TyönANTAJA on täysin virheellinen termi, siitä saa kuvan että se olisi jokin hyväntekijä kun se jotain muka antaa. Mitään se ei anna, mitään työntekijät eivät siltä saa ilmaiseksi. Kuvaavampi termi olisi työnOSTAJA.
Mikä työnANTAJA?
Mikä se on?
12727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen miettinyt tuota samaa asiaa. Ennen vanhaan kunnioitettiin kaikkien työpanosta. Nyt on asenne se, että työntekijät ovat pummeja johdon ollessa se instanssi joka kaipaa loputtomasti motivointia. Onhan se tietenkin raskasta "piiskata työntekijöitä aina parempiin tuloksiin", kuten joku kirjoittaja aiemmin ilmaisi.
voisi olla työnTARVITSIJA.
Boss TARVITSEE jonkun/jotkut tekemään sen tuloksen.
Työnantaja ANTAA sulle työn tehtäväksi, jos otat sen vastaan, olet työntekijä. Jos et ota, olet pian työtön.
Jos "OSTAT" työn tehtäväksi, olet urakoitsija tms.
"Ostat" siinä mielessä, että teet halvimman tarjouksen.
Nehän ne on ne vanhat sloganit:työnantaja ja palkan nauttija.
palkanansaitisijoita?
Tunnen ansaitsevani palkkani.
Tuotan sen verran hyvin yritykselle ettei ole omantunnon ongelmia kun palkka ropsahtaa tilille.
onko työntekijä ansainnut palkkansa?... Omasta egostaan herkkä johtaja "mutu"-meiningillä vai tulokset(esim. asiakkaat tai myynti)?
Välillä tuntuu, että paras tapa ansaita palkkansa on olla antamatta mitään negatiivista palautetta vaikka hommat menisivät kuinka päin helvettiä. Kuunteleminen on nykyajan yli-ihmiskulttuurissa katoava luonnonvara. Pääasia onkin olla "positiivisesti tiimi-henkinen" tai turpaan tulee. Sitten nämä pomot ihmettelevät vuoden päästä, että "mikä meni vikaan".
Useissa työpaikoissa on tällä hetkelä se tilanne, että johtajien sitoutuminen kestää yrityksissä vuodesta kahteen, jonka jälkeen vaihdetaan työpaikkaa. Tässä ajassa on saatettu saada firman kannattavuus ja työilmapiiri pohjalukemiin, mutta "what a hell...uudet haasteet odottavat ammattimiestä".
Heti uuteen työympäristöön astuttuaan he ovat jo mielestään alan täysiverisiä ammattilaisia.
He katsovat olevansa rakentavankin kritiikin ja kokeneiden työntekijöiden yläpuolella, koska heillä sattuu olemaan kaikkeen pätevöittävä kauppatieteen maisterin tai diplomi-insinöörin tutkinto. Nöyryys ja kuunteleminen ovat unohtuneet jonnekin Sarasvuon kurssille. Realiteetteja esittävät ovat aina "muutosvastarintaisia".
lyhytjännitteisyyden voi laajentaa kaikkiin työntekijäryhmiin.
Nuorempi sukupolvi ei juuri sitoudu ammattiin tai yritykseen.
Jos hommat ovat omasta mielestä mukavia, niitä tehdään n. 5 vuotta ja sitten katsellaan jotain muuta. Jos hommat ei oikein miellytä, vaihto on jo n. 1-2 vuoden sisällä.
Ihan riippumatta asemasta.
Tämä on aivan yleinen ongelma. Toki osa johtajista ja työntekijöistä sitoutuu pidemmäksikin aikaa, mutta yleisellä tasolla asia on näin.
Aika kallista on yritykselle johtajan vaihtuminen, mutta kalliiksi tulle myös muun henkilökunnan lyhyet työsuhteet.
Opettaminen työhön, uusien asioitten koulutus, työn ammattimainen, tehokas hoito ovat pitkäöjänteistä puuhaa, joka maksaa sekä suorina opsetuskustannuksian että opastajan kustannuksina ja työtuloksissa.
Siksi on aika turhaa puhua siitä, että yritykset noin laajassa mittakaavassa ovat heti heittämässä ulos porukkaa kun jokin asia ei mene ihanteellisella tavalla.
Eri asia on pakollinen sopeutuminen ympäristöön.
Aina on ollu herrat ja narrit.
Minä kuulun siihen narri-osastoon ja olen ylpeä siitä. Jos minä en tee omaa osaani, kärsii herra.
Lopputulos on, että herra tarvii narrin koska muuten hovi (lue osakkeenomistaja) ei naura.
Oikea nimike on työnteettäjä.
palkanmaksaja, koska joskus duunarista käytetään nimeä palkkatyöläinen.
Minun työnantajani ovat olleet jonkin muotoisia ja sisältöisiä asiakirjoja jossain.
Työnantajieni edustajien joukossa on ollut erilaisia henkilöitä.
Täysistä mulkuista loistotyyppeihin.
Ovat toimineet kukin omilla, erilaisilla valtuuksillaan.