Olipa kerran mullakin ystävä, jonka kanssa tultiin juttuun loistavasti ja oltiin läheisiä, soiteltiin ja tekstailtiin ja hengattiin, hän sanoi minulle, että olen hänen paras ystävänsä ikinä.
Nyt hän ei ole vastannut puheluihini eikä tekstiviesteihini ylitse kahteen kuukauteen... :( En ymmärrä mitä olen tehnyt väärin, ei häntä saa edes kiinni jotta saisi asiaan selvyyttä. Tuntuu niin pahalta, kun TAAS kävi näin, kaikki kaverit ovat "unohtaneet" aina, lakanneet soittelemasta jne...
Olen niin kyllästynyt tähän että "ystävät" unohtavat minut, eivät pidä enää yhteyttä, enkä koskaan saa tietää, miksi? Kenestäkään en ole pahaa puhunut joten siitäkään ei voi olla kyse.
Tai sitten oon vaan niin tylsä ja ikävä ettei ketään kiinnosta olla mun kaveri.
Enää en jaksa vaivautua hankkimaan "kavereita", kun tietää jo, ettei ne mun kanssa tule kauaa hengaamaan..... Masentavaa.
Nyt hän ei ole vastannut puheluihini eikä tekstiviesteihini ylitse kahteen kuukauteen... :( En ymmärrä mitä olen tehnyt väärin, ei häntä saa edes kiinni jotta saisi asiaan selvyyttä. Tuntuu niin pahalta, kun TAAS kävi näin, kaikki kaverit ovat "unohtaneet" aina, lakanneet soittelemasta jne...
Olen niin kyllästynyt tähän että "ystävät" unohtavat minut, eivät pidä enää yhteyttä, enkä koskaan saa tietää, miksi? Kenestäkään en ole pahaa puhunut joten siitäkään ei voi olla kyse.
Tai sitten oon vaan niin tylsä ja ikävä ettei ketään kiinnosta olla mun kaveri.
Enää en jaksa vaivautua hankkimaan "kavereita", kun tietää jo, ettei ne mun kanssa tule kauaa hengaamaan..... Masentavaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
täälläkin. Tiedän miten kauhealta tuo tuntuu, mutta ajattelepa asiaa näin: vika ei ole sinussa, ja tuollainen ihminen ei ole ystävyytesi arvoinen. On erittäin ikävää tehdä toiselle tuollainen temppu, suorastaan julmaa. Kyllä löydät vielä ystävän joka on ystävyytesi arvoinen!
Olipa minullakin kerran ystävä, jolle en ole soittanut, tekstannut enkä ottanut muutenkaan yhteyttä kahteen kuukauteen. Olen torjunut hänet mesessä ja laittanut hänet mustalle listalle irc-galleriassa. Hän ei vieläkään tiedä mikä meni pieleen. Noh, ehkä hänellä on huono muisti, mutta minä muistan hyväksikäytön, kiristyksen ja vähättelyn elämäni loppuun asti. Vaikka olet omasta mielestäsi ollut hänelle tosi ystävä, ehkäpä hän ei kokenut asiaa niin. Vaikea sanoa, mikä sinun tapauksessasi on ongelmana, jos et pysty edes selvittämään asiaa häne kanssaan. Suosittelen, että väijyt niin kauan, että hän joutuu pakostakin juttelemaan kanssasi. Ja kysyt suoraan, että mikä nyt on.
Tiedätkö ettei tälle sun kaverillesi ole tapahtunut mitään? Jos asutte samalla paikkakunnalla, niin voithan sä käydä soittammassa ovikelloa? Ihan uteliaisuudesta, minkäikäisiä sä ja sun kaverit olette?
Oletko varmistanut, että ystäväsi ei ole masentunut, muuten vakavasti sairas tai jopa kuollut? JOS et ole saanut ystävästäsi yhtäkkiä MITÄÄN merkkiäkään, olisi syytä ennemmin huolestua kuin suuttua - ja ehkä katsella vihoissaan peiliin...
Kuulin tänään sen anopilta että on rempannut asuntoa poikaystävänsä kanssa... Kuulin tuostakin vasta tänään, että silleen....
Ehkä tässä on takana yksi vkonloppu jolloin itkin pahaa oloani hänelle, tiedä en varmaksi... Mutta on kumma, jos hän ei halua olla kaverini enää sen takia että kaipasin ystävää joka kuuntelee... Minä olen häntä monesti kuunnellut ja tukenut... :( En jaksa ymmärtää ihmisiä...