En tiedä mitenpäin enää jaksan. Työ olisi mukavaa jos vain saisi työrauhan. Minulle ei kerrota työni kannalta olennaisia asioita, mutta silti odotetaan että "luen ajatuksia" ja teen tehtävät joita minulta odotetaan. Jos en osaa lukea johtajien ajatuksia, minulle huudetaan ja minut haukutaan julkisesti. Työaikani (8 tuntia) ei riitä enää mitenkään kaikkien töitteni suorittamiseen ja koko ajan työmäärääni lisätään. Sairaslomaa en voi/uskalla hakea, koska tilanne vain pahenisi sen jälkeen. Olen etsinyt uutta työtä, mutta näin pieneltä paikkakunnalta en ole sellaista löytänyt ja tuskin tulen löytämäänkään. Paikkakunnan vaihto ei onnistuisi. Joten kaipa täytyy jatkaa kunnes todella kuukahdan...
AHDISTAA!!!
Onneton
10611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
no johan on hommaa....en mä vaan sietäisi tuollaista.olen kuullut kaikenlaisia työkokemuksia íhmisiltä,mutta sinun kannattaisi ottaa työpaikkasi johonkin sellaiseen tyyppiin yhteiyttä,joka hoitaa tämmöisiä hommia...(muisti katkos,kun en nyt muista mikä se virallinen nimi on..)kertoisit hänelle,miten asiat näet.tuohan on suorastaan pompottamista ja täytyy töistä saada keskustella ym.jos ei muu auta,niin soita liittoosi,kyllä siellä joku varmasti auttaa...jaksamisia sinulle:-)
Olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Ei minullekaan kerrottu työtäni koskevia asioita, ja kun uusia tehtäviä annettiin, en saanut niihin pyynnöistä huolimatta koulutusta. Lisäksi töitäni jaettiin muille selkäni takana. Eipä siinä auttanut esim. työsuojeluvaltuutetulle valitella, hän kun sattui olemaan yksi näistä, jotka avosylin ottivat vastaan minun tehtäviäni.
Tätä kesti noin 2 vuotta (tapahtui organisaatiomuutos, johto yksikössäni vaihtui, ja siitä kaikki alkoi) ja lopulta seurauksena oli lopputili. Olisin kyllä sanonut itseni irti jo paljon aikaisemmin, jos olisi ollut joku toinen vaihtoehto.
Asun myös pienellä paikkakunnalla, eikä toiselle paikkakunnalle muutto ollut tuolloin mahdollista. Todellista syytä irtisanomiselle en tiedä tänäkään päivänä.
Itse en jaksanut taistella, mutta toivon, että sinulla on enemmän voimia pitää puoliasi. Minulla olisi ollut kaikki ainekset riitauttaa irtisanomiseni, mutta voimat puuttuivat. Koin irtisanomisen silloin vapauttavana ja olin todella valmis lähtemään firmasta.
Pahinta oli, että minulle sanottiin, etten osaa tehdä tehtäviäni, kuitenkaan en ollut saanut yhtään huomautusta laiminlyönneistä tai osaamattomuudestani. Ihmeelliset ovat työnantajan tiet, mutta sen tiedän, että enää kukaan työnantaja ei kohtele minua samalla tavalla. PIDÄ PUOLESI!
Tosin minulle ei huudettu. Kun aloitin nykyisessä työpaikassani, minulle näytettiin työvälineet ja työympäristö (vessa, ruokala jne), kerrottiin mikä on vastuualueeni ja sanottiin, että tule kysymään jos on kysyttävää.
Olin aiemmissa työpaikoissani tottunut siihen, että uudelle työntekijälle opetetaan ensin pari asiaa ja kun ne hallitsee, opetetaan taas pari uutta lisää jne, kunnes vuosien päästä hallussa on isompi vastuualue. Nyt iskettiin iso vastuualue eteen, eikä minulla ollut alkuun aavistustakaan, mitä minun odotettiin oikein tekevän. Kunnes vähitellen perehdyin vastuualueeseeni liittyviin asioihin ja oivalsin, että saan hoitaa "leiviskäni" juuri niinkuin haluan. Ensimmäinen kuukausi oli yhtä painajaista, mutta tuon oivalluksen tajuttuani tuli ihan hyvä fiilis. Laadin itselleni tavoitteet ja mietin, miten tavoitteeni saavutan. Tein hommaa, jota kukaan muu ei ollut aiemmin tehnyt. Minulla ei ollut siis ketään, keltä kysyä neuvoa. Joten opettelin itse hommat ja nyt olen ollut jo pari vuotta erittäin tyytyväinen työhöni.
Työmäärä on minullakin kasvanut, mutta aina silloin tällöin on pakko ilmoittaa, että minunkin vuorokaudessani on vain 24 tuntia. Ja kyllä niitä töitä on sitten voitu muillekin jakaa.
Minun onneni on ollut se, että teen työtä, josta pidän. Jos vastaava tilanne olisi tullut työssä, josta en hirveästi pitäisi, olisin varmasti lähtenyt firmasta pois. Mulla on kaksi ammattitutkintoa täysin erilaisilta aloilta enkä näe mitään estettä sille, että hankkisin vielä kolmannenkin, jos tarve vaatisi.
Onko sinun mahdollista keskustella asiasta työtovereidesi ja esimiehesi kanssa? Kertoa, että olet "vähän pihalla" välillä, kun et oikein tiedä, mitä sinulta odotetaan. Kerro, että pidät työstäsi ja haluaisit kehittyä siinä.
Ymmärrykseni mukaan on kyse kahdesta eri asiasta:
sinun kohdallasi uusista haasteista, Onnettoman kohdalla lienee kyse syrjinnästä, tietoa ei anneta, koska ei haluta antaa. Ymmärsinköhän oikein? Omalla kohdallani tuo viimeksi mainittu tapahtui, ja se todella ahdisti.
Aika harvassa firmassa tietoisesti toisen työtä pyritään hankaloitamaan....ainakaan esimiesten taholta. Siksi alkuperäisen kirjoittajan pitäisikin mielestäni ottaa asia puheeksi työpaikallaan. Oman tilanteeni kerroin siksi, että minuakaan ei millään tavalla perehdytetty työhöni.Kyse ei kuitenkaan ollut ilkeydestä vaan siitä, että minun oletettiin tietävän ja osaavan. Ja jos ei tiedä ja osaa, pitää joko
a) ottaa itse selvää
b) kysyä.
Tärkeintä on puhua asiasta esimiehensä kanssa...kenties tämä esimies ei yksinkertaisesti tiedä, ettei alkuperäinen kirjoittaja selviä työtehtävistään niillä tiedoilla,mitä hänelle annetaan.
Eipä minullekaan tullut aiemmin mieleen, että työnantaja, puhun nimenomaan esimiestasosta, voisi toimia näin, ennen kuin se omalle kohdalle sattui.
Minullakin oli työvuosia kyseisessä firmassa takana yli 15 vuotta, joten en puhu kokemattomuuttani. Kun kysymyksiin ei vastata, koulutusta ei tule pyynnöistä huolimatta, tehtävät jaetaan muille.....
Selväähän ainakin minun tapauksessani oli, että henkilöstä haluttiin eroon, eihän näin muuten toimita. Siksi toivon, että nimim. Onneton jaksaisi pitää puoliaan ja toivon, että hänen työpaikallaan nämä ihmiset eivät ole selkäänpuukottajia vaan tukijoita löytyisi.
Kannattaisi puhua luottamusmiehen kanssa, toki hänen ainakin tulisi olla omiensa puolella?!?
Eli sinusta haluttiin päästä eroon. Alkuperäinen kirjoittaja ei kuitenkaan sanallakaan maininnut, että olisi keskustellut asiasta työpaikalla ja mitä esimiehet olivat hänelle vastanneet. Siksi pidän tärkeänä, että hän ennen luottamusmiehiin yhteydenottamista keskustelee asiasta niiden kanssa, joita se koskee. Ja jos tilanne ei muutu, niin vasta sitten yhteys luottamusmieheen.
Mikset voi hakea sairaslomaa, miten se tilannettasi vaikeuttaisi? Mitä menetät tällaisessa p-maisessa työympäristössä, missä kukaan ei tunnu Sinua (tai työpanostasi) arvostavan?
Jos haluat jatkaa (ja sitten myöhemmin 'kuukahtaa'), niin sitten vaan jatkat ja kärsit. Sairastut Sinä ennen pitkää; verenpainetautiin, syöpään, masennukseen, univaikeuksiin, ja mitä vielä? Onko TERVEYTESI menetys vähemmän tärkeämpää kuin KURJA TYÖPAIKKA, missä et menetä yhtään mitään?
On ihanaa huomata etten ole yksin ongelmani kanssa. Olen puhunut esimiesteni kanssa ja heidän mielestään en ole pätevä koska en omaa ajatustenlukutaitoa. Jos haen sairaslomaa, kukaan ei tee töitäni ja kun palaan saitsulta, entistä suurempi paska kaatuu taas niskaan. Olen hakenut uutta työtä, pitäkää peukkuja että tärppää.
Ensi viikolla taas ratkeaa yksi työpaikka, johon olen hakenut!
Ensinnäkin, sulla on oikeus tuuraajaan/lomittajaan, jos haet sairaslomaa. Ymmärrän kyllä että tuollaisen esimiehen kanssa on vaikeaa tuuraajan hankkimisesta edes puhua ... Mutta silti neuvon; hae tarpeeksi pitkä sairasloma, (en tiedä alaa millä työskentelet) mutta pomollesi tulee ennen pitkää piukat paikat. Ei hän loputtomasti voi töitäsi jättää teettämättä.
Pidän peukkuja sulle, ansaitset paremman paikan ja paremman esimiehen !