piirteitä

nehän ramadan aikaan viettää tosi irstasta elämää...no ei varmaan kaikki...mutta...ja uskonnolla voi vedättää toista vaikka kuinka paljon jos haluaa...on nääs nähty työelämässä..

siis halua kertoa puolisonsa "huonoista" piirteistä. vois kai niistä vapaa ehtoisestikkin kertoa, ei tarvitsisi sitten taas puolustella! en usko että kaikki mokut on niiiin onnellisia ja tyhmiä etteikö joku ärsyttäisi. ei sillä etteikö sitäkin piirrettä voisi hyväksyä ja pitää juuri hänen persoonaansa sopivana...

Taustaa: Mieheni on kasvanut Albaniassa, joka on islamilainen maa, mutta toisaalta mieheni lapsuus ei sitä ollut, koska kommunistisessa maassa uskonnon harjoittaminen oli kiellettyä. :o/ Eli mieheni on ateisti, jolla on kirjava uskonnollinen kasvatus. Sen lisäksi, että kodin ulkopuolella "kukaan ei uskonut mihinkään" mieheni vanhemmat uskoivat eri tavoin; isä oli katolinen, äiti muslimi.

Miten tämä sitten vaikuttaa elämäämme? Öh, ei mitenkään... Ramadan ei vaikuta elämäämme mitenkään, en usko mieheni edes tienneen koska Ramadan alkoi. Sen sijaan hän kyllä tiesi milloin se päättyi, koska tuttavaperhe kutsui meidät syömään bairamina, eli paaston ajan päätösjuhlapäivänä... Itse emme olisi bairamia juhlistaneet, mutta otamme mielellämme kutsuja vastaan. ;o)
Alkoholia mieheni juo, tupakkaa polttaa ja possunliha maistuu - niin kotona, kavereiden, tuttavien kuin sukulaistenkin läsnäollessa. Mieheni ei pyri esittämään mitään mitä hän ei ole, eikä häpeä sitä ettei hän ole uskossa.

En usko, että miehestäni löytyy juuri mitään uskonnollisia piirteitä. Hän on enemmän "macho" kuin vaikkapa suomalainen veljeni ja hänelle on esim. kunnia tärkeää ja kasvojen menettäminen kamala asia. Nämä ovat varmasti kulttuuriin liittyviä asioita, samoin se, että mieheni mielestä on olemassa selkeitä miesten ja naisten töitä (lue: tekee kotitöitä vain kun on pakko, mutta toisaalta kyllä hoitaa sitäkin enemmän lastaan ja leikkii tämän kanssa).