Aina sanotaan, että pakkien jälkeen on turha yrittää, mutta oma tapaukseni tuntuu jotenkin erilaiselta. Tuolla aiemmin puhuttiin jostain omien tunteiden pelästymisestä ja se luo taas toivoa ja on vaikea ajatella ettei kannata enää yrittää.
Asia on siis niin, että ihastuin erääseen seurustellessani toisen kanssa. Se seurustelu on asia erikseen, enkä sotke sitä nyt sen enempiä tähän. Kuitenkin, niin paljastin tunteeni tälle kohteelle ja palaute oli silloin melko positiivista! Tuli lähelle ja antoi halata ja piti paitaani ym. pientä. Mutta sitten kun ihastuminen paljastui eksälle, niin oli se hetki jolloin eksästä tuli eksä. Samalla pelästyi tämä uusi ihastuskin ja sanoi ettei voi ottaa tämän eksäni paikkaa. Ihan fiksua sinänsä! Yhteydenpito on silti jatkunut pitkään ystävinä, vaikka minä toivon kokoajan muuta. Pelkään, että olen painostanut liikaa ja ollut jotenkin yli innokas ja siksi hän pelkää aloittavansa mun kanssa jotain muuta! Haluaisin uskoa, että jos saan olla hänen kanssa oikeasti enemmän tekemisissä, niin ne alkuperäiset mahdolliset tunteet voisivat syttyä uudelleen. Ja omituista on, että hän ei oikein taida osata päästää minusta irtikään!? Hän rupesi seurustelemaankin toisen kanssa ja sen kuullessani mustasukkaistuin niin että häneltä paloi pärekin, mutta silti hänellä on haluja sopia kanssani asiat ja jatkaa ystävinä. Hän on kertonut minulle senkin, että hänen muut ystävät ovat varoittaneet että olen jotenkin huonoa seuraa, mutta silti hän omasta tahdosta haluaa olla ystäväni. Aina jos päätän jäädä hiljaiseksi, niin hän ottaa minuun yhteyttä ja sitten jatkuu taas ystävyys. Sellainen on melko raskasta, kun ensin päättää hankkiutua lopullisesti eroon ja sitten toinen "pyytää" takaisin kun mitään ei kuulu :( Nytkin hän on jopa kutsunut minut luokseen kylään ja olen ajatellut mennä. Syrjäisistä asuinpaikoistamme johtuen kyläily ei ole mikään pikakahvittelu, vaan matkasta johtuen on oltava vissiin muutama päivä yhdessä! Ihan mukavaahan se on, kun saa olla oikeasti tekemisissä jota on toivonutkin, mutta pelottaa se ikävä jälkeenpäin :( Hän myös haluaa halailla minua tervehtiessään ja viimeksikin ku sattumalta törmättiin, niin pidin oikein kunnolla ja pitkään kiinni :) Minusta ne katseetkin ovat toisenlaisia kuin mitä pelkälle ystävälle luo, mutta ehkä sellasta voi nähdä toiveajattelun ansiostakin!? Lähinnä ihmettelen, että voinko olla hänelle näin hyvä ja tärkeä ystävä ilman että on toivoa mistään romantiikasta? Olen myös miettinyt, että onkohan hän narsisti ja saa minulta helposti sitä "ruokaa" jota narsisti tarvitsee? Sen voin kuitenkin sanoa, että jos hänet saisin, niin olisin maailman onnellisin mies! Tuntuu ettei mikään tai kukaan voi häntä korvata ja siksi on kovin yksinäistä! Eihän ketään voi ottaa vain siksi että olisi seuraa, jos kuitenkin ajattelisi jotain toista koko ajan!
Asia on siis niin, että ihastuin erääseen seurustellessani toisen kanssa. Se seurustelu on asia erikseen, enkä sotke sitä nyt sen enempiä tähän. Kuitenkin, niin paljastin tunteeni tälle kohteelle ja palaute oli silloin melko positiivista! Tuli lähelle ja antoi halata ja piti paitaani ym. pientä. Mutta sitten kun ihastuminen paljastui eksälle, niin oli se hetki jolloin eksästä tuli eksä. Samalla pelästyi tämä uusi ihastuskin ja sanoi ettei voi ottaa tämän eksäni paikkaa. Ihan fiksua sinänsä! Yhteydenpito on silti jatkunut pitkään ystävinä, vaikka minä toivon kokoajan muuta. Pelkään, että olen painostanut liikaa ja ollut jotenkin yli innokas ja siksi hän pelkää aloittavansa mun kanssa jotain muuta! Haluaisin uskoa, että jos saan olla hänen kanssa oikeasti enemmän tekemisissä, niin ne alkuperäiset mahdolliset tunteet voisivat syttyä uudelleen. Ja omituista on, että hän ei oikein taida osata päästää minusta irtikään!? Hän rupesi seurustelemaankin toisen kanssa ja sen kuullessani mustasukkaistuin niin että häneltä paloi pärekin, mutta silti hänellä on haluja sopia kanssani asiat ja jatkaa ystävinä. Hän on kertonut minulle senkin, että hänen muut ystävät ovat varoittaneet että olen jotenkin huonoa seuraa, mutta silti hän omasta tahdosta haluaa olla ystäväni. Aina jos päätän jäädä hiljaiseksi, niin hän ottaa minuun yhteyttä ja sitten jatkuu taas ystävyys. Sellainen on melko raskasta, kun ensin päättää hankkiutua lopullisesti eroon ja sitten toinen "pyytää" takaisin kun mitään ei kuulu :( Nytkin hän on jopa kutsunut minut luokseen kylään ja olen ajatellut mennä. Syrjäisistä asuinpaikoistamme johtuen kyläily ei ole mikään pikakahvittelu, vaan matkasta johtuen on oltava vissiin muutama päivä yhdessä! Ihan mukavaahan se on, kun saa olla oikeasti tekemisissä jota on toivonutkin, mutta pelottaa se ikävä jälkeenpäin :( Hän myös haluaa halailla minua tervehtiessään ja viimeksikin ku sattumalta törmättiin, niin pidin oikein kunnolla ja pitkään kiinni :) Minusta ne katseetkin ovat toisenlaisia kuin mitä pelkälle ystävälle luo, mutta ehkä sellasta voi nähdä toiveajattelun ansiostakin!? Lähinnä ihmettelen, että voinko olla hänelle näin hyvä ja tärkeä ystävä ilman että on toivoa mistään romantiikasta? Olen myös miettinyt, että onkohan hän narsisti ja saa minulta helposti sitä "ruokaa" jota narsisti tarvitsee? Sen voin kuitenkin sanoa, että jos hänet saisin, niin olisin maailman onnellisin mies! Tuntuu ettei mikään tai kukaan voi häntä korvata ja siksi on kovin yksinäistä! Eihän ketään voi ottaa vain siksi että olisi seuraa, jos kuitenkin ajattelisi jotain toista koko ajan!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun olet kerran ajautunut kaveriksi, tulet olemaan sitä aina. Parempaa tsägää ensikerralla!
Kaverius voi olla hyvä alku suhteelle. Parempi kuin monesti se, että otetaan ensimmäinen vastaantuleva, josta ei tunneta mitään.
kun nainen menee kerran kaverimoodiin ei auta muu kuin heittää nainen roskiin ja ottaa uusi linjalta...
Googleta sanalla "one-itis" ja saatat ehkä löytää toisia näkökulmia tilanteeseesi.
Kirjoitat:
"Pelkään, että olen painostanut liikaa ja ollut jotenkin yli innokas ja siksi hän pelkää aloittavansa mun kanssa jotain muuta!"
Näin on!
"Haluaisin uskoa, että jos saan olla hänen kanssa oikeasti enemmän tekemisissä, niin ne alkuperäiset mahdolliset tunteet voisivat syttyä uudelleen."
Pikemminkin jos olisit VÄHEMMÄN tekemisissä, saattaisi olla edes pientä toivetta. Nimittäin luepa seuraava:
"...omituista on, että hän ei oikein taida osata päästää minusta irtikään!? ...Aina jos päätän jäädä hiljaiseksi, niin hän ottaa minuun yhteyttä ..." ;-)
Mutta tosiaan. Kun olet ystävä niin olet ystävä. OTA ETÄISYYTTÄ ja sano että sulla on jo tarpeeksi ystäviä, aikaa ei riitä uusille. Ja ala johtaa itse tilannetta, siis ohjat omiin käsiin.
Äläkä googlaa mitään fucking oneitista, termi tarkoittaa takertumista yhteen naiseen, sen nostamista jalustalle. Ajattele että se yksi on kiinnostunut sinusta ja sen yhden kaltaisia on paljon paljon muita. Näytä itsevarmalta ja hauskalta tyypiltä. Älä pelkää mitään.
Jos hän on Sinut kahdenpäivän vierailulle kutsunut, on pelisi aivan selvä. Sinut hän haluaa.
Ei vaan halua kiirehtiä. Tutustukaa kunnolla, rauhassa, nyt olisi vika tikki ruveta määräilemään niin kuin tossa joku neuvoi "ystäviä on riittvästi=heille ei ole aikaa" -jutuilla. silleen sanoo mies jolla on aivot jalkojen välissä.
Neuvoni on, että anna ajan kulua, ja nauti vierailustasi rentoutumalla hyvässä seurassa, saatat hämmästyä!
hyväksikäyttäjä-naisen näkökulmaa.
...paljon mielipiteestäsi! :) Tuo tosiaan loi taas vähän toivoa ja ilman uskoa johonkin asiaan ei ainakaan saavuta mitään tuloksia! Ja juuri noin ajattelinkin toimia, että menen sillä asenteella että vietän aikaa mainiossa seurassa ja annan muun hoitua omalla painollaan :) Pakkohan sen on olla niin, että jos kaks ihmistä tuntee vetoa toisiinsa, niin väkistenhän siinä ajautuu kosketuksiin. Ja jos vain toinen tuntee, niin silloin ei kuulukkaan ajautua kosketuksiin! (filosofi taas vauhdissa! :P)
Hei!
Olen samaa mieltä Leilan kanssa. Älä painosta vaan anna tilanteen kehittyä rauhassa. Sinulla on hyvät tsänssit rakkaussuhteeseen, mutta mikäli sellaista ei kehity, nauti ystävyydestä ihmisen kanssa josta pidät.