Olen ollut nyt vähän yli 2 kk au pairina ja kaikki on periaatteessa hyvin, mutta silti tunnen itseni hieman masentuneeksi ja surulliseksi. Kaipa tämä on ihan normaalia koti-ikävää, mutta mietin, että mitenköhän ajan saisi kulumaan paremmin. Minulla on hyvä perhe, mutten saa mitenkään oloani kotoisaksi täällä, aina tuntuu kuitenkin, että olen toisten nurkissa ja on vähän syyllinen olo kaikesta mahdollisesta. Inhottaa, kun täytyy aina miettiä, että mitä uskaltaa syödä jne. Olen pettynyt itseeni, etten osaa olla iloinen ja tyytyväinen, vaan tunnen itseni yksinäiseksi ja kaipaan kotiin. Onhan tämä tietysti henkisen kasvun paikka.. Pitää vaan yrittää kehittää enemmän tekemistä, luulen. On vaan todella outoa asua saman katon alla työnantajieni kanssa.
masentaa
vellihousuko
6817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
1-2 kuukautta meni mullakin noin, mutta tulet pian huomaamaan että yhtäkkiä perheessä olo ei enää ahdistakkaan ja tunnet olosi kotoisaksi. Mun ahdistus oli pahimmillaan just 1-2 kuukautta maahan tulosta mutta lopussa en ois halunnu lähteä ollenkaan pois!! Tsemiä!
taalla itse olen viettanyt reilut 2 kk. alku oli ihanaa, keskivaiheilla oli kova masennus ja itkin melkein kokoajan, en tieda oliko se koti-ikavaa vai sita etten viihtynyt, enka viihdy vielakaan taalla. kylla selvian, ja en enaa ole itkuinen, mutta eipa tama kodilta tunnu kun tuntuu ettei voi ottaa paivatirsoja millon haluaa ja vollya ympari taloa niinkuin omassa kotona. minua jopa havettaa nukkua vapaapaivinani pitkaan = 10-11... vaikka perheella ei tunnu olevan mitaan ongelmaa sen kanssa
uskon ja toivon, etta se kuitenkin ajan kanssa helpottaa kun tottuu.
perhe kuitenkin on aivan ihana ja tulen toimeen ja he todella ymmartavat etta tarvitsen omaa aikaa ja pitavat lapset poissa huoneestani yms.
Tiedän, se voi olla outoa olla yhtäkkiä toisten "nurkissa". Mulle oli jostain syystä heti alusta alkaen selvää, että syön mitä haluan ja olen muutenkin kuin kotonani. Kotihan tämä minulle onkin. Toisaalta en ajattele perhettäni työnantajanani vaan toisena (tai oikeastaan kolmantena) perheenäni.
Vähän jännitti, miltä tuntuu olla "vieraassa" paikassa, varsinkin kun on asunut omillaan ennen maahan saapumista. 4 kuukautta olen täällä asunut ja olo on loistava. Odotan kyllä joululomaani jo innolla.=)
Kyllä se siitä, ole reilusti kuin kotonasi. Se on varmasti kaikille helpompaa, kun ainainen varpaillaan liikuskelu.
Musta tuntuu ihan samalta. Perheeni ei ole mitenkään erityisen rikas ja musta tuntuu, että en voi tehdä mitään.. Jos otan jotain kaapista musta tuntuu ihan rikolliselta, koska täällä ollaan aika tarkkoja syömisestä. Jos syö jotain ite, niin pitää tarjota muille. Mun kotona syötiin mitä milloinkin ja mihin aikaan sattuu... Oon miettinyt, että jos ostan itselleni omalla rahalla ruokaa, niin ei kai ne siihen voi kajota... ja syön vaikka sitten isekseni illalla, kun lapset on menny nukkumaan tai jotain.
Sitten, jos en onnistu lasten kanssa jossain, musta tuntuu, että oon epäonnistunut, eikä perheen äiti oo tyytyväinen.
Mulla ei oo kavereitakaan täällä paikkakunnalla vielä vaikka oon ollu täällä jo yli kuukauden. Kauempana asuu kyllä, mutta jos haluais illalla vaikka mennä kylään jollkkin, niin se ei onnistukkaan ihan niin vaan :/ Oon miettiny et pitää hommata joku harrastus tai jotain, että tapaa ihmisiä!!!
hei siellä suomi-neitonen vieraalla maalla,
itse olen juuri etsimässä au pairia ja lueskelin näitä viestejä... voi hyvä ihminen, ei muuta ku syöt, ethän sä jaksa tehdä hommiakaan, ellet syö!
ei muuta ku yrität rentoutua!
hyvää vointia,
huolestunut äiti
Ma oon ollu kans kaks kuukautta aupparina lahdin tuttuun perheeseen joten kaiken pitais olla hyvin mutta taalla lapset ihan kauheita ei osaa kayttaytya lyovat(myos heittelevat esim. kivilla), sylkevat paalle ym. mika ei oo kivaa koitan kylla komentaa mutta jotenkin en uskalla olla tarpeeksi tiukka lasten kanssa kun vanhemmatkin ovat melko lipsuja. Tuntuu etta lapsilla on taalla valta ja kohdistavan kaiken kiukkunsa muhun. Olen jutellut tasta perheen aidin kanssa joka vain sanoi ala valita ne on aina semmosia. Ei tosiaan ole kivaa. Itku on herkassa koko ajan. Ja kun lapset eivat ole mitaan pienia enaa se on kaikkein kauheinta eika mulla ole omia kavereita ainakaan viela ja toissa olen viikolla n.6 tuntia mika ei ole liikaa mutta viikonloppuna semmosen 11 tuntia joten aika tays paista tyota mulla. nyt ollut 2 kuukaudessa 3 vapaa paivaa