Niin, jos on eronnut ja yh, lapsia muutama.
Taitaa olla ihan mahdottomuus löytää miestä? En ole vielä etsinytkään mutta tuntuu että kaikki kaikkoavat kun kuulevat sanan YH;)
Taitaa olla ihan mahdottomuus löytää miestä? En ole vielä etsinytkään mutta tuntuu että kaikki kaikkoavat kun kuulevat sanan YH;)
Vastaukset 51
Vanhimmat
paljon miehiäkin, jotka ovat eronneet ja joilla on lapsia. Eikö tämä olisi ihanne lähtökohta suhteelle? Kumpikin ymmärtäisi toisen tilanteen.
Vai millaisia ne kaikkoavat miehet on olleet?
Tässäpä toinen reilu 30v yh, jolla "vain" 1 lapsi. Miesystävää ei ole, eikä taida tulla, koska en halua enää lapsia. Kunnollisia eronneita oman ikäluokan miehiä en ole tavannut, tai jos ovat kaikin puolin ok, ja elämä hallinnassa, he ottavat/saavat alle 30v sinkkunaisen, jonka kanssa perustavat uusperheen. Tämä on taivaan tosi asia. Nettideiteistä minulla on kokemusta vajaan sadan treffin verran, ja silti olen yksin. Työn ja harrastusten piiristä en ole miestä löytänyt, ja baarissa käyn todella harvoin. Todettakoon että tässä iässä osaa jo antaa arvoa ihmisen sisäiselle kauneudelle, eikä yksinäisyyteni syy ole jonkinlainen prinssin etsintä.
Olisin kyllä "saanut" montakin itseäni nuorempaa, fiksua miestä, mutta orastava suhde on kaatunut siihen, että he haluavat perheen ja omia lapsia, mutta minä haluan vain miehen/parisuhteen.
En halua tässä syyllistää/haukkua eronneita miehiä, mutta olen todellakin huomannut että kiltit ja kunnolliset miehet yleensä pysyvät avioliitossa, ja ne harvat kunnolliset eronneet miehet joita on vapailla markkinoilla ovat niin hot, että saavat lapsettoman sinkkunaisen/täysin a-luokan naaraan. Tällainen suht tavallinen raskausarvilla ja muutamalla ylikilolla varustettu nättikään nainen ei enää pärjää tuossa kilpailussa.
Ns. eronneita ongelmamiehiä onkin sitten pilvin pimein vapaana; alko-ongelmaa, väkivaltaa, narsismia/ihmissuhdekyvyttömyyttä, työnarkomaniaa, eksäänsä yhä rakastavia/laastarisuhteen etsijöitä, "hoivaajan" etsijöitä... Ainakin minä olen mieluummin yksin vaikka se sattuukin, kuin yksinäisyyden vaihtoehdoksi rupean suhteeseen alko tms ongelmaisen kanssa.
"Olisin kyllä "saanut" montakin itseäni nuorempaa, fiksua miestä, mutta orastava suhde on kaatunut siihen, että he haluavat perheen ja omia lapsia, mutta minä haluan vain miehen/parisuhteen. "
Olisitko itse samassa tilanteessa, siis lapsettomana naisena, valmis suhteeseen yh-isän kanssa, joka ei halua enää lisää lapsia?
Muuten vaikea uskoa, kun puolet avioliitoistakin purkautuu, että valtaosa eronneista ei olisi "kunnollisia". Ovathan he ensimmäisellekin kierrokselle kelvanneet.
Ymmärrän täysin heidän näkökantansa, enkä edes odota että joku sinkkumies haluaisi suhteeseen naisen kanssa jolla on jo toisen miehen lapsia ! Saati että haluaisi suhdetta, jos nainen ei halua lapsia ollenkaan. Totesin vain tilanteen ! Minulle on käynyt monta kertaa niin, että vaikka olen alusta pitäen sanonut suoraan etten enää halua lapsia, mies (se sinkku siis) haluaa siltikin tutustua. Joissakin tapauksissa MINÄ olen ollut se, joka perääntyy. En halua olla jonkun elämänpilaaja, saattaa miestä siihen tilanteeseen että muutaman vuoden seurustelun jälkeen päädytään kuitenkin eroon sen vuoksi että tuo lapsenhankinta-asia nousee kiistakysymykseksi.
Kirjoitin aivan selkeästi, että ns. kunnollisia eronneita miehiä ON OLEMASSA, mutta he ovatkin sitten niin suosittuja, että naisen pitää olla tip top-täydellinen että olisi mahkuja markkinoilla joilla on muitakin fiksuja, kuvankauniita, timmejä, korkeakoulutettuja naaraita tarjolla. Suht koht tavallinen nainen on käytännössä b- luokkaa, ja kelpaa vain noille ns. ongelmamiehille. Kokemusta on - ikävä kyllä. Naisen taso/markkina-arvo(ikävä ilmaisu) laskee totaalisesti siinä vaiheessa kun hän on yyhoo. Nollatakseen yksinhuoltajuuden/eronneen negatiivisen vaikutuksen, pitää olla muilta osin täydellinen.
Sitäpaitsi, en todellakaan tiedä MISSÄ NÄMÄ KUNNOLLISET ERONNEET MIEHET OVAT, koska netistä heidän ei tarvitse seuraansa hakea, ja baarissa minä itse en juurikaan käy. Työ ja harrastukset ovat sellaisia, ettei niiden parista löydä (vapaita) miehiä.
Päinvastoin tuntuu siltä, että uusi suhde saisi olla yh-äitiin, jolle ei tarvitse erikseen selittää et lasten asiat on tärkeitä. Jos nyt mitään uutta suhdetta tulee. Mut toivossa eletään. Eikä siellä päässäkään eri lailla kannata elää.
Minun lapset, sinun lapset ja kenties meidänkin lapset. Pikkubussi ja Muumi-talo niin kyllä se siitä. Kuullostaa ihan kivalta! Sinkkupoikamiehiä saattaa kyllä hirvittää..?
"Sinkkupoikamiehiä saattaa kyllä hirvittää..?"
Mitäs hirvittämistä siinä on, jos oma perhe on etusijalla ? Niin se on varmaan ollut myös sinulla - aikanaan ?
Sinkkuna sanoisin, että jo askel parisuhteeseen voi olla iso askel ja siinä kuitenkin puhutaan vain kahden ihmisen suhteesta. Sitten kun mukana on enemmän ihmisiä ja heidän vanhempansa, isovanhempansa, ehkä setänsä ja tätinsä, niin askel on sitä suurempi.
Parisuhteen tasa-arvoisuuden kannalta myös se, että toinen on jo "toisella kierroksella" voi aiheuttaa ongelmia. Jos parisuhteeseen astuu tahtoen vierelleen tasa-arvoisen elämänkumppanin, jonka kanssa opetellaan perhe-elämää raskausajan odotuksineen ja toiveineen, niin silloin valmiiseen perheeseen tuleminen on eri asia. Onhan itsestäänselvästi eri asia se, onko perustamassa perhettä, vai tuleeko toisten jo valmiiseen perheeseen kuin ulkopuolisena.
Parisuhdekin voi tarvita oman romanttisen kuherteluaikansa, ennen kuin ollaan valmiita yhteisen perheen perustamiseen. Valmiiseen perheeseen tultaessa tilanne on toisenlainen, ei ole kuherruskuukausia, vaan heti ensimmäisenä aamuna lasten päiväkotiin tai kouluun laittamista, aterian valmistamista lapsille, jne.
En pidä sitä esteenä parisuhteelle, mutta on selvää, että monia käytännöllisiä eroja löytyy ihan etsimättä. Saattaa olla vähän huonosti kerrottu tässä, mutta aiheesta voi viritellä keskustelua enemmänkin.
Mitään merkitystä onko lapsia tai ei. Ainakaan sellaisille miehille jotka tosissaan kumppania haluavat ja hakevat muutakin kuin pelkkää yleiskonetta itselleen.
"Mitään merkitystä onko lapsia tai ei. Ainakaan sellaisille miehille jotka tosissaan kumppania haluavat ja hakevat muutakin kuin pelkkää yleiskonetta itselleen."
Ei oikein ymmärrä tätä logiikkaa ?! Ainakin itselleni sillä on merkitystä. Perhe on niitä asioita, jotka kokee alusta pitäen. Uusioperheet on niille, jotka niistä pitävät. Kannattaa myös hyväksyä sekin vaihtoehto, että kaikki eivät halua näihin viritelmiin sotkeutua. Siksi lapsettoman miehen/naisen syyllistäminen on vähän kyseenalaista.
Omaan tapaukseen palatakseni, miksi hakisin yleiskonetta, kun osaan tehdä kodinaskareet myös itse ? Ei nää hommat nyt niin kummoisia ole, etteikö niistä mies yksin selviäisi. Toki perheessä niitä kotiaskareiden tekijöitä on ajan saatossa useampi eli nuppilukuun suhteutettu työmäärä pienenee...
Niin, ja sitä lapsetonta elämänkumppania voi hakea myös tosissaan. Tästä parista voi myöhemmin saada alkunsa perhe. Watson, hyvin yksinkertaista, eikö ?
Sitten tyrmätä toinen jolla on jo lapsia entuudestaan ja estääkö nuo toisen aikaisemmat lapset sit perheen perustamista ? Ei mielestäni.
Voihan sitä perheen perustaa vaikka toisella aikaisempia lapsia on entuudestaan, tuskin se mikään este on taikka edes haittakaan.
Eikös kyseessä ole kuitenkin oman elämän kumppanin hakemista enkä itse ainakaan toista tyrmää vaikka entuudestaan lapsia on. Kyseessä on kuitenkin kahden ihmisen solmima suhde joka onnistuessaan kestää lopun elämän.
No tässä suhteessa miedän lähtökohdatkin on vähän erinlaiset. Ikäiseni naiset alkavat oleen jo kaikki eronneita sekä myös yh-äitejä joten mitä vanhemmaksi tulee sitä pienemmät mahdollisuudet on tavata sellainen nainen jolla ei ole lapsia.
Kirjoitukseni on ehkä hivenen kriittinen mut ärsyttää tuo äärimmäisen negatiivinen suhtautuminen yh-äiteihin jotka kuitenkaan eivät välttämättä ole tuossa tilanteessa omasta vapaasta tahdostaan. Yhtälailla miksi syyllistää yh-äitejäkään jos ei kerran lapsettomia.
on merkitystä. Minä haluan tosissaan kumppania ja haen muutakin kuin yleiskonetta, mutta jos naisella on jo lapsia, tai hän haluaa ehdottomasti niitä, lähes täysin varmasti suhde ei minun puolestani etene minnekkään (lähes = en ole ihan 100% varma mitä tekisin, jos rakastuisin erittäin palavasti, ennenkuin tuo ydinkohta selviäisi).
Yksinkertaisesti, ei lapsia. Koskaan. Ja asiasta olen ollut täysin varma lapsuudesta lähtien, ja nyt ikää on 33. Ja ei, minulla ei ole rikkinäistä lapsuutta tai muita traumoja, tulen hienosti toimeen lasten kanssa, mutta en vain yksinkertaisesti koskaan halua omia.
Ja jos joskus sattuisi, että joku nainen tulisi minulle raskaaksi, eikä suostuisi aborttiin, ja minulla olisi pieniäkin epäilyksiä suhteesta, todennäköisesti lähtisin. Maksaisin elatukset, mutta mitään en haluaisi tietää lapsesta (paitsi elossa/kuollut). Pienen epävarmuustekijän tuo taas, että mitä jos aidosti rakastaisin naista? Siinä tapauksessa en voi täysin varmasti sanoa lähteväni, mutta varmasti hyvin isoja ongelmia se minulle henkisesti aiheuttaisi, tekisin sitten suuntaan tai toiseen.
Ei koskaan lapsia!
"Yhtälailla miksi syyllistää yh-äitejäkään jos ei kerran lapsettomia. "
Missä näet sen syyllistämisen? Jos joku ei halua ulkojäseneksi valmiiseen perheeseen, niin onko se automaattisesti yh-äidin syyllistämistä?
Nyt kun kysymyksillä leikitellään, moniko nainen alkaisi seurustelemaan yh-miehen kanssa ja jättäisi omat lapset tekemättä *) ? Rehellisiä vastauksia kiitos...
Ja mitä yh:den arvostamiseen tulee, tämä keskustelu nyt ei suoraan liity aiheeseen, joten ne respektipuheet voi unohtaa.
*) Oletuksena nainen niitä joskus haluaa
Näkee kyllä kaikista keskusteluista mitä täällä lukee. Pienikin viittaus aiheeseen ni soppa on jo valmis kiehuun ylitse. Tuskin kukaan puolustelee yh-äitejä vaan melkein kaikki käsittelee sen enemmän tai vähemmän negatiivisesti.
Ei saa sanoa ei koskaan :)
Aika ja tilanteet muuttaa ihmistä kummasti. Niin paljon itsekkin tunnen ihmisiä jotka ovat sanoneet et ei koskaan mut järjestäen kaikki ovat joutuneet puheensa pyörtämään ;)
"estääkö nuo toisen aikaisemmat lapset sit perheen perustamista ? Ei mielestäni."
Perustelet "oikean" vastauksen omilla mielipiteillä.
Mitä kriittisyyteen tulee, ymmärtäminen on lukijan vastuulla. En ole sen kriittisempi kuin muut, mutta kuten sanoin, omalla ja uusioperheella on eronsa. Jälkimmäisestä on jo omakohtaisia kokemuksia ja siksi ensimmäinen vaihtoehto vie voiton. Asia, josta on turha kiistellä.
Yh-äidit on ihmisiä siinä missä muutkin. Eivät he tarvitse sen enempää syyttäjiä kuin puolustajiakaan.
Ihan kirjaimellisesti tässäkin ketjussa on paneteltu enemmän eronneita isiä. Pitäisikö heitäkin jonkun erikseen puolustaa?
Kuitenkaan ei ole syyttämisestä tai puolustamisesta, tää on ihan oman mielipiteen julkaisua eikä mitään muuta. Jokainen saa puolustaa kyllä ihan itseensä mut jos se ei auta ni sit kyllä isken väliin :)
Minulle ei ole merkitystä onko lapsia tahi ei.
Turha tästä kiistellä on. Jokainen on oman mielipiteensä takana ja sitähän tämä on mielipiteiden julkaisua siis omien sellaisten.
En minäkään voi väittää etteikö nainen ilman lapsia kelpaisi mut en yh:ta kuitenkaan sivuun törkkää jos sellainen sattuu kohdalleen. :)
Ps. Pieni vänkääminen pitää mielen virkeenä ;)
sitten yhtä mieltä ainakin siitä, että joitakin kumppanin lapset haittaa ja joitakin ei. Kumpikaan mielipide ei ole oikea tai väärä.
"Ainakaan sellaisille miehille jotka tosissaan kumppania haluavat ja hakevat muutakin kuin pelkkää yleiskonetta itselleen. "
Ymmärsit varmaan että nimenomaan tämä päätelmä saa helposti herneen nenään. Niputit yhteen mielestäni täysin irrallisia asioita, mutta jos se on sinun mielipiteesi, niin olkoot sitten.
Tykkää äitestä ja toinen tyttärestä, niinhän se menee :)
Tästä syystä eh-äidin lapset eivät merkitse mitään, jokaisella meistä on tuo ottaja kuhan sen vaan jostain löytää.
Hei muuten! Mulla on töissä sellaiset pitkä kärkiset pihdit, niillä saa helposti herneen puis nekusta ;D
jokainen joka on oman lapsensa yksin kasvattanut. mielestäni ansaitsee ihan jotain muuta kuin tämän palstan jutut. respektiä yh:lle.
jos vertaillaan kahden lapsettoman seurustelua niin onhan se ihan erilaista kuin lapsellisten..
ja jos ihan rehellisiä ollaan,haluisitko seurustella miehen kanssa jolla ei ole mitään käsitystä toimimisesta lasten ehdoilla...ite törmännyt tähän monta kertaa-ei päästä juuri alkua pidemmälle kun ollaan tilanteessa jossa mies osoittaa reippaasti mieltään kun "jää toiseksi".kauniita kuvitelmia taitavat olla haaveet miehestä jonka toisessa puolen syäntä lukkoo muutenvaanni ja toisessa puolen muutenvaannin mukula-sulassa sovussa miehen mahollisten omien jälkeläisten kanssa..:-D
Olen kahden pienen lapsen yh-äiti ja tässä joku aika sitten minulla oli lyhyt suhde eronneeseen viikonloppuisään. Tutustuessani tähän mieheen sain hänestä oikein hyvän vaikutelman monellakin tavalla. Yhtenä positiivisena asiana pidin sitä, että hän oli isä, vaikka nyt vain viikonloppuisin lastaan tapasikin. Hänen lapsensa oli samaa ikäluokkaa minun vanhemman lapseni kanssa. Hänen puheistaan sain sellaisen käsityksen, että lapsiperhe-elämä oli hänelle tuttua.
Mutta sittenpä tulikin ongelmia vastaan, kun suhteemme tiivistyi ja hän alkoi viettää aikaa minun ja lasteni luona. Minulla menee iltaisin paljon aikaa äidin velvollisuuksiini, kuten lasten iltatoimiin, tiskaukseen ja pyykkeihin. Tämä mies ei meinannut mitenkään ymmärtää, että en voi nyhjätä hänen kainalossaan silloin kuin hoidan omia velvollisuuksiani. Oli hän varmaan vähän turhautunutkin, kun ei voinut auttaa minua hommissani. En sitä häneltä vaatinut eikä se edes olisi tuntunut minusta hyvältä, että hän olisi tullut "sotkemaan" rutiinejani.
Lisäksi yksi hänen kommenttinsa jäi minulle mieleen sellaisena, joka sai minut ymmärtämään, että emme olleet riittävästi samalla aaltopituudella jatkamaan suhdetta. Olimme suunnitelleet jotain yhteistä tekemistä sellaisena viikonloppuna, kun hänen lapsensa oli hänen luonaan. Minulla oli jokin ehdotus, mitä olisimme voineet tehdä sunnuntaina. Se kariutui siihen, että tämä mies vie sunnuntaisin lapsensa ajoissa takaisin äidilleen jotta hän saa loppupäivän omaa aikaa.
Olin tyrmistynyt tuosta kommentista. Mies, joka tapaa lastaan joka toinen viikonloppu, tarvitsee silloin vielä omaa aikaa. Äitinä, joka olen joskus pidempiäkin aikoja täysin yksin vastuussa lapsistani ympäripyöreitä päiviä, tuo kuullosti käsittämättömältä. Muutenkin tuntui, että jos olisin jatkanut suhdetta tuohon mieheen, olisin saanut hänestä kolmannen "lapsen" itselleni. Ei kiitos.
Tuo oli oikeastaan ensimmäinen oikea suhteeni eroni jälkeen. Se kyllä opetti minulle paljon siitä, että ei todellakaan ole yhdentekevää, minkälaisen miehen mahdollisesti jonain päivänä rinnalleni otan. Ja opin myös sen, että en enää ennen kunnon tutustumista anna miehen tulla lasteni elämään. No tämä aika on minulle vielä tällaista yksinhuoltajan elämään totuttelemisesta, vaikka erosta jo vuosi onkin. Ehkä tämä tästä vähitellen lähtee paremmin sujumaan. Tuon suhteen jälkeen olen tosin oppinut arvostamaan myös yksin olemista paljon enemmän, kun aiemmin en pitänyt tätä yksinhuoltajuutta kovinkaan tavoiteltavana olotilana. Mutta voihan se elämä olla hyvää näinkin :)
Tehän olette intoutuneet keskustelemaan, kiva:)
Mä en ole vielä miestä ns. etsinyt mutta jotenkin vaan tuntuu että tuo 3 lasta saattaa olla karkoittva tekijä;)
Lapset kuitenkin on aina ykkösiä, tietty mies jolla on itsellään lapsia tajuaa sen varmasti.
Ehkäpä lapsettomat sinkkumiehet ohittaa minutkin nopeasti.
Itse olen kuitenkin suht nuori joten lapsiakin olisi mahdollista "hankkia" lisää..
Aika mikä kuluu miehen häipymiseen siitä kun on tuon kuullut. :-)
Eli täytynee keskittyä elelemään yh--elämää;)
Itse olen kahden lapsen YH ja seurustelen parast' aikaa 'sinkkumiehen' kanssa. Ei ole kukaan kaikonnut sen takia, että minulla on lapsia. Jos suhde toimii, niin ei siinä lapset ole esteenä. Antaa tälläkin palstalla kirjoittavien ikisinkkujen etsiä niitä lapsettomia naisia, ei kukaan pakota sellaiseen suhteeseen johon ei halua, jokainen eläköön tyylillään. Hyviä lapsista pitäviä miehiä löytyy kyllä, joten ÄLÄ menetä toivoa!
Kiva kuulla että on "sinkkumies" löytynyt:)
Eli toivoa on!
Onnea minunkin puolestani!
Alkoi kuitenkin kiinnostamaan: Onko teidän mielestänne mitään merkitystä sillä, onko miehellä jo omiakin lapsia? Jos on merkitystä, niin kumpi vaihtoehto on parempi?
Kysyit? Tältä seurustelavaltako?
Mulle olisi ihan sama onko miehellä lapsia vai ei. Toisaalta miehen on pakko sietää lapsia kun mulla niitä jo on:)
Kummankin (ja muidenkin) vastaukset kelpaa oikein hyvin. Minulla oli vain epöilys, että ette ole edes miettineet asiaa lainkaan etukäteen.
"Ihan sama" kelpaa siinä mielessä, että kumpikin vaihtoehto käy. Lähtökohta suhteeseen ei kuitenkaan ole "ihan sama", jos miehelläkin on lapsia. Silloin tilanne on sinullekin eri tavalla uusi, mutta mies toisaalta luultavasti valmiimpi tilanteeseen.
Jos rakastuu toiseen ja suhteelle on kaikki edellytykset, niin tuskinpa lapset monellekaan on mikään kynnyskysymys vaikkei itsellä lapsia olisikaan. Ei silti voi sanoa, että se olisi aivan sama asia, se on monella tavalla ihan eriasia siinä vaiheessa kun juttu muuttuu vakavaksi ja yhteen muuttaminen on harkinnassa. Me täällä kirjoittelevat ikisinkut voimme etsiä kuka mitäkin, mutta ei sen perustella kannata muodostaa omaa käsitystä asiasta.
En ole kauheasti ajatellut tilannetta muuta kun siltäkantilta miten mies suhtautuu lapsiini.
Siksi melkein pakonomaisesti tuon aina ekana esille lapset, on sitten miehellä heti tilaisuus perääntyä.
Voisi vaan kuvitella että lapsettomia miehiä ei kauheasti kiinnostaisi lasten kanssa eleleminen ja riittääkö ymmärrys että lapset vievät isoa osan ajasta?
Mies jolla on lapsia taas luultavasti tietää tämän hyvinkin mutta jaksaako ja haluaako vielä toisen lapset`?
Suhde onnistuu. Varsinkin jos eli kun molemmat tietää lasten olevan numero 1. Lapsillakin menee hyvin kun aikuisilla sujuu.
Onko lapsia vai ei ole, ei ole ratkaisevaa. Kiva, jos on, mun tapauksessani.
Tunnistamista varten: Älyttömän komea ja huumorintajuinen, lapsirakkaalta näyttävä mies ;) Ei edes rutiköyhä.
Jotkut alemman tason miehet jopa metsästävät yh-äitejä, koska ovat todenneet mahdollisuutensa normaalimarkkinoilla olemattomiksi.
Miksi muuten teit lapsia, jos et halunnut olla miehesi kanssa loppuelämääsi?
Hyvä kysymys, miksi tein lapsia. En nyt kuitenkaa ala selittelemään eroa tai haluamista.
yh-äideissä niitäkin, tosin vhemmistönä, jotka olisivat halunneet jatkaa lasten isän kanssa.
Isä on vain ulkoistanut perhepalvelut ydintoimintoihin kuulumattomina rönsyinä:)
Ainahan ei vaan jatketa vaikka kuinka haluaisi.
Minä ainakin erosin ns, yhteispäätöksellä eikä mitään katkeruuksia ole jäänyt.
Siispä eteenpäin elämässä:)
Toad on ainakin liike-elämän palveluksessa, kenties konsultti :-)
Hyvin kirjoitettuja ja perusteltuja mielipiteitä kaiken kaikkiaan, mutta tämä oli päivän helmi!
et etsi mutta haluat miehen, annat kuitenkin heti ymmärtää, että uusi mies on nolla (0) sinun ja entisen miehesi lasten rinnalla?
huomautan ettei ole kyseessä miehet eikä naiset vaan yksilöt, jos lapsesi ovat noin 3, 5, 7 vuotiaita, niin uusi mies joutuu sitoutumaan heihin 15 vuotta ja aina olemaan häviäjä...
varmaan kohtaat vielä sen miehen joka kiinnostuu ja haluaa sinut ja lapsesi, aito mies osaa rakastaa ja kunnioittaa sinua ja lapsiasi!
aito mies ei katso oletko yh tai onko sinulla lapsia, vaan tarttuu sinuun ja rakastaa ja hellii.
jos mies (tai nainen) tuntee itsensä, niin silloin hän voi myös oppia tuntemaan toisia.
naisilla ja miehillä on ennakkoluuloja niin paljon suomessa, että pitää vaan oppia luottamaan oikeaan ihmiseen, joka uskaltaa ehdottaa seurustelua...
ps. olet kaunis ja rakastettava...
Luin tämän keskusteluketjun läpi ja totesin, että yksi näkökulma siitä puuttuu kokonaan: äidin/isän uusi suhde edellyttää myös lapsilta aina sopeutumista. Siinä mielessä on ehkä helpompi, jos uudella kumppanilla ei ole omia lapsia. Riittää, että lapset tutustuvat uuteen aikuiseen. Mutta jos molemmilla on lapsia niin sitten heidän pitäisi yhtäkkiä solmia suhteita myös toisiin lapsiin. Se on melkoinen vaatimus!
Itsekin yrittelin aikoinani suhdetta sekä yh-isän että vkl-isän kanssa ja molemmat suhteet etenivät niin pitkälle, että myös lapset tutustutettiin toisiinsa... eipä tullut mieleenkään ruveta lyömään hynttyitä yhteen. Sittemmin päätinkin, että ainakaan sitä ennen en lyö hynttyitä yhteen kenenkään kanssa ennen kuin oma lapseni on muuttanut pois kotoa. Ei hänkään voi(nut) marssittaa tänne yhtäkkiä jotain uutta ihmistä asumaan, joten ei minullakaan ollut sellaista "oikeutta". Seurustelusuhteita oli, ja mitä vanhemmaksi lapsi kasvoi niin sitä helpompaa oli järjestää omat menonsa, mutta meidän miniperheemme pysyi kahden hengen perheenä. Sitä ratkaisua en kadu.
Minulla kokemusta seurustelusta yh-miehen kanssa jolla 2lasta.Ei tullut mitään koska hänen lapset oli muka parempia kun minun lapsi.Eli minun lapset ja naapurin kakarat periaatteella.Ja kuka nyt sellaista kakaralaumaa jaksais? Parempi tosiaan ettei toisella ole lapsia:)
Tässä tulee mutkia matkaan:)
Lapsettomat ei huoli eikä lapsellisten kanssa onnaa.
Kohtaat lapsettoman wannabe-isukin.
Sellaiset miehet jonoon siis;)
En halua lapsia vaan naisen. Ymmärrän, että äiti omistautuu lapsilleen. Niin pitääkin olla.
kuka terve mies nyt haluaisi toisen miehen tekeleitä ristikseen ?
tiedä mitä sairauksia niissäkin on ?
Vaikeita nämä aikuisiällä solmitut tai pikeminkin yritetyt suhteet tuntuu olevan, vaikka ei olisi lapsia kummallakaan. Kokeillut sudetta sekä lapsilla, että ilman. Kun on elettyä elämää takana, on myös ennakkoluuloja, toiveita ja vaatimuksia, riippuen edellisen tai mehdollisesti edellisten suhteiden toimivuudesta. Ei uskalleta antaa itsestään mitään ja jos erehdyksessä annetaan riistetään heti kohta nekin vähät takaisin. Ihan kliseiselle tuntuu jo lause "en ole sulle mitään luvannut"...heh...siihen voi usein vastata, "etten lupauksia ole odottanutkaan vain tilaisuutta olla kanssasi" ja samontein koettaa unohtaa koko juttu. Nuorempana sitä vaan ikäänkuin kasvoi yhteen ja sulatti monetkin ongelmat kakistelematta. Oi niitä aikoja siis =o)
Tämän kirjoitti sitten 35v. sinkkunainen ilman lapsia. Lapsista paljon pidän ja toimeenkin tulen ihan mukavasti. Siis suhde ei omallakohdallani kaadu lapsiin, eikä siihen voinko niitä miehen kanssa hankkia. Suhde kaatuu juuri niihin ennakkoluuloihin, toiveisiin, vaatimuksiin sekä kyvyttömyyteen antaa ja vastaanottaa tunnepuolella. Pehmeäluonteisena naisena olen itseäni pitänyt, mutta ei mopollakaan mahdottomia =o)
niin kuin sinne huudetaan,
kyse on ennakkoluuloista kahden ihmisen välillä ja siihen ei saa sotkea lapsia...
lapset on bonus!
kuinka monta % olet valmis antamaan uudelle miehelle sydämestäsi, joka haluaa rakastaa ja kunnioittaa sinua for ever.?
olen huomannut ettet itsekkään noteeraa, niitä jotka sinusta ovat kiinnostuneet. miksi?
teet johtopäätökset chat-keskustelun mukaan!
vaikka mies on kiinnostunut ja antanut ymmärtää, että haluaa muutakin kuin keskustella.
yh tai et, kyllä aito mies tajuaa, että etsit itsellesi, et lapsillesi. korostan sanaa mies.
tässä on ainakin aito mies joka uskaltaa rakastaa myös toisten lapsia ja kunnioittaa sitä, että äiti pitää lapset 1. sijalla.
mutta miehelle ei riitä se että saa tunnin päivässä sinulta, aito mies haluaa olla osa perhettä ja viettää aikaa yhdessä.
voisitko esimerkiksi kertoa millaisen miehen haluat, treffeissä naisilla on ainakin liian suuret vaatimukset miesten suhteen, että huh.
ps. mielenkiintoinen keskusteluketju...