Naimisissa oleva nainen miettii onnellisuuttaan vaikka kaikki on periaatteessa hyvin,silti jotain puuttuu.
Olis kivaa vaihtaa ajatuksia parisuhteesta muidenkin kanssa myös naisten.
[email protected]
Olis kivaa vaihtaa ajatuksia parisuhteesta muidenkin kanssa myös naisten.
[email protected]
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä olen onnellinen!Olen seurustellut kohta 7 vuotta ja olen erittäin tyytyväinen elämääni.Suhteemme on yhtä hullu,hauska,sekopäinen ja söpö kuin 7 vuotta sitten!
Olen erittäin onnellinen parisuhteessani, minulla on ihana mies, jota rakastan, ja joka rakastaa minua, asuntoa ollaan etsimässä, että päästään jakamaan elämää yhdessä asumalla :) Tää on mun elämäni onnellisinta aikaa, ja tulee olemaan lopun elämääni :)
Jospa keskittyis nauttimaaan siitä, että kaiki on hyvin. Se on paljon se.
Jos koko ajan mietit, että jotain puuttuu...jotain varmaan puuttuu...et ehdi olemaan onnellinen koskaan. Aina puuttuu jotain.
Kaikki on periaatteessa hyvin. Olen onnellinen.
Silti elämäni tuntuu skitsofreeniselta.
Juuri tässä mietin, että miten voi olla samana päivänä mahdollista rakastua uudelleen mieheensä ja syventää suhdettaan ihastukseen sen lisäksi, että minulla on paras naispuolinen ystävä vuosikausiin.
Olen sitten missä tahansa minulla on aina ikävä jotakuta.
Ollaan varmaan kohtalotovereita. Jotenkin tuntuu että elää omaa elämäänsä vähän niinkuin ulkopuolisena. Kohta kymmenen vuotta mennyt emännän kanssa "ihan kivasti". Ehkä mä alitajuisesti haluisin muutosta tähän elämään, kun oon aina ollut tosi levoton sielu. No, "aika tapansa näyttää", sano joku viisas joskus. Tsemppiä vaan kaikille levottomille(kin)
avioliittonne onni parane sillä, että luot oman verkoston itsellesi. Sillä tavallahan vain ajat itsesi yhä kauemmas miehestäsi, ehkä myös salailujen maailmaan joka on myrkkyä parisuhteelle.
Viisaampaa olisi tehdä jotain asialle yhdessä. Vaikka lomailla, kokeilla jotain uutta, harrastaa, suunnitella päämääriä...
avioliiton onni?
Avioliitossa molemmilla on oma onni ja onnellisuus. Mitä onnellisempi toinen on, sitä paremmin hän pystyy jakamaan toiselle onneaan, koska on tyytyväinen elämään.
Myrkkyä parisuhteelle on se, että molemmat ovat onnettomia ja yrittävät etsiä onnea kumppanistaan. Se on jatkuva noidankehä. "Tee näin, tee noin, että voisin olla onnellinen". Toinen vaatii toiselta yhtä, toinen toista ja molemmat tulevat entistä onnettomammaksi.
Mutta miten tuollaisesta pääsee eroon? Onko suhteen pakko loppua jotta vaatiminenkin loppuisi?
Tiedoksi sinulle, että tulostin tuon juttusi ja laitoin jääkaapin oveen poikaystävänikin nähtäväksi, sillä juuri tätä asiaa olen yrittänyt suhteessamme painottaa, mutten ole saanut sitä kiteytettyä noin viksun lyhyesti.
Toivottavasti pikku "runostasi" on apua suhteellemme.. (Molemmilla itse-inhoa ja käymme terapiassa. Vaikea rakastaa toista kun ei rakasta itseäänkään)
mutta on vain lopetettava vaatiminen ja keskityttävä itse tekemään sitä mitä pitää elämässään tärkeänä.
Se olikin ihme, että kykenin kerrankin lyhyeen runoon...