kuinka monen

Me tiesimme kyllä heti, ensimmäisellä silmäyksellä, että "tässä jutussa on sitä jotakin". Meidät esiteltiin toisillemme, ja siinä kätellessä molemmilla meni vatsa häränpyllyä. :)

Taistelimme vastaan vanhojen haavojen takia muutaman kuukauden, mutta "rakkautta ja savua ei voi estää". Meistä tuli pari, ja totesimme että turhaan pelkäsimme. Naimisiin mentiin, ja lapsikin saatiin. Elämä kerrrassaan hymyilee! Ei olis voinut paremmin käydä. Kyllä sen tietää, kun oikean kohtaa!

Toisena esimerkkinä voin mainita vanhempani. He tapasivat linja-autossa, ja tuon muutamien minuuttien matkan aikana molemmat päättivät, että tuon kanssa haluan elää. Kummallakaan ei vaan ollut kanttia sanoa sitä ääneen, tai kysyä edes nimeä. He tapasivat vuoden kuluttua tanssipaikalla, ja se oli siinä. Kahden viikon päästä menivät kihloihin, puolen vuoden päästä naimisiin, siitä vuosi ja syntyi ensimmäinen lapsi. Nyt ovat olleet yhdessä yli 30 vuotta, ja ovat yhä umpirakastuneita. Anoppinikin kerran sanoivat miehelleni, että minun vanhempani vaikuttavat kovin onnellisilta yhdessä. :) Eli, kyllä sen tietää...

Voihan sitä toimivan suhteen saada monenkin ihmisen kanssa, ei välttämättä löydy se sielunkumppani. Mutta todellinen onni kun tulee vastaan, niin sen tietää heti.

Minulla edellinen suhde (10 v) alkoi hitaasti, ensin ystävystyttiin (oltiin työkaverit tuolloin) ja sitten kerran työpaikan juhlien jälkeen hän tuli luokseni yöksi ja seurustelumme alkoi. Suhde päättyi sittemmin eroon, mutta olemme hyviä ystäviä edelleen. Nykyinen suhteeni (alle vuoden kestänyt) alkoi salamana ravintolasta. Rakastuimme päätä pahkaa ja olemme olleet erottamattomat siitä asti. Toivottavasti tämä kestää ikuisesti...

En tiedä johtuuko siitä, kun mä ite oon ollu ihastunu/hullaantunu mieheen ni ne on sit lopulta ennemmi tai myöhemmi jättäny mut.
3 tällästä on ollu, 2 niistä kesti pari kuukautta ja yks 3,5v mut seki kaatui lopulta suuriin arvoristiriitoihin ja näkemyseroihin tulevaisuuden suhteen.

Niin, että mulla on toiminu paremmin ne että mieluummin mies on enemmään muhun ja kun se viihtyy kaiken mahdollisen ajan mun kans niin kyllähän siinä sit itekki alkaa ajan kans kiintyyn. Nykyinen on tämmöinen ja oon havainnut parhaaks mitä ikinä ollu!! :))

Meillä se oli rakkautta ensisilmäyksellä mutta puoli vuotta siinä meni kärvistellessä ennenkuin alettiin seurustelemaan.Oltiin molemmat sen verran ujoja että ei uskallettu tehdä aloitetta vaan haikein silmin tuijoteltiin toisiamme.

Nyt ollaan yli kahdeksan vuotta oltu yhdessä ja aiotaan olla lopun elämäämme yhdessä.

Mun suhteeni alkumetrit oli aika kehnoja. Rakkautta ensi silmäyksellä oli kaukana. Tavattiin baarissa, ja mies ärsytti mua olemuksellaan todella paljon. Juteltiin siinä illan mittaan kuitenkin ja mies antoi numeronsa. Aamulla poistin numeron, koska ei käynyt mielessäkään ottaa yhteyttä. Mies kuitenkin otti yhteyttä muutaman päivän päästä ja ehotti tapaamista. Ajattelin että jos kuitekin katson toisen kerran... enkä ole katunut - päinvastoin! Siitä alkoi suhteemme jonka toivon kestävän. Olen onnellinen :) Näin päin meillä.

jonkinlaista salamarakkautta.
Olin kuskina yhdellä porukalla, jossa oli myös naiseni. Hän seurusteli silloin toisen jätkän kanssa.
Jotakin sähköä meidän välillä oli, kun oltiin heti kuin koira ja kissa, ihan älytöntä vittuilua puolin ja toisin.
Kun näin tämän naisen seuraavana viikonloppuna, me päädyttiin tämän naisen kämpille ja mä jäin yöksi. Siitä alkoi meidän suhde, joka on jatkunut siitä asti. Välissä oli muutaman kuukauden "etäisyyden otto", jonka jälkeen palattiin yhteen.
Jos se musta on kiinni, niin yhdessä pysytäänkin.

Se tapahtui välittömästi. Näimme toisemme ja se oli siinä. Harmi vain että mieheni oli silloin varattu. Hän kuitenkin jätti silloisen kihlattunsa ja yhteinen elomme alkoi. Eipä sille mitään voinut... ja rakkautemme kasvaa kasvamistaan... kohta jo kolme vuotta.

Ei ollu rakkautta ensi silmäyksellä, mutta ihastusta kylläkin ja heti ensi tapaamisella jotenki aavistin (kuin myös mies), että tässä se on. Aika nopeaan se rakkaudeksi muuttui. :) Ja rakkaus on vain kasvanut päivä päivältä. Oli se kyllä semmosta huumaa aluksi, nyt tasaantunut kasvavaksi rakkaudeksi. Yhdessä oltu heinä-elokuun taitteesta 2005, naimisissa heinäkuun lopulta 2006. Ei vielä kovin paljon, mutta näyttää siltä että pitkä tästä tulee (elämän mittainen, ainakin tahdomme niin). :)

Heti, että siinä on vaarallinen tapaus, tuosta jos ei pysy erossa, jää koukkuun lopullisesti.
Jonkin aikaa yritin pyristellä vastaan, mutta eipä auttanut. 25 vuotta on yhteistä taivalta takana...