kun jättää perheensä työkaveri tyttöystävän vuoksi. Muuttaa sinne ja kuitenkin vannoo tulevansa takaisin,koska rakastaa vaimoa.Ei vaan pysty päättämään,kun ei halua että elämä olis yhtä "tasapaksua"kun ennen.Siellä on ikävä perhettä ja perheen luona ikävä tyt.yst. Tyttöystävä painostaa eroamaan, mutta sanonut ettei aio erota vaimostaan. Haluaa yrittää vielä, mutta ei kuitenkaan saa itseään tuotua kotiin.Miksi antaa toisille toivoa kun ei kuitenkaan ole pakko.Onhan jo muuttanut sen uuden luo.Onko niin epävarma siitä uudesta suhteesta,vaikka kestänyt näinkin kauan. Tätä jatkunut kohta puoltoista vuotta. Tavarat kotonamme oikeestaan kaikki. Mies vain puuttuu.
Nyt rassaa monen ihmisen mieltä. EN YMMÄRRÄ!!!
TÄHÄN EI SITTEN TARTTE KOMMENTOIDA JOS EI OLE MUUTA SANOTTAVAA KUN HEIVAA SE JNE....Muille joilla ehkä järkeviä mietteitä, niin KIITOS etukäteen.
Nyt rassaa monen ihmisen mieltä. EN YMMÄRRÄ!!!
TÄHÄN EI SITTEN TARTTE KOMMENTOIDA JOS EI OLE MUUTA SANOTTAVAA KUN HEIVAA SE JNE....Muille joilla ehkä järkeviä mietteitä, niin KIITOS etukäteen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
vielä mahdollisuuden palata näin halutessaan???????halooo
mitkä tähän on johtaneet ja mitä olisi voinut tehdä. Kai se molemmissa on syytä ollut. Mutta eikö asiat pitäisi käydä läpi eikä heittää 25 vuotta tosta noin vaan menemään. Kyse ei kuitenkaan ole ollut mistään riidoista. Vaan mies koki elämänsä ja arjen "tylsäksi". Liekö ikää tullessa huomannu et jotain jääny kokematta. En tiedä kun en ole mies,enkä yleensä luovuta heti kun on vastoinkäymisä. Itselläni ei ole ollut ketään toista eikä tule,enne kuin asiat on käyty läpi. En halua mahdollista uutta suhdetta ja ehkä kaataa uuden niskaan pahaa oloani. Joten HALOO vaan itselles!!!
mieheni. Petti muutaman vuoden. Palasi kotiin häntä koipienvälissä kun sai lemput siltä ihanalta kakkoselta.
Nyt minulla ei ole tylsää on harrastuksia, ystäviä, lapset ja aina jotain mukavaa meneillä arjen lomassa. Nyt olen tajunnut, että miehelläni oli/on tylsää ,koska hän ei itse tee elämästään mielenkiintoista (paitsi pettämällä!). Hän on odottanut minulta ja sitten siltä naiselta ,että viihdytämme ja saamme hänet tuntemaan olonsa mukavaksi ja hauskaksi.
Hänen on opittava itse löytämään sen tien elämässä, joka häntä tyydyttää ja saa hänet viihtymään, ei sitä kukaan muu voi hänen puolestaan tehdä.
Onhan tietty mahdollisuus vaihtaa naista parin vuoden välein, mutta siinäkin on se huono puoli, että iän myötä saanti heikkenee ja omat kyvyt lakastuvat. Ja onko se vain se seksi ,jolla on jotain väliä tai merkitystä??
Ikävä kyllä kuullostaa siltä, että mies vedättää teitä molempia naisia. Hakee kummastakin suhteesta parhaat palat. En usko että hän edes pyrkii ratkaisemaan tilannetta, sillä hänellähän on kaikki hyvin. Te naiset siinä kärsitte. Puhuu sopivasti potaskaa molemmille ja homma jatkuu kuten ennenkin. Ei hän tule tekemään ratkaisua, vaan jompi kumpi teistä naisista.
Turhaan mietit sitä, mitä mies tilanteesta ajattelee. Ala sen sijaan miettiä mitä sinä haluat elämältä ja teet ratkaisut sen mukaan. Et kai oikeasti halua elää tuollaisen vedättäjän ja luuserin kanssa, joka tuottaa sinulle mielipahaa. Haloo, miehesi asuu jalkavaimonsa kanssa!!! Eiköhän se olisi sinun perheellesi parasta aloittaa uusi elämä ja tehdä ratkaisut sen mukaan. Sen jälkeen voit surra surusi pois ja jatkaa elämääsi pää pystyssä.
niitä voimia tehdä ratkaisu. Kyllä mies sanoikin et jos mä haluan luovuttaa niin sit se loppuu. Mutta hän ei kuitenkaan haluaisi sen päättyvän näin.Ikävä kyllä rakastan miestäni kaikesta huolimatta ja siihen ei kukaan voi vaikuttaa.Aina ei ole helppoa, mut onko sen tarkotus ollakkaan?
Tuohan ajattelu on syynä tuohon tuskaiseen tilanteeseen, jossa nyt olen. Mies ei halua tehdä ratkaisuja, mielummin vaihtelee ja pitää kahta naista, kuin lopettaisi rehellisesti yhden suhteen ja aloittaisi sitten vasta toisen (olisi se lopetettava suhde kumpi tahansa). Jos sinä olet päättänyt, että ero ei tule kysymykseenkään ja tod.näk. toinen nainen ajattelee samoin, niin silloin teidän on vain tyydyttävä jakamaan mies ja antaa hänen ottaa rusinat pullista. Asian voi joko hyväksyä tai olla hyväksymättä ja käyttäytyä sen mukaan. Todella surullista, mutta aikuisia olette kaikki. :( Ehkä sinun kannattaa mitata, että onko rakkautesi niin suuri, että tiedät voivasi hyväksyä sen, että mies rakastaa myös toista ja viettää elämäänsä hänenkin kanssa. Jos okei, niin okei. Jos okei sille toiselle naisellekin niin asia on vielä enemmän okei. Miehenne mielipidehän on tuosta jo arvattavissa.
Niin isot ratkaisut vaatii voimia, mutta sun tilanteesi vasta voimia vaatiikin. Usko pois, kun olet saanut asian ratkaistua, niin niitä voimia vapautuu, kun ei tarvitse enää elää epävarmuudessa. Onko sulla ystäviä joilta saisit tukea?
Mun mielestä sun mieheltä on aika ala-arvoista puhua niin kuin sinä olisit luovuttamassa. Hänhän se on jo luovuttanut eikä näytä haluavan asioita käsiteltävän, jos homma on kerta jo kestänyt 1,5 vuotta. Todella itsekästä hänen on olettaa että kiltisti odotat että hän tekee päätöksensä ja samalla ottaa parhaat palat irti toisesta suhteesta. Silloin olisikin kohtuullista sinun odotella, jos olisitte asumuserossa ilman mitään kolmansia osapuolia. Jos hän sinusta (tai siitä toisesta naisesta) todella välittäisi, niin hän ei tuottaisi tuollaista tuskaa sinulle. Nyt taitaa mies vaan välittää itsestään ja omasta edustaan. Ei oikeasti kukaan voi tehdä päätöstä noin kauaa, sehän on ihan kohtuutonta kaikkia osapuolia kohtaan.
Se on vaikeaa tehdä lähtöpäätöstä, kun toista ihmistä rakastaa. Minun ei ole tarvinnut päätöstä tehdä, sillä rakastamani mies jätti minut. Parin kuukauden päästä hänellä oli uusi kainalossa ja kaikki meidän suunnitelmat toteutettiin tämän kanssa. Mutta usko pois, kaikesta selviää ajan kanssa. Voimat löytyvät kun ei ole muuta mahdollisuutta. Uuden elämän pystyy rakentamaan ja olemaan jopa onnellinen siinä. Valtaman muutoksen se tietenkin vaatii ja erityisesti sinussa itsessäsi.
taistella miehestäni. Olen myös sanonut että onhan tämän päätyttävä,et voi elää kahden naisen kanssa. Ymmärtää kyllä, mutta pelkää itseään ja omia tunteitaan. Koska palasi jo vuosi sitten takaisin, mutta sanoi viikon päästä että on tehnyt väärän ratkaisun.Silloin sitä suhdetta oli kest. n. 4 kk.Voi pahoin fyysisesti.Nyt myöhemmin kuitenkin haluu takaisin,mutta ei uskalla ottaa ratkaisevaa askelta.Minä en jaksa jos huokailisi taas toisen perään.Pelkää myös että minä jankutan tästä asiasta. Yrittää nyt omia tunteitaan selvittää. Minä olisin valmis ottamaan lasteni isän takaisin.Mutta se vaatii valtavasti työtä.Olen niin monta unetonta yötä viettänyt ja näitä asioita miettinyt, mutta silti en halua heittää kaikkea hukkaan.Toki en voi yksin suhdetta hoitaa jos toinen ei tee mitään. Valitettavasti tällä hetkellä ei ole voimia katkaista tätä,vaikka tämäkin syö ihmistä.Jossain takaraivossa kuitenkin se pienen pieni kipinä, josko kuitenkin.... saisi kaikki puhuttua. Puhumattomuus ja tyytymättömyys se tähän johti.En edes aavistanut ettei hän jaksa arjen pyöritystä. Mitä se sitten tarkot. Koska tavallisen arjen pyykit,ruoat ym. olen minä hoitanut.Oli kuulema tylsistynytkin. Nyt sanonut ettei se elämä ole siellä uudessakaan paljon muuttunut?!?!?Ota tosta selvää. Sanoo kuitenkin että meidän rakkaus vielä voittaa ja hän uskoo siihen, muuten olisi kuulema jo eronnut. Jos jotain positiivistä pitää hakea,niin hän sentään puhuu jotain.Ennen ei saanu mitään irti kun kysyi.
Niin ei kukaan varmaan halua helposti luovuttaa pitkän liiton jälkeen, varsinkin kun on lapsiakin. Miehesi käyttäytyy törkeän itsekkäästi ja käyttää hyväksi sinun luottamustasi ja kiltteyttäsi. Hänellä tuntuu olevan valtavasti ongelmia itsensä kanssa, ehkä joku ikäkriisi? Eihän suhteen ole tarkoitus olla jonkun viihdyttäjä, vaan jos on tylsää, niin silloin on luultavasti itse tylsä. Kaikki tuntuu nyt pyörivän miehen ympärillä, hänen pelkonsa/epävarmuutensä/tylsistymisensä, mutta kukaan ei oikeasti ajattele mitä vahinkoa siitä on sinulle (tai sille toiselle)tai teidän lapsillenne. Taitaa pirulainen kohottaa omaa itsetuntoaan sillä että kaksi naista taistelee hänestä.
Minusta kaiken tuon vetkutustaistelun jälkeen miehesi olisi syytä osoittaa että on tosissaan ratkaisua hakemassa. Ehkä hänelle parasta olisi muuttaa kokonaan ihan omilleen, miettiä asioitaan ja yrittää kasvaa aikuiseksi. Ja sen lisäksi te kaksi voisitte mennä parisuhdeterapiaan, jos vaikka ulkopuolinen apu saisi tilanteen ratkeamaan. Se nyt olisi konkreettinen osoitus siitä, että hän haluaa vielä sinun kanssasi yrittää. Sitapaitsi minusta sinulla on täysi oikeus vaatia selvitystä, se ei ole nalkuttamista. Miehesi taitaa pelata vaan aikaa. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin voit mennä pariterapiaan yksinkin. Ehkä sieltä saisit lisää tukea ja keinoja käsitellä omia tunteitasi. Yritä jaksaa tehdä ainakin jotain itsesi hyväksi eli hae ulkopuolista apua!
terapiassa ja sain rauhottavia ym. lääkkeitä. Nyt olen runs kk:den ollut ilman niitä,koska en halua loppuelämääni olla lääketokkurassa. Tuntuu vaan et kerran viikossa menee kuppi nurin ja tuntuu et pää halkee. Mies ei halua lähteä terapiaan,joten se siitä.Mun on varmaan vaan katsottava miten tässä käy,koska omat voimat ei riitä tän lopettamiseen. En tiedä milloin olen siihen valmis.Olen koittanut puhua ja puhua. Myönsi kyllä että alunperin olisi pitänyt muuttaa yksin eikä tämän naisen luo. Asuikin jonkun aikaa mökillä, mutta vähän väliä kuitenkin yöpyi naisen luona, kun ei voinut olla erossa. Ihmettelen kyllä miten se nainenkin jaksaa.Vaikka ei kai pitäs enää sen asioita murehtia,omissa ihan riittävästi.
Sen verran vielä, että eroni jälkeen sairastuin masennukseen, mutta selvisin reilulla puolen vuoden lääkityksellä. Tuo lääkitys auttoi mustimman ajan yli ja auttoi tekemään tärkeitä ratkaisuja elämässäni. Ainakin tuo pään halkeamistunne ja itkeskely loppuivat ja parin kuukauden kuluttua jopa osasin jälleen nauraa. Ehkä sinäkin saisit voimaa kestää tilanteen paremmin (ja pitää puolesi), koska kuulostat aika masentuneelta. Eihän se lääkkeiden syöminen kivaa ole, mutta ainakin tunteiden vuoristorata ja epätoivo helpottivat. Hae kuitenkin itsellesi jotain apua, vaikka lisää terapiaa tai ihan juttelua läheisen ystävän kansas. Ihan jo senkin tähden, että jos päädyt aloittamaan miehesi kanssa alusta, niin se ei onnistu jos olet itse huonossa kunnossa.
mutta totuus on se että söin melkein vuoden niitä lääkkeitä, eikä silti helpottanu.Sanoin jo aikarajankin miehelle,mutta hän ei kestä mitään aikatauluja.Sanoo vaan että jos minä haluan luovuttaa niin sit se on niin,hän ei kuitenkaan haluaisi.Hän haluaa yrittää,mutta olen kysynyt miten se näkyy kongreettisesti.Soittaa joka aamu ja pari kertaa viikossa käy jne...Voiko ihminen todella rakastaa kahta ihmistä niin ettei saa omaa päätään selväksi.Sanoo rakastavansa mua,mutta ei oikein osaa näyttää sitä. Puhuminen ei ole hälle helppoo.Tulee isäänsä,joka kyllä ollut naimisissa 50 vuotta.Olen sanonut että miten voit täällä halailla ja pussailla ja sitten lennät toisen viereen.Onhan toi mieskin aika alakuloisen näkönen.Ei vaikuta kovin onnelliselta.Taas yksinäinen vkon loppu edessä. Ei ne kaveritkaan jaksa jos puheenaiheena on vaan aina mun surutyöni.Alkuviikon töissö jotenkin jaksaa,mutta kun väsymys vkon loppua kohden tulee niin sitten alkaa taas ajatus tehdä omia lentojaan ja tuntuu tosi pahalta.Kun taas pääsis tän talven yli.Tää pimee ja synkkä aika ei todella ole omiaan piristämään mieltä.En haluaisi että mies tulee, mutta sitten jo taas iskee hirvee ikävä.Enkä halua estää lastenkaan näkemistä. Lapset eivät halua mennä sen toisen naisen kotiin. Tässä sitä on kahden tulen välissä.Kiitos sinulle,että jaksoit ottaa kantaa.
mutta oli mielenkiintoista lukea tilanteesta, joka muistuttaa jotenkin omaa tilannettani. En tosin ole vaimo vaan naisystävä.
Mies asuu käytännöllisesti katsoen luonani, mutta tavarat on edelleen kotonaan. Käy kotosalla viikolla joskus. Avioerosta vaan ei ole puhettakaan. Mies odottaa että vaimo tekee aloitteen. Vaimo odottaa että mies tekee aloitteen.
Olen väsynyt tähän tahkoamiseen. Yrittänyt selventää tilannetta, että mitä hän oikeastaan tahtoo. Tietääkö itsekkään? Olen nyt päättänyt viheltää pelin poikki, aikaa vuodenvaihteeseen ja sitten muutan itse jonnekkin kauemmas. Miettiköön rauhassa!!!! - ja mitä tästä seurasi? Mies ostelee minun kotiini kaikkea pientä taloustavaraa, huolehtii jääkaapin sisällöstä, kantaa kukkasia jne. Toivoisimpa totisesti että pääsisin kurkistamaan mitä siellä miehen päässä oikein liikkuu???
Mies ei ajattele mitään. Hän on sekaisin ikäkausikriisissään ja uudessa rakkaudessaan. Kuinka kauan uusi suhde on kestänyt? Rakastuminen kestää korkeintaan kaksi vuotta, sitten se joko häviää tai muuttuu oikeaksi rakkaudeksi. Uusi suhde voi hullaannuttaa, mutta se ei tapa sitä entistä oikeaa rakkautta sinua kohtaan. Uskon, että ihminen voi rakastaa kahta yhtäaikaa.
En tunne miestäsi, enkä perhetilannettanne. Sinä itse tiedät, mitkä ovat todelliset mahdollisuutenne onnistua näinkin pitkän kriisin jälkeen uuden yhteisen elämänne rakentamisessa. Entiseen teillä ei enää ole paluuta.
Tämä välitilassa oleminen on sinulle, miehellesi, tyttöystävälle ja lapsillenne kestämätön tilanne. Epävarmuus tulevaisuudestasi pelottaa - minua auttoi, kun tein osituspaperit ja siten selvitin taloudellisen tilanteeni eron jälkeen. Puolisollenikin ero tuli todelliseksi vasta ensimmäisen vaiheen, osituspapereiden ja pois muuttoni jälkeen. Siihen asti puolisoni oli roikkunut minussa, mutta henkinen side siihen toiseen oli edelleenkin vahva. En luvannut tulevaisuudessa olla se olkapää, jota vasten voi nojata ja jonka kanssa elämänsä ilot ja surut jakaa. Silloin tapahtui "herääminen". Palasimme yhteen ilman tuota kolmatta. Nyt sitten olemme pian kaksi vuotta rakennelleet yhteistä elämäämme - kipuilen edelleenkin silloin tällöin ja puolisoni vaipuu silloin syyllisyyteensä.
Mielestäni vain keskinäinen rakkaus on kantava syy pysyä yhdessä - omaisuus ja kulissit eivät ole kestävä pohja yhteiselle elämälle. Rakkaus lapsiin voi auttaa uuden rakentamisessa, mutta lapsetkaan eivät kannattele huonoa parisuhdetta.
Toivon sinun löytävän elämäänne ne oikeat ratkaisut, sellaiset, joiden kanssa haluat ja pystyt elämään.
Tiedän että haluan mieheni takaisin.Olen valmis myös antamaan anteeksi ja haluan tehdä kaikkeni suhteen eteen. Vanhaan ei ole tarkoitus palata, koska sehän se "ehkä"oli eroon syynä.En voi miestäni moittia.Hän on ollu kunnollinen mies. Ei mikään ryyppääjä ym. rällästäjä ja pettäjä, siksi ehkä vielä jossain uskon että kaikki onnistuisi,jos hän vain puhuisi omista toiveistaan ym. niin ettei mun tarvitse arvailla. En voi toisen ajatuksia lukea.Meillä ei ole edes ollut mitään riitoja,joten ero silloin tuli täytenä yllätyksenä.Hän ei ole osallistunut ns.kotihommiin.Tunsi olevansa tylsistynyt.Sanoin että minullakin olisi hänelle ollut enemmän aikaa jos ei olisi tarvinnut yksin (ruoka,siivous ym.)hoitaa.Aikataulut ovat myrkkyä hänelle,ei kestä jos tarkalleen johonkin aikaan pitää mennä ja tulla.Onhan lapsiperheessä joissain asioissa oltava joku "aikataulu".Tottahan kahden aikuisen liitossa voi tulla ja mennä paremmin extemporee. Itse menen tod.aikaisin töihin ja ajattelin sen niin,että kerkeen ruoat ym. laittaa ennen kun mies tulee ja näin jäisi perheelle enemmän aikaa, mutta sekään ei ole hyvä.Aina ruokakin kylmää jne.enhän voi lapsia pitää nälässä ja odottaa että iskä tulee illalla myöh.töistä. Koululaiset on nälissään kun kouluruoka on jo aamupvällä ollut.Sehän siinä on kun en pysty kaikkia miellyttää.Tämmöisistä "pikku"asioista on kasvanut iso virta,tai sitten käyttää niitä vaan tekosyynä(en tiedä).Kahdestaan emme ole paljon mihinkään päässeet,ei hän ole lapsille aikanaan hoitajaa pyytänyt jos johonkin haluaisi lähteä,vaan se on ollut minun kontolla.Mutta vaikee se on ketään pyytää hoitamaan tunnin varo ajalla. Etukäteen suunnittelu kun ei käy,siinähän on se aikataulu.Mies tosiaan täyttää juuri 50. Olisko se syynä??? joulukuussa tulee puolitoistaa vuotta kuluneeksi lähdöstä, toki oli 1 kk kotona vuosi sitten, mutta ahdisti ja ikävöi uutta niin,että lähti taas. En todella tiedä mitä tehdä.
Kun kerran tiedät, mitä todella tahdot, tavoitteesi saavuttamiseksi kannattaa tehdä työtä. Rankkaa se on, mutta onnistuminen on mahdollista!
Useinmiten pettämisen syy on yksilön omassa kasvukriisissä, eikä kuten täälläkin virheellisesti toitotetaan, parisuhteessa. Pettämisen jälkeen sitten hyväkin parisuhde on isossa kriisissä.
Miehesi on ollut kunnollinen mies. Tällaiselle pettäminen on vaikeasti käsiteltävä asia. Useat eroavat, kun eivät kestä kohdata aiheuttamaansa tuskaa. Häpeä ja syyllisyys omasta toiminnasta voi aiheuttaa fyysisiäkin oireita, vaikkapa korkeaa verenpainetta, sydämen rytmihäiriöitä ja kuolemanpelkoa. Kun suhteeseen on ryhtynyt, tehtyä ei saa tekemättömäksi - oman typeryyden kohtaaminen on vaikea prosessi. Myös siitä uudesta rakkaudesta on vaikea luopua, sehän on unelma ikuisesta rakastumisen tunteesta ja nuoruudesta.
Olet reagoinut tapahtuneeseen juuri siten, kuin jokainen meistä petetyistä reagoi. Pohja putoaa parisuhteelta ja elämältä, kaikki mennyt muuttuu epätodelliseksi, kuin valheeksi. Identiteetti katoaa ja sen löytämiseksi on tehtävä kauan töitä. Itse huomasin ensimmäisen kerran todella eläväni kriisimme kestettyä puolitoista vuotta.
Sinä et ole syyllinen siihen, mitä tapahtui. Eikä ero ole ainoa hyväksyttävä toimintamalli teidän tilanteessanne. Sinulla on oikeus haluta jatkaa liittoanne - sinua miehesi rakasti ennen tätä uutta ja teillä on pitkä yhteinen eletty elämä takananne.
Voimia ja viisautta syksyynne!
sanoistasi.Toivon todella että mies uskaltaisi ottaa sen ratkaisevan askeleen,vaikka ei helppoa olisikaan. Ei se näinkään tunnu olevan auvoista.Pelkää että minä jauhan tästä asiasta. En todella halua pilata suhdettamme jauhamalla tästä,kunhan asiat on kerran puhuttu halki.Täytyyhän mun saada tietää mitkä syyt oikeesti tähän johti,että pystyn osaltani hoitamaan suhdetta tekemättä samoja virheitä.Toki pitää hänenkin muuttaa itseään tai tapojaan.Ehkä ei olisi niin tylsää,jos osallistuisi johonkin eikä vaan kaatuisi sohvan nurkkaan. Olen kyllä sanonut että hänkin jotuu tekemään osaltaan töitä luottamuksen saamiseksi,en halua koko ajan pelätä kenelle soittaa,viestittää tai miksi ei ole vielä töistä tullu ym.Parhaani tekisin,vaikka eihän elämästä koskaan voi täysin varma olla.Mutta en osaa elää sillä tavalla,täytyyhän sitä johonkin voida luottaa, ainakin itseensä.Olisihan sitä itsekin voinut hakeutua jonkun hätävaran luo, mutta ei kiinnosta.Asiat pitää ensin selvittää,ettei tarvitse siihen mahd.uuteen suhteeseen kantaa epävarmuuttaan. Olishan miehen pitäny alunperin muuttaa yksin,minkä myönsikin,mutta oli helpompi painuu valmiiseen kotiin ja työntää kaikki hoidettavat asiat maton alle.Hyvää syksyä sinullekin.
uuden rakkauden huumassaan. Ei yhtään tajua mitä on tekemässä. Onkohan tullut edes mieleen, ettei vaimo ehkä jaksakaan ikuisesti kotona odotella? Tyttöystäväkin luultavasti kyllästyy piakkoin moiseen jahkaamiseen. Saattaa olla maailman kamalimman kriisin paikka, kun tajuaa, että on itse tupeksinut kaiken.
Tietää kyllä ja tajuaa ettei näin voi ikuisesti jatkaa,mutta mutta.....Toisaalta ymmärrän että pää on sekaisin,onhan se itsellänikin ja lopullista päätöstä on vaikea tehdä. On niin monta muutakin asiaa mitä pitäisi jaksaa, eikä vaan paiskata ovi kiinni ja se on siinä. Kun sanoo ettei ole tulemista enää,niin sitten se vasta työ alkaakin. Niin paljon on käytännön asioita jotka pitäisi jaksaa myös hoitaa sydän sykkyrällä.Tänään viimeksi ilmoitti että haluaa jatkaa kanssani.Yritä siinä sitten miettiä asioita.No onneksi tänään itsellä parempi pvä taas,eilinen menikin ihan poskelleen itkiessä.Saakohan toi koskaan itse selvitettyä asioitaan. Ei kuitenkaan halua ulkopuoliselle puhua. Ei kuulema osaa ja pysty.Miten vieraalle jos ei vaimollekaan osaa.Itseä ainakin helpottaa hetkeksi kun jollekin puhuu vaikkakin jauhaa sitä samaa ja samaa.Sitten taas ehkä viikon jaksaa ja taas menee kuppi nurin. Tähän malliin ne viikot pyörii mulla.Moni kyllä ihmettelee miten olen jaksanut,niin ihmettelen itsekin. Olisko sitten se rakkaus vai mikä,mutta en pysty tosta vaan luovuttamaan, ja toivoisin että mieskin ymmärtäisi ettei ne arki ongelmat mihinkään katoa,vaan muutoksen on lähdettävä jokaisesta itsestään(ainakin luulen niin).
Toivottavasti mies saa päänsä selvitettyä ja uudelleen asennettua. Mutta mitä tarkoittaa käytännössä, että haluaa jatkaa kanssasi? Sitä että edelleen asuu tyttöystävänsä luona?
Tällaisissa tapauksissa en koskaan malta olla ajattelematta mitä tapahtuisi, jos asiat olisivatkin toisinpäin. Niin, että sinä rakkauden huumassa muuttaisit toisen miehen luo. Mitä tekisi miehesi? Huolisiko takaisin? Ja mitä sitten tapahtuisi, jos niin kävisi sen jälkeen, kun olisitte asuneet uudelleen yhdessä jo jonkin aikaa? Murtuisiko miehesi? Osaisiko avautua silloinkaan kenellekään? Puhumattomuus, tunteiden ilmaisemattomuus on tosi, tosi raskasta. Oikeasti se on vaarallista... Hyvä, että sinä osaat itkeä.
mitä hän ajattelisi jos nyt "hakisin"itselleni jostain miehen. Ei kuulema ollut edes ajatellut että niin tekisin. Eilenkin taas kävi,kölli vierelläni, halaili ja pussaili, sitten taas jäähyväiset ja heippa.Haluaisi myös muutta ehkä kerrostaloon. Ei jaksa enää (asumme rivitaloyht.)naapureita ja ottaa pattiin kuulema kaikki siellä. Ahdistaa kuulema jo pelkkä tuleminen sinne. Olen kyllä sanonut että voisin muuttaa, mutta en halua repiä lapsia kaveripiiristä ja koulusta uuteen kotiin jos iskä vaikka ei jaksakkaan siellä ja taas lähtee. Varsinkin nuoremmalle ystäväpiiri on todella tärkeä(2 luokalla.)Vuosi sitten aloitti koulun eikä isä ollut silloin läsnä.Poika oireili muutenkin,joten en haluaisi kaikkea sekottaa ihan noin vaan.Eihän se uusi paikka suhdetta korjaa, täytyyhän se olla jo aiemmin kunnossa ja pitää mielestäni myös lapsia kuunnella, vaikka aikuinen kuitenkin sen päätöksen tekee.
Kuinka kauan tätä on jatkunut? Miten lapset ovat suhtautuneet ja ovatko käyneet isällään tyttöystävän ollessa paikalla? Huh, no ainakaan et luovuta helpolla, itse en näin hypoteettisesti ajateltuna ainakaan tiedä jaksaisinko tuollaista. Sinä miestä rakastat, mutta hän vakuutteluistasi huolimatta vaikuttaa todella itsekkäältä. Tsemppiä ja jaksamista sinulle!
eivät ole isänsä luona käyneet.Vuosi sitten kesällä pienempi oli korkeasaaress heidän kanssaan,siinä kaikki. Pienempi ei halua mennä sinne,kun se nainen on siellä.Isompi ei myöskään ole käynyt.Aika vähiin jää näkemiset,mutta enhän pysty pakkottamaan. Ehkä joskus huomaa,että lapset ovat erkaantuneet hänestä kun ei ole ollut läsnä.Koskaan ei tiedä millon tulee käymään,joten eihän sitä voi lapsia pitää päivystämässäkään,jos iskä vaikka tänään sattuis tulemaan.Sitten kun tulee ja lapsella mahd. jo kavereita,niin tulee paha mieli kun ei voi olla iskän kanssa ja kavereiden kanss. Tässä sitten yritän luovia. Ihmettelen kuinka vielä olen pystyssä. Taitaa se välillä ottaa pumpusta tai sitten on vattahaava aluillaan. Varsinkin loppuviikot alkaa olla aika raskaita,varsinkin kun väsymyskin on jo päällä.Puoli viisi nousen aamusin ja töihin,että pääsisin ajoissa pois ja jäisi aikaa pojille ja onhan noi kotihommatkin tehtävä. Aina vaan ei tahdo jaksaa. Lääkityksen olen lopettanut,kun tuntui että sekin alkaa tutusuttamaan.Kädet vatkas välillä niin ettei meinannu hiirellä töissä pystyy mitään tekemään.
Ei oo uutta miestäkään kohdalle sattunu.Tuskin ne kotoa tulee hakemaankaan. No ei sentään, en ihan hevillä kyllä uutta pasattavaa ottais. Sais olla varsinainen ihmemies. Ainakin sen pitäisi olla kaikkeen osallistuva, piiaksi en enää rupea kellekkään jos tästä joskus selviän.Olisimpa kärpäsenä katossa,niin saisin tietää mitä mies on sille luvannu.Väittää ainakin ettei ole luvannut sitä mitä mulle on. Ihmettelen vaan sitäkin muijaa,kuinka katsoo ukkoa jos ei kerran ole takeita tulevasta antanut,vai toivooko vaan et ukko kuitenkin ottais eron musta. Heillä ei kuitenkaan takanaan niin pitkää liittoa,ei lapsia ym. Toivon totisesti et tämä päättyy, ennenkun musta henki lähtee, siinä se ihmettelis sitten "yksinhuoltajana". Ei voi lentää mihin halua ja millon haluaa.
"..olen kysynyt kerran mitä hän ajattelisi jos nyt "hakisin"itselleni jostain miehen. Ei kuulema ollut edes ajatellut että niin tekisin" Eikö tuohon voi todeta, ettet sinäkään ollut ajatellut miehesi hakevan itselleen toista naista (niinkuin ei varmasti lapsetkaan)! Sitten muuttamiseen muualle voisit kysäistä luuleeko mies todella, että sinulla on helppoa asua siinä naapureiden silmäin alla, kun mies tulee ja menee miten sattuu!!! Miestä taitaa vain hävettää, siksi haluaisi muuttaa. Ja se on kyllä kummallista, kun ajattelee naapureita enemmän kuin perhettään. Vai olisiko tuo muuttaminen vain oikuttelua; jos haluaisi sinulta yhden lauseen "nyt riittää"?
jo paljon aiemmin naapureiden narinaan.Mies on hallituks.puh.joht. pienessä taloyhtiössä. MIkään ei ole kellään hyvin, mihinkään ei haluta osallistua ja kaikki pitäis olla valmiina jne.Sanonut että kerrostalossa ei paljon tarttis "marinoita"kuunnella.Asuimme joskus(ei vielä lapsia)kerrostalossa, jossa olo ei ollut kivaa. Nyt helppo mennä pihalla,ei tartte varsinaisesti lähteä mihinkään kauas.Nyt luontoa lähellä ja lapsilla mukavampi ympäristö,kuin pelkkä kivikylä. Siellä voi olla mopot ja prätkät omalla pihalla ja muut "romut".Itse tykkään laittaa kukkapenkkiä ym.Kerrostalossa varmaan hautautuisin vaan sisään. En itse niin erakkona haluaisi elää. Vois kais se ukko tuollakin olla vaan sisällä jos ei halua ketään nähdä. Mut niinhän se sano et on tylsistyny.Eikös sillon pitäs vähän ihmisten ilmoille mennä.Tokkopa itsekkään tietää mitä haluais.On sanonut että se on loppu jos MINÄ haluan luovuttaa, mutta hän haluaa jatkaa. En vaan tiedä miten se toteutuu.
Kyllä on ihme tyyppi toi miehes. Kaiken pitäisi mennä hänen pillinsä mukaan ja tuskin olis sittenkään tyytyväinen. Taitaa puhua samat puheet sulle ja sille toiselle. On saanut teidät molemmat uskomaan, että ei kannata luovuttaa, että tulevaisuudessa kaikki on paremmin... Nyt olette kaksi naista väsytyssodassa toisianne vastaan. Vätys mies on pistänyt teidät ratkaisemaan tilanteen. Tilanne ratkeaa varmaan vasta sitten kun toinen teistä sairastuu vakavasti. Aiotko odottaa siihen asti? Kuka sitten pitää huolta lapsista? Tuskin ainakaan miehes, sillä sekin varmaan ahdistaisi häntä. Jos et enää välitä siitä mitä itsellesi käy, niin sääli edes lapsiasi ja lopeta tuollainen tilanne. Miehes ei näköjään näe mitä pahaa hän tekee lapsilleen, mutta sinä näet ja sinä pystyt tilanteen lopettamaan. Nyt rohkeutta lastes tähden, laita lapset etusijalle.
Että miehen kertomiset toiselle naiselle ovat kuitenkin hieman erilaisia kuin sinulle kertomansa. Haluaahan hän nyt pitää teidät kummatkin siinä ja valkata rauhassa. En usko, että toinen nainen muuten tilanteessa jaksaisi olla. Toisaalta ihmisiä on niin erilaisia, olisihan jotkut jättäneet miehen sinunkin tilassasi.
Ehkä sinun todellakin kannattaa keskittyä nyt lapsiin, saat niistä nyt paljon enemmän iloa ja auttavat ehkä jatkamaankin. Tyhmältä nyt kuulostaa, mutta ajan myötä ja sisulla vahvistut hiljalleen mutta varmasti.
Oletko miettinyt kunnolla, mitä tapahtuisi jos mies palaisikin takaisin? Nyt se kaipuu voi olla suuri, mutta kun tilanne normaaliutuu, et ehkä pysty enää koskaan luottamaan mieheesi ja pelkäisit tuollaisen tapahtuvan uudelleen tai et pystyisi unohtamaan menneitä? Sanon tämän vain siksi, että JOS näin on, et tuhlaisi aikaasi ja voimiasi (joita lapsesi ja sinä tarvitsette kipeästi). Musertavaa miten itsekäs joku voi olla ja olla välittämättä siitä miten muita satuttaa. Tuo on mielestäni todella julmaa jättää toinen odottamaan epävarmuuteen eikä tehdä mitään ratkaisua suuntaan tai toiseen. >:( Ja toivottavasti sen itsekin huomaat vaikka rakastaisitkin.
Voimia nyt ja todella paljon ja muista ettet anna sille edes mahdollisuutta, että lapset menettäisivät sinut elämästään ja lopettaisit henkesi - se on arvokkaampi kuin yksikään parisuhde.
kirjoituksestani niin,että tekisin itselleni jotain. EI, en aio todellakaan tehdä mitään sellaista. Lapset on mulle tärkeintä maailmassa, enkä aio todella heitä jättää.Mutta sen myös mies tietää, että minä hoidan vaikka mikä olis.
En siitä huolimatta halua luovuttaa, vaan aion tämän asian selvittää pohjamutia myöten,jo itsenikin takia.En halua niitä enää puida joskus myöhemmin, jos vaikka mullekkin sattuis se onni kohdalle.ISO KIITOS teille kaikille!