa, luonnon tunnelmia, hiven mystisiä tunnelmia ja toivoa...siis ainakin minun mielestäni.
Vedin varman päälle ja soitin kauniin Melartinin Surumielen. Pääsin helpolla - kappaleen saaminen kuntoon vei vain tovin. Hoidin homman oikein ekspressiivisesti, ei tarvinnut hätäillä, sai vain tulkita.